Kenen peli ?
Gagsin viesti oli täyttä asiaa. En mä tässä enää ainakaan huuda koko ajan uusia pelaajia sisään. HIFK:n materiaali on nytkin niin hyvä, että joukkueen pitäisi olla ihan rutiinitasollakin neljän joukossa. Maalivahtipelin onnahtelulla voi selittää hieman -ja siis Riksman on duuninsa tehnyt hyvin, GAA baut 1,6. Loppuosa "saamattomista pisteistä" meneekin sitten kirkkaasti vastuuvalmennukselle. Hehän ovat duunissa siksi, että ottaisivat laadukkaasta joukkueestaan suurimmat mahdolliset tehot irti. Valmennuksesta yritetään tehdä Suomessa nyt atomifysiikkaa, alkemiaa ja aikamatkailua samassa paketissa. Kun lukee juttuja jääkiekkovalmentamisesta, voisi luulla, että maamme lahjakkaimmat ihmiset löytyvät valmentajien parista. Nyt vittu vähän jäitä hattuun - siellä on lihanleikkaajaa, merkonomipohjaista "konsulttia", poliisia ja sokerina pohjana entisiä pelaajia. Jos jääkiekkovalmentajat asetettaisiin perinteiseen tila-aika -avaruuden hahmotuskykyä mittaavaan älykkyystestiin, lukema ei merkittävästi nousisi maan keskiarvon yläpuolelle. Tarkoitus ei ole vähätellä, mutta hieman naurattaa pelikirja-ajattelun tolkuton yliarviointi. Pelaajat eivät siis ole tekemässä töitä jollekin jumalaiselle valmentajalle ja hänen pelikirjalleen. Valmentaja on tekemässä töitä pelaajien ja joukkueen eteen ja yksikään valmentaja ei ole joukkuettaan suurempi. Joka muuta väittää, puhuu täyttä skeidaa.
Petun suhteen asia on kunnossa. Hän ei yritäkään tehdä itsestään elämää suurempaa ja hän on tietämäni mukaan aivan fanaattisella tavalla pelaajiensa puolella. Suomessa on nähty vastaavaa ainoastaan Summasen (kyllä) ja RD:n (kyllä) toimesta. Summanen ja RD ovat ihmisinä aivan erilaisia ja jokunen pelaaja on eri mieltä asiasta. Mulla on ollut tilaisuus tavata paljon pelaajia, jotka ovat kuuluneet näiden herrojen joukkueisiin ja ko.koutseja pidetään ehkä mulkkuina, ehkä vaativina, mutta ennenkaikkea reiluina jätkinä. Se voisi tehdä hyvää, että joukkue katsoisi kimpassa ennen kautta Tuntemattoman sotilaan, joka kertoo upealla tavalla sen, miten yhteen hiileen puhaltaminen ja esimerkillinen johtajuus mallia Koskela, tuottaa elämää suurempia tuloksia. Ei näitä Koskeloita ja Rokkiakaan pidetty aikanaan tiedemiestason ajattelijoina. He olivat enemmän streetwise-mallia. Ja sitä lätkässäkin tarvitaan.
Meidän peli? Otan tämän maajoukkueen pelitapana ja jos jääkiekkoliitto on sen hyväksi havainnut, peluuttakoot sitä kaikissa junnumaajoukkueissakin. Mutta raja kulkee siinä. SM-liiga on bisnestä, kuten NHL:kin. Seurojen ainoa tehtävä on maksimoida urheilullinen suoritustasonsa ja ehkä jopa tuottaa omistajilleenkin jotain osinkoa. Mutta SM-liiga ei voi elää minkään "Meidän peli" -huoneentaulun alla. Miksi näin pitäisi tehdä? Jotta maajoukkue saisi seuroista "Meidän peli" -robotteja. Mitä siitä hyödyttäisiin? Suomi voisi pärjätä pienehkön lajin MM-kisoissa. Wau! Kysykääpä keneltä tahansa nuorelta liigapelaajalta tulevaisuuden haaveista ja näyttäkää mulle ne, jotka haluavat ensisijaisesti maajoukkueeseen toteuttamaan "Meidän peliä". Kyllä sieltä tulevat esiin NHL, KHL, Elitserien ja SM-liigatason vakiintuminen. Ja mitä sitten, kun maajoukkue vaihtaa valmentajaa? Laji elää ja kehittyy ja se entinen "Meidän peli" ei enää pädekään. Pitää keksiä pyörä uudestaan ja taas uusi huoneentaulu, mitä palvotaan. Mulle tulee tästä mieleen 70-luku ja YYA-sopimukselle kumartaminen UKK-taulut seinällä.
Mennään SM-liigaan ja HIFK:hon. HIFK, kuten muutkin liigaseurat, elävät aivan puhtaasti markkinatalouden ehdoilla. Toisin kuin maajoukkueet, kaupunginteatterit ja läänintaiteilijat. Jälkimmäiset voivat huoletta kehitellä tietyn ideologian mukaisia teoksia. Markkinatalouden ehdoilla pelaavat kiekkoseurat, bändit ja artistit joutuvat olemaan nöyrempiä. Heiltä loppuu duuni, jos he dyykkaavaat ja maksava yleisö kääntää selkänsä. Niinpä väitän, että yksikään aito HIFK-fani ei mennyt tänä syksynä Nordikselle sillä oletuksella, että nyt nähdään Jukka Jalosen kehittämää "Meidän peliä". Newsflash: Ainakin meillä B-katsomossa HIFK:n viimekeväinen mestaruus oli selkeästi merkittävämpi tapahtuma kuin Suomen MM-kulta, josta vilpittömät onnittelut Jaloselle ja kumppaneille. Kyllä mekin halutaan näidä meidän peliä, mutta meille se tarkoittaa sitä, miten HIFK dominoi liigaaa viime keväänä. Ei paljon kiinnosta oliko siinä liian vähän puolinopeita lähtöjä. Homma toimi. Niinpä Petulta odotetaan luultavasti juuri sellaisia juttuja, joita pidetään Jääkiekon SNS -seurassa pöyristyttävän vanhanaikaisina arvoina: ei ydinfysiikkaa, vaan enemmän Tuntematonta sotilasta, taistelua, taklauksia, omien puolustamista, ylpeyttä ja kovaa urheilumenestystä. Mittaan Petua, kuten muitakin HIFK-valmentajia pelkästään näillä perusteilla. Mulle ei riittänyt se, että Kojo teki kuulemma joukkueesta urheilullisen, kun kaksi kautta peräkkäin pudottiin huonomalle joukkueelle pleijareissa. Vittu siinä mitään urheilullisuutta ole! Mulle kelpasi se, kun Kojo vei HIFK:n mestaruuteen leveällä hyökkäyspelillä. Pikku detaljeissa olin eri mieltä, olisin halunnut HIFK:n olevan ilkeämpi, mutta mun ininöillä ei ole mitään jakoa siinä pöydässä, missä toiseen päähän isketään HIFK:n SM-liigan kulta. Hyvin tehty Kojo!
Petu tarvitsee tunnetusti aikaa ja pidän itse asiassa haittana sitä, että hän on ollut maajoukkueessa kuuntelemassa mahdollisia Meidän Peli -luentoja. On maajoukkuevalmentajia ja on seuravalmentajia. Molemmat ovat viiltäviä ammattilaisia. En usko, että kukaan voisi pitkään toimia molemmissa ympäristöissä. Se on yhtä hyvä ajatus kuin pelaajavalmentajan duuni. Kaikki kunnia maajoukkueelle ja sen valmentajille, mutta mulle ainakaan Suomen maajoukkue ei voi koskaan olla suurempi asia kuin HIFK. Nyt Petun pitää fokusoitua seuravalmennukseen. Hänen seuransa on Suomen isoin, kaunein ja halutuin ja HIFK:lle pitää antaa paljon aikaa. Meidän peliksi mulle riittää HIFK:n peli: pärjätään ja omataan munat. Ja sitäpaitsi kun puhutaan ihan peruslätkäasioista, niin Suomen maajoukkuehan oli materiaaliltaan selvästi huonompi kuin muut maajoukkueet. Siksi Suomi tarvitsi oman, muita paremman pelikirjan. Tästä ei kahta sanaa. Seurapuolella HIFK edustaa samaa kuin Kanada MM-kisoissa. Kova materiaali. Miksi helvetissä HIFK:n pitäisi pelata SM-liigaa samalla pelikirjalla kuin Suomi pelasi MM-kisoissa? HIFK ei ole haastaja, HIFK:n ei tarvitse olla kasvoton ja lujaa luisteleva robottiarmeija. Olisiko se niin, että erilaiset joukkueet tarvitsevat erilaisia pelikirjoja ja olisiko se aivan helvetinmoista epätieteellistä yleistystä ottaa ainoaksi oikeaksi pelitavaksi juuri se, millä materiaaliltaan 4-5 joukkue voitti lyhyen turnauksen? Pitäisikö aivan oikeasti siirtää se pelityyli sellaisenaan materiaaliltaan 1-2 -tasoiseen joukkueeseen, joka pelaa helvetin pitkän sarjan? MM-kisat on about 10 matsin rykäys, ne olisivat jo ohi tässä vaiheessa. SM-liigassa pelataan parhaimmillaan yli 70 matsia aikavälillä syys-maaliskuu. Ihanko pitäisi lähteä vetämään samoilla spekseillä kuin 10 matsin turnausta? Ja sillä oletuksella, että HIFK:n materiaali riittää korkeintaan sijaan 6?