Fokusoinnin jalo taito
Ensinnäkin pitää olla iloinen siitä, että jo pari kautta sitten toteamani pitää paikkansa: jatkoaikamittari kertoo lahjomattomasti, miten joukkueella menee. Jos HIFK konttaa, tänne on pirusti asiaa ja ihan aiheesta. Jos joukkueella menee hyvin, ei allekirjoittaneella ainakaan ole hirveästi aikaa hengailla netissä spekuloimassa kaiken paskuutta. Otan ilon irti ja seuraan lätkää mieluiten livenä ilman nettilisää. Viestejä on tullut kaikkiaankin vähemmän kuin moneen kauteen ja tulkitsen tämän hyväksi asiaksi ! Ihannemaailmassani HIFK veisi mestaruuden monta kautta putkeen ja Jatkiksen HIFK-osasto kutistuisi siihen, että kauden alussa vähän kommentoidaan pelaajavaihdoksia ja kauden aikana loukkaantumisia.
Mutta mutta. Tilanne on tiivistymässä ja haluan käsitellä itsepintaisesti isoa kuvaa, koska tällä kaudella siihen on varaa. Stiga-ukkoilu ei ole ennenkään auttanut. Eli kun jengi on sijalla 10, ei sillä ole enää merkitystä siirretäänkö ukko X nelosesta kolmoseen, josta myydään ukko Y Kalpaan ja lisäksi hankitaan markkinoilta ulkomaalainen alumiiniviritys nimeltä €. Hän taipuu, katkeilee, vinkuu, vikisee ja maksaa saatanasti ja lisäksi hänen muijallaan on 3 kuukautta kestäneet PMS-oireet ja kuukautiset samanaikaisesti. Tämän kuulee jokainen myös pukukopissa.
Isossa kuvassa pysyäkseni myös maalivahtiasia kuuluu tänne yhtenä elementtinä. Ei sitäkään ole syytä paisutella. Vähättelystä puhumattakaan. Henkinen oppi-isäni Razhid van Gangelhof, joka sivubisneksenään pyörittää seitsemää menestyvää pizzeriaa, on opettanut minut ymmärtämään tämän: "Maa freend, mene kysymysten avulla eteenpäin ja keskity vastauksessa vain olennaiseen. Lopulta olet ytimessä. Otatko oreganoa?"
Keskeisin kysymys on tämä:
Mikä on HIFK:n realistinen tavoite tällä kaudella? Kaikki pelaajakuviot kulminoituvat tähän.
Vastaus:
Finaalipaikka ja kultaa. Miksi ihmeessä pitäisi tyytyä vähempään?
Niinpä fokusointi pitää tehdä tältä pohjalta ja esittää jatkokysymys: Mitkä joukkueet ovat HIFK:n pahimmat esteet tällä tiellä? Tämän hetken tiedon mukaan ja omaa nenää käyttäen vastaan: Lukko, Jyp, Kärpät ja Blues.
Mitä tämä tarkoittaa käytännön tasolla?
Sitä, että HIFK:n tulee olla kilpailullisesti näitä joukkueita vahvempi. Se, miten pärjätään Tapparaa, Ässiä, Pelicansia jne vastaan, on sivuseikka. Eikä se riitä, että pärjätään näitä vastaan. On voitettava ainakin Lukko ja Jyp.
Aloitetaan joukkueen tarkastelu pakistosta. Tästä tulee hyvin lyhyt katsaus. Pakisto on valmis. Ei tarvita enää ketään lisää, sillä vain haavemaailmassa palkataan isoliksaista jengiä siltä varalta, että joku loukkaantuu. HIFK:n pakisto on liigan paras, parempi siis kuin pahimmilla kilpailijoillakin.
Hyökkäys. Kun MG tulee takaisin, joukkueella on kolme erinomaista, hyvin roolitettua ketjua. Erityisesti haluan nostaa esille Töykkälän kolmosen, joka tekee viiltävän hyvää duunia. Töykkälä on paras puolustava keskushyökkääjä, joka HIFK:ssa on nähty aikoihin. Kuin Häbä, jolla on jalat. Järvisen Turo on edelleen erinomainen alivoimapelaaja ja karvaaja. Liivik on eräällä tavalla nupullaan oleva HIFK:n ydinmehu. Hänessä on pirusti samaa kuin nuoressa Luttisessa, jonka nousun onnistuin ennustamaan. Hauskana yhteensattumana Liivik on kärjessä samassa sisäisessä tilastossa kuin Luttinen aikanaan: kiekollisten kaksinkamppailujen voittaminen. Töykkälän ketju kokonaisuudessaan jaksaa polkea viimeiseen asti ja he eivät ole huolimattomia edes vaihtoon tullessaan. Turre tai Siim jaksaa vielä vaihtoaition ovellakin tapella kiekosta, jos se kohdalle osuu ja toimittaa sen vastustajan päätyyn lopulta. Diggaan näiden työmoraalista. Kuhta, Pessi ja Hank olisivat jo vaihtopenkillä puuskuttamassa tässä vaiheessa.
Neloseen ottaisin empimättä "Nielikäisen". Syy: playoffit ovat eri maailma kuin runkosarja ja kaikki tiivistyy. Meillä on hyvä olla yksi poliisi näitä pikkukovismäntylöitä ojentamassa ja en löydä ketään Turre ja Siim mukaanlukien, joita olisi vara menettää pelillisesti. Runkosarjassa HIFK on ajoittain elättänyt utopiaa, jonka mukaan kaikki 4 ketjua voivat tehdä maaleja. Tämä tulee muuttumaan pleijareissa, niin se on muuttunut KJ:n Kärpissäkin. Ykkönen, kakkonen ja varauksella kolmonenkin räkämaaleineen vastaavat äärimmäisen maaliahneiden pakkiemme kanssa pisteistä. Nelosen osa on olla vastustajan peli-ilon tappaja ja myös kuittivihko. Meillä on niin vahva kolmonen, että jos nelosen "Nielikäinen" lentää ulos, ei HIFK:n jarruosasto siihen kaadu. Lisäksihän vastustajaltakin lentää joku ulos. Hieman herkuttelin ajatuksella, että kolmosemme takana olisi nelosena esimerkiksi "Nielikäinen" - Wirtanen - Wärn. PW:n sijoittaisin muuten viipymättä Ahtolan paikalle, jos hänellä ei rupea kulkemaan MG:n paluunkaan jälkeen. Onneksi meillä on tällaisia yleismiehiä prinsessojen sijaan.
Hyökkäyksen tärkein (kyllä, ohi nelosen goonin, tähän on tultu) puute tulee viimeisenä, koska hänen olemassaolonsa ei liity olemassaoleviin ketjuihin, paradoksaalista kyllä. Kyseessä on henkisen puolen asia. Joukkueeseen tarvitaan kokenut kova pelimies ja isähahmo. Hänen pelipaikkansa ei ole kovin olennainen. Käytän hänestä työnimeä "Toporowsky" tai sitten "Murray". Joukkue tarvitsisi hyökkäykseen jotain vastaavaa kuin mitä Järventie ja Lupaschuk tuovat puolustukseen: kokenut kova luu. Kysymys ei siis ole pelillinen, enemmän henkinen ja tottahan toki joku joutuisi katkerasti väistymään tällaisen pelaajan tieltä. Neloseen hän ei jämäminuuteille kuulu, kolmonen on valmis, ykkönen myöskin, joten edelleen ihannemaailmassani "murraytoporowsky" tulisi Ahtolan paikalle. Ei voi mitään, pelit kovenevat.
Sitten se maalivahtiosasto. Lunkka ansaitsee suuren osan saamistaan hehkutuksista. Tosin "2000-luvun paras pelaaja HIFK:ssa" by Iltasanomat oli jo tahatonta / tahallista komiikkaa. Mutta itse asiassa Linnavallin jutussa oli pirun hyvin kiteytetty Lundell: Hän on kiistatta liigan keskitasoa parempi maalivahti. Niin onkin, mutta mitä siitä? Mennään alun fokusointiin. Mitkä joukkueet HIFK:n tulee voittaa, jotta kannua nosteltaisiin? Katse kirkkaana, kahvara ei riitä. Kaksi kovinta ovat Lukko ja Jyp. Miltä "keskitasoa parempi" Lundell backuppinaan Nieminen näyttää nimenomaan näitä jengejä vastaan? Sorry folks, ei riitä. Tuokkola-Wallinheimo ja vastoin ennustuksiani toteutunut Jypin nousu ovat pahinta myrkkyä HIFK:lle, vielä Lukkoakin tiukempaa tavaraa. Jyp on hallitseva mestari ja sen mv-kaksikko on täyttä timanttia, kerran jo mestaruuden voittanut. Meidän mv-kaksikon saavutuksista on turha puhua edes samana päivänä. Lukossa Vehanen on vaihtunut Tellqvistiksi, jonka uskon vääjäämättä olevan saman verran meidän kaksikkoa edellä kuin Vehanenkin oli. Ja olen mielelläni väärässä, mutta tuskin olen kuitenkaan.
Pieni hengähdystauko, katsotaan miten runkosarjassa on mennyt tärkeimpiä vastuksia vastaan: Lukkoa vastaan pisteet Lukolle 6-0 ja mv-pelissä on hävitty selkeästi. Jypiä vastaan pisteet 3-3 ja eka voitto tuli pohjamudissa rypevää Jypiä vastaan. Soittaako nyt jo kelloja officella? Haloo, nämä joukkueet ja maalivahdit pitää voittaa, jos meinataan kullasta tapella. Ja playoffsarjat alkavat puhtaalta pöydältä. Otetaanpa skenaario, jossa HIFK kohtaa välierässä Jypin. Aloitus Helsingissä. Tuokkolan/Wallinheimon unelmapeli, 0 tai 1 sisään ja meille menee 3. HIFK:lla on selvästi enemmän paikkoja, mutta silti maalivahtiosaston videoclippikerho kokoontuu ottelun jälkeen HIFK:n eikä Jypin osiossa. Onko kiva lähteä Nykäskylään? Jälleen tullaan siihen, että on upeaa voittaa Tappara, Ässät jne , mutta miksi tyytyä siihen? Ja kannattaako sillä ylipäätään paljon huudella, että maalivahtimme on selkeästi keskitasoa parempi? Sehän on herranjumala vasta minimivaatimus tämän tason organisaatiolle! Sillä kannattaisi huudella, että maalivahtimme on selkeästi liigan paras. Kyseessä on sama asia kuin jos 8,0 keskiarvon saanut oppilas huutaisi kevätjuhlassa: "Mulla on kiistatta luokan keskiarvoa parempi todistus!" Kaveri olisi oikeassa, mutta ei silti välttyisi myötänolouden tunteelta, sillä luokalla on myös tyyppi, jonka keskiarvo on 9,6, samoin löytyy useita muitakin yli kasin oppilaita.
Asian ydin on tämä: HIFK:lla on realistiset mahdollisuudet taistella kullasta. Ja tämän pitää olla kristallinkirkas päämäärä. Näkymää ei kannata sotkea sillä, että hyvin menee keskitason ja alakastin joukkueita vastaan. Se ei riitä. Ammattimainen organisaatio tekisi nyt kaikkensa löytääkseen palikat, joilla voitetaan Lukko ja Jyp myöskin - ja ihan kiistatta. Mun listassani lukee maalivahti ja hyökkäyksen "Toporowsky" sekä hieman pienemmällä präntillä nelosen "Nielikäinen". Jos tämä nimi kuulostaa ikävältä, niin otetaan mestaruusjoukkueesta parempi vastine "Tom Laaksonen".
PS. Ihan yleisenä huomiona totean diggaavani siitä, että HIFK:sta on Pentin lähdön jälkeen tullut kuin huomaamatta jälleen huomattavan isokokoinen joukkue. Pentin myötä toivottavasti poistui se 70-luvulta peräisin oleva käsitys, jonka mukaan pieni pelaaja on automaattisesti taitava ja iso pelaaja ei. Liigan kakkosena ei heiluta taidollisesti vajavaisena. Viime kevään Jypistä pointtasin jo playoffien aikaan kookkaan ja äijämäisen pakiston. Nyt on meilläkin kokoa kautta linjan ja tällä nimenomaan KJ on hakenut sitä kaksinkamppailuvoimaa. Pakko ottaa yksi esimerkki. Samu Vilkmanin syöttämä PW:n maali Ässiä vastaan olisi jäänyt Kuhdalta, Laakkoselta ja kumppaneilta antamatta, vaikka kuinka ovat Vilkmania taitavampia. Mutta härreguud miten pelotta ja ahneesti Vilkman ajoi kiekon perään, ei piitannut kiinniajaneesta pakista , vaan pystyi ahdistettunakin heittämään PW:n lapaan - ja sieltä lähti jumalainen onetimer! Katsoin aitioon ja KJ:kin tuuletti! Silloin taas kirkastui monta asiaa. Nuo pelaajat eivät olleet meillä viime kaudella ja tällaisia pelaajia valmentaja on nyt halunnut. KJ:lle ei sittenkään riitä pelkkä taito. Hänen lätkässään pitää olla munaa mennä kaksinkamppailuihin ja voittaa ne.