Toinen erähän oli tänään meiltä yllättävän hyvää kiekkoa. Päästiin hallittuihin lähtöihin omasta päästä, eikä tarvinnut roiskia kiekkoa pois laitojen kautta tai roikuilla keskialueelle. Osansa kyllä sillä, että vastustaja lopetti ylhäältä prässäämisen. En oikein tiedä miksi Erkka löysäsi kaasua, sillä kyllähän me oltiin ihan kusi sukassa, kun vastustajan veturit painoi päälle tuhatta ja sataa. Kuten edelläkin mainittiin, niin kyllä vähän hirvitti katsoa, kun laidat rytisi meidän kohtuu heiveröisten pakkien ottaessa osumaa. Valmennusjohdon kyllä tarvitsee tehdä töitä tuon(kin) puolen eteen, sillä tuollainen pelityyli tyrehdyttää meidän oman avauspelaamisen ihan täysin. Vastustajan laituri painaa täysillä meidän kiekolliseen pakkiin ja sitten sentteri onkin jo kiinni meidän toisessa pakissa, jolle kiekko on levitetty. Siellä ui kaksi kaveria jo niin syvällä meidän päässä, että nopealla suunnanmuutospelillä päästäisiin hyviin hyökkäyksiin, mutta eihän me saada koskaan sitä kiekkoa liikkeelle. Tänäänkin siinä aina pelailtiinkin sitä flipperikiekkoa ja kiekon sattui saamaan se onnekkain kaveri.
Eipä sillä, että hyökkäyspelaaminen olisi sujunut kauhean hyvin silloinkaan, kun saatiin omista onnistunut lähtö. Aika monesti kiekko päätyi meidän laiturille, joka yritti painaa laidasta läpi sen minkä jaloista irtosi. Ei toiminut kovin hyvin, kun pari kertaa meidän pelaaja kolattiin todella tylysti kumoon ja sitten siellä sai Järviset sun muut keräillä varusteitaan. Muutenkin ne keinot loppui yleensä heti punaviivan jälkeen, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittää kiekko päätyyn ja yrittää ehtiä ekana kiekkoon, jotta saataisiin edes pienet kulmaväännöt aikaan.
Toistaiseksi minulle on jäänyt aika hämärä kuva siitä pelitavasta, mitä Petu yrittää pelaajiin iskostaa. Nyt se on vähän sellaista "yritetään päästä jotenkin pois omista, heitetään kiekko päätyyn viimeistään vastustajan sinisellä, kokeillaan vääntää kulmissa ja saada sieltä jotenkin maalipaikka". Tuolla tavalla yksikin maali vaatii yleensä aivan älyttömästi duunia ja loppukaudesta meillä on puoli joukkuetta telakalla, kun joudutaan ottamaan osumaa sekä omissa että myöskin hyökkäyspäädyssä. Enpähän ainakaan enää ihmettele, jos Bluesilla oli aina iso liuta äijiä loukkaantuneiden kirjoissa.
Mutta jos positiivisesti ajatellaan niin "eteenpäin on menty".
- Saatiin tänään muutama hallittu hyökkäys, jotka päättyi laukaukseen.
- Karvattiin muutaman kerran kiekko pois hyvin takakarvalla jo heti vastustajan sinisen jälkeen ja melkein onnistuttiin kääntämään nopeasti suuntaa.
- Karvaus toimi välillä tosi hyvin ja pystyttiin tyrehdyttämään hyökkäys heti alkuunsa.
- Yksilöt ovat alkaneet nostaa tasoaan. Mikke huitelee tietysti omalla tasollaan, kuten yleensäkin, mutta esim Tuomaiselta tänään pirteä esitys. Riksman alkaa olla siinä, mihin viime kautensa jätti.