Peliä en nähnyt, joten paha mennä kommentoimaan mitään peli-ilmeestä tai peliesityksistä ylipäänsä. HPK-pelit ovat aina vaikeita, joten se, että Kerho nousi tasoihin vikassa erässä, ei mua yllättänyt ollenkaan. Eniten olen yllättynyt siitä, että IFK teki varsinaisella peliajalla kolme maalia. Olen myös erittäin yllättynyt kahdesta muusta asiasta:
- Jannelle tehtiin kolme maalia rankkareissa
- Jalonen oli vaihtanut 2/3 torstain rankkareiden vetäjistä.
Mä en edelleenkään allekirjoita sitä, että IFK:lla olisi mikään mikkihiiri-puolustus. Kovanen korvasi Kousan ja noissa mitoissa ei sentti tai kaksi tunnu missään. Okei, massa ehkä hieman, mutta Kovanen korvaa noin niin kuin periaatteessa kokemuksellaan pientä kokoaan. Edelleenkään, tätä peliä en nähnyt, joten en tiedä, paljonko siellä on juuri tätä meidän kääpiöosastoa heitelty maalin edestä huitsulan vithuun.
Tilastoja tutkimalla siellä on Kanki-Mara ollut 2/3 kentällä, kun omissa on kolissut. Ja otteluseuranta-ketjussa joku kommentoi HPK:n kolmatta maalia: 3-3, Honka (Järventie). Joten onko se nyt niin, että Kanki-Mara ei todellakaan ole paras mahdollinen pakkipari tällä kaudella, vaikka viime kaudella hyviä olivatkin? Mun mielestä eivät hirveän montaa oikeasti hyvää peliä ole tällä kaudella yhdessä pelanneet ja herääkin kysymys, että unohtuuko työnteko täysillä, kun on niin tuttua ja turvallista? Sanoisin, että kyllä. Molemmille on tullut aivan käsittämätön määrä sellaisia virheitä, joita heidän kokemuksensa ja edellytyksensä omaaville pelaajille ei tulisi tulla. Ja tiedän, että Kankea täällä nyt ei varsinkaan saa arvostella, koska hän on puolustuksen isäntä. Eniten tässä arvostelenkin - jos siis edes niin teen- Kari Jalosta, joka on tällä kiveenhakatulla permanentilla mahdollistanut jatkuvat pienet nukahdukset. Alan pikkuhiljaa kääntyä täysin sille kannalla, että Kanki-Mara on erotettava, koska nyt heistä ei kummastakaan saada parasta mahdollista irti.
Heiteltiinkö meidän mikkihiirejä maalin edustalta silloinkin, kun pelit sujuivat? Ihan rehellinen kysymys, johon en itse osaa sanoa varmaa vastausta. Mielestäni ei, mutta voin toki olla totaalisen väärässäkin. Mikä nyt yhtäkkiä olisi muuttunut? Mä lyön vetoa, että Kojo on treenauttanut jätkiä kovaa ja korkealta ja viime pelien perseilyt eivät varmaankaan ole yhtään löysyyttä treeneihin tuoneet. Joo, joo, Kojo sanoi haastattelussa, ettei yhtään kovempaa ole menty, mutta kuka sen juttuihin enää uskoo. Hymyissä suin se siellä pressissä jorisee, vaikka vetäisi skitsot kopissa. IFK:lla on siihen nyt varaa, toisin kuin aiempina keväinä tällä vuosituhannella.
Ja vaikka tämä jatkuva tappiokierre nyt syökin ämmää, tästä on nyt pakko yrittää repiä jotain toivoa irti. Mä luotan nyt siihen, että IFK:n pelaajat jaksavat tehdä joka päivä helvetillisen määrän duunia yhteisen hyvän eteen, eivätkä menetä uskoaan edes sekunnin sadasosaksi. Jossain vaiheessa se voitto tulee ja tällainen toivottavasti lyhyeksi jäävä tappiokierre opettaa ja kasvattaa itseluottamusta enemmän kuin mitä sen merkitys on sarjataulukossa. Antaa muiden jengien mennä menojaan tai tulla hengittämään niskaan, sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, että fokus pysyy siinä hetkessä, kun pleijarit alkaa. Ja muistetaan se, että tappiot on ennenkin käännetty voitoiksi. Jos väsy painaa, ei nollata päätä vetämällä lärvejä niin kuin aina ennen, vaan tehdään jotain ihan muuta, mikä saa ajatukset muualle.
Kausi on vielä pahasti kesken. Mitään isoa ei olla hävitty vielä. Ihan vitun sama, ollaanko runkosarjassa kakkosia vai nelosia, jos ei kerran voiteta. Ei sillä runkosarjan voitolla ole pitkään aikaan suoria mestaruuksia jaettu. Pääasia on, että pelilliset asiat laitetaan kuosiin. Ja mä vähän luulen, että juuri nyt tehdään sitä ja pää ja jalat eivät siksi pysy mukana. Mikään muu ei tätä taaperrusta selitä, koska jääkiekko ei edelleenkään ole tähtitiedettä, eikä vastustajan pelkän pelikirjan murtamisella ole aiemminkaan kuuhun menty. Mä en vielä suostu heittämään kirvestä kaivoon, toivottavasti ei kukaan muukaan.