Hyvä kirjoitus. Mielestäni HIFK veti silti tämän maskottihomman aivan vihkoon, vaikka maskotin tuominen mukaan olisikin positiivinen asia. Ei se voi olla vain vanhempien vastuulla miten lapset maskottiin reagoivat, vaan maskotista täytyisi tehdä lapsille mieluisan näköinen, enkä itse kykene uskomaan tuon sitä olevan. Kuten täälläkin palstalla joku kirjoittaja halusi lapsen itse muodostavan mielipiteensä ja kysyi sitä. Kuulemma Buli ei maistunut, mutta Harri Hylje näytti kivalta. Se nyt on toki vain yksi tapaus, mutta itse uskon sen edustavan enemmistöä.
Potentiaaliahan maskotin tuomisessa on toki paljonkin, vaikka se ei minua varten todellakaan ole, enkä tule itsekään maskotista innostumaan, vaikka se olisi paras koskaan. Olisin silti toivonut edes hieman panostusta asiaan, sillä Buli Barbara - seksinukke painajaisista tuskin tulee villitsemään lapsia aivan Pekko Pelikaanin tavoin.
Olen samaa mieltä, että HIFK on vetänyt tämän maskottijutun ihan vihkoon alusta alkaen. Potentiaalia olisi ollut, ja on varmaan vieläkin, vaikka kuinka paljon, mutta toteutus on amatöörimäista puuhastelua. Musta tuntuu, että kun somessa maskotti sai huonon vastaanoton, siihen ei oltu valmistauduttu ollenkaan. Olisi pitänyt tehdä kunnon suunnitelmat ja toteuttaa ne palautteesta huolimatta. Toki on mahdollista, että kun HIFK on nyt tehnyt eri opiskelijaryhmien kanssa yhteistyötä, tämä tuotos on osittain seurausta niistä suunnitelmista, mutta asiaa olisi pitänyt tutkia myös kannattajien keskuudessa. Luulen, että sellaista ei ole tehty, koska en tiedä ketään, jotka olisivat sellaiseen osallistuneet ja minä tunnen kuitenkin kymmeniä HIFK:n aktiivikannattajia. Sitä en tiedä, onko Bulia esim. testattu osalle Skidi-klubilaisista, mutta varmaan olisi kannattanut.
Toteutus on siis huono ja muutenkin halvan näköinen. Uskoisin, että varsin pienellä lisäpanostuksella olisi saatu parempikin maskotti. Mutta sen verran minäkin lapsista tiedän, että tuotoksen ei tarvitse oikeasti olla kovin kummoinen, että se vetoaa lapsiin, kunhan sillä on "jotain annettavaa", eli jonkinlainen persoona. Esim. joku Ti-Ti Nalle on varsin kotikutoinen ilmestys, mutta niin vain se sukulaisnallehahmoineen täytti konserttisalit ainakin joskus 2010-luvulla, kun se tätihenkilö hoilotti lapsia kotikatsomoissa ja sitten lasten piti päästä näkemään ne nallukat livenäkin. Ja jossain Ikaalisissa tai missä lie taisi olla joku Ti-Ti Nallen kotitalokin, minne perheet saattoivat matkata ihmettelemään niitä hahmoja?
HIFK:n olisi kannattanut kehittää visuaalisesti laadukkaampi hahmo ja pistää se jäälle treeneihin ja tehdä siitä sisältöä. Sen maskotin ei olisi tarvinnut edes puhua mitään, kunhan nyt olisi siellä jotain sekoillut ja pelaajat nauraneet sille. Sitten olisi voinut lanseerata vaikka jonkun kilpailun, jonka ideana on bongata se hahmo jotenkin ja jostain ja ne jutut voisivat olla vaikka eri paikoissa olevia tarroja tai vastaavia. Mä keksin nämä nyt ihan tässä tämän viestin kirjoittamisen aikana, joten eivät ole mitään kovin kummoisia ideoita, mutta sentään jotakin.
Se nyt on ihan selvä, että kaikki lapset eivät pidä kaikista hahmoista ja iälläkin on tosi paljon väliä. Ja tilanteella, missä joku hahmo kohdataan. Lapsissa on muutenkin tosi paljon eroja. Minunkin lapsistani toinen oli pienenä tosi rohkea ja halukas kättelemään kaiken maailman hahmoja ja toiselle sellainen oli pahinta, mitä saattoi kuvitella. Silti joka kerta sille toisellekin piti tarjota sitä mahdollisuutta käydä kättelemässä niitä hahmoja, mutta pakottaa ei tietenkään voinut. Ja kerran siinä sitten kävikin niin, että aika oli kypsä ja tämä toinenkin lapsi halusi itse mennä jo lähemmäs katsomaan ja lopulta uskalsi myös sanoa käsipäiväät. Siinä vaiheessa se vanhempi tosin oli jo sitä mieltä, että eipä moiset enää kiinnostele ja koko ajatuskin on lapsellinen ja se piti tietysti sille nuoremmallekin muistaa kertoa. Ja tämän jälkeen meillä ei sitten enää mitkään hahmot kiinnostelleetkaan kumpaakaan. Todennäköisesti nuorempaa olisi voinut oikeasti vähän vielä kiinnostaakin, mutta kun vanhempi oli sitä mieltä, että sellainen on noloa, nuorempikin jätti väliin. Eikä se varsinaisesti harmittanut minua, vaan olin lähinnä onnellinen, ettei tarvitse enää notkua ryysiksissä. Eikä se tietenkään ole aikuisten vastuulla tuputtaa mitään mielipiteitä tai tuntemuksia lapsille. Tarkoitus oli lähinnä muistuttaa siitä, miten vanhempien omat reaktiot vaikuttavat usein myös lapseen, vaikka se ei olisi edes tarkoitus.
Mutta yleisesti ottaen tämä Buli-asia ei aiheuta mulle suuria tuntemuksia, koska kuten todettua, en kuulu kohderyhmään. Hyvä, että joku jossain yrittää, vaikka ei ihan putkeen menisikään. Parantaa voi aina, myös matkan jo alettua. Tämä ihan ilmaisena vinkkinä koko seuralle.