Olen siinä (v)alistuneessa uskossa, että päävalmentaja päättää maalivahtien peluutuksesta konsultoituaan ensin mv-valmentajaa. Lisäksi yleisesti ottaen pelaava mv päätetään hyvissä ajoin ja jos mitään erikoista ei tapahdu (loukkaantuminen, sairastuminen, muu syy), tässä suunnitelmassa pysytään. Tämä siitä syystä, että molemmat maalivahdit tarvitsevat sekä kovempaa harjoitusta että myös lepoa. IFK:ssa tämä on vieläpä ylikorostunutta, koska Juuson selkä on Juuson selkä.
Se, miksi Norjaa ei peluuteta johtuu siitä, että kun kenttäpeli on muutenkin sekaisin, sinne ei haluta yhtään liikkuvaa osaa lisää. Ja koska Norja on ollut vasta plan C, D, E... K, eikä kuitenkaan puhuta mistään varmasta kortista ja maailmanluokan veskarista (kuten esim. Unkarin Porakone oli ;)), ei riskeerata mitään. Eikä se varmaan kannatakaan, jos Norjasta on tarkoitus koulia meille ihan pelaavakin maalivahti. Tuon paskan takana kun häärii ja helppoja maaleja menee aivan varmasti enemmän kuin olisi soveliasta, se olisi soronoo Norjan itsetunnolle ja ehkä myös koko uralle. Ainakin IFK:ssa. [Pyydän huomioimaan, että kirjoitukseni käsittelee IFK:n maalivahteja, joten liika paskakarmakerroin ei ole liioiteltua.]
Mutta älkää nyt kukaan oikeasti kuvitelko, että Janne vetäisi oman peluutuksensa suhteen himaanpäin! Eiköhän meillä poikkeuksellisen paljon maalivahdit keskustele keskenään ja tee ratkaisut lopulta enemmän tai vähemmän yhdessä. Seuran etu on myös Jannen etu ja väitän, että jos Juuso olisi siinä kunnossa, että pystyisi ilman sen suurempaa loukkantumisriskiä pelaamaan 95% kauden otteluista, se tapahtuisi. Nyt vain ei olla sellaisessa tilanteessa. Vitun Länget! Sen syytä tämäkin.