Tiukka matsi, jossa JYP oli ihan saatanan hyvä ja pelasi IFK:n aseettomaksi. JYP oli opiskellut IFK:n ylivoimakuviot, eikä IFK:lla ollut mitään jakoa Tuokkolan pelatessa upeasti. Yhden maalin peli, jonka lopputulos ei todellakaan kerro koko totuutta.
Ihmetellä täytyy, eikö IFK:n ylivoimakentällisillä ollut mitään variaatioita, mitä olisi voinut heittää kokeiluun. Jopa itse maestro, Ville Peltonen, näytti ajoittain todella vaatimattomalta. Tässä on selkeä skarppauksen paikka ja uskon Jalosen käyvän juttuja jätkien kanssa läpi. Mulla on sellainen mielikuva, että pelaajat sopivat yv-kuviot hyvin pitkälle keskenään, mutta jos olen väärässä, joku viisaampi korjatkoon. Se, että JYP oli opiskellut IFK:n kuviot hyvin läpi johti siihen, että Jalonen (jälkikäteen voidaan todeta, että ehkä liiankin hanakasti) sekoitti yv-viisikoita. Uskon, että tarkoitus oli yksinkertaistaa ja terävöittää ylivoimaa, mutta tänään se ei onnistunut.
Villen tuska on käsinkosketeltavaa. Ville on voittajatyyppi, joka näyttää käpertyvän itseensä, kun peli ei kulje. Hän ei missään nimessä halua tartuttaa fiiliksiä muihin ja nyt näyttää siltä, että se menee jollain tavalla liian yli. Kuhta on monella tavalla samanlainen.
Suureksi ongelmaksi koen tällä hetkellä sen, että joukkueessa on pelaajia, jotka eivät täysin ole sitoutunut yhteiseen juttuun. Tai siltä se vaikuttaa. Esimerkkinä vaikkapa Järventie ja Kankaanperä. Järventielle tuntuu hienojen kuvioiden ja upeiden maalien hakeminen olevan tärkeämpää kuin yksinkertaisten asioiden tekeminen oikein ja huolellisesti. Kanki tykkää taklata äijästä mehut pellolle ja kun tämä on onnistunut, mikäs tässä on pelaillessa. Jonkinlainen puolivaloilla pelaaminen paistaa erityisesti tästä kaksikosta. Ja huolestuttavan tästä tekee se, että tämän pitäisi olla meidän ykköspakkiparimme. Myös Vallinilta puuttuu jollakin tavalla "sydän" tekemisestä. Ja vaikka Wärnistäkin diggaan, jollain tavalla hänkin on jotenkin sellainen naureskelija, jolta puuttuu se viimeinen silaus. Kun Mallu onnistuu maalinteossa, se on tosi jees, mutta muuten puuttuu sellainen tietynlainen draivi itse peliä kohtaan. Samaa vikaa on myös Ahtolassa. Jotenkin näille kaikille jätkille pitäisi mennä jakeluun, että jääkiekko on yhteispeliä ja jokaisen pitää 110% sitoutua tekemiseen 100% ajasta. Tämä piirre on esim. nelosketjulla, vaikka heidän taitonsa on ovat toki hieman vaatimattomammat.
En tiedä. Vituttaa niin, ettei veri kierrä. Lunkka pelasi maalissa ihan ok-pelin, enkä ole lainkaan yllättynyt, että "hävisi maalivahtien taiston". Jypillä oli niin perkeleesti hampaankolossa IFK:ta vastaan, että Tuokkolan tasoinen veskari syttyy varmasti. IFK lisäksi ystävällisesti lämmitti ja psyykkasi Tuokkolan hyvään vireeseen ampumalla alussa jatkuvasti päin.
Seuraavaan peliin Kovanen Järventien tilalle, kiitos. Voi olla, että ei toimi, mutta pidän hyvin todennäköisenä, että toimii jopa paremmin. Maralle on nyt sattunut liian monta kertaa näitä pelit ratkovia kivoja pikku hasardeja, että pakkien pistepörssin TOPX-paikka ei saa näytellä mitään roolia. Siellä pitää joka jätkän pelata jokainen vaihto täysillä, jos meinataan oikeasti pärjätä.
Hamilton on todella nihkeä. Hannes oli ihan helvetin pihalla ja mietin, olisiko sittenkin pitänyt antaa herralle vähän enemmän treeniä alle ennen debyyttiä. No, jälkiviisaus on parasta viisautta. Hyvönen pelasi kyllä paljon pelin ulkopuolella, eikä päässyt kovaa kutiaankaan käyttämään kuin kerran ja silloinkin se lähti minne sattuu. Mutta Hyvösestä en ole lainkaan huolissani. Tuomarilinja oli varmast myös "iloinen" yllätys. Notta tervetuloa SM-Liigaan.
Kirvestä kaivoon en vielä suostu heittämään. Sen sijaan jotain lääkkeitä pelin yleiseen nihkeyteen pitää löytää. Aikaa on, mutta ei loputtomasti.