Totta tämäkin. Penan aikanahan huhuja liikkui paljon ja niitä ihan suruttomasti kerrottiinkin ihan kaikille, jotka olivat valmiita kuuntelemaan ja meitähän riitti, koska a) se oli hauskaa ja b) Pena haluttiin ulos.
Kun siirryttiin Nybondaksen aikaan, huhut lakkasivat melkein kokonaan, mikä sekään ei liene silkkaa ihan sattumaa :D. Jotain murusia kuitenkin aina silloin tällöin oli saatavilla, vaikkakin toki paljon myöhemmässä vaiheessa kuin Penan aikana, jolloin kaikki vuodettiin ulos heti kuin mahdollista. Suurin ero oli se, että Nybondaksen aikana huhujakaan ei enää juurikaan ollut, vaan kaikki huhutkin oli 99% varmoja siirtoja. Penan aikana oli nimenomaan paljon huhuja, kun huhut lähti liikkeelle käytännössä välittömästi, jos jonkun nimi vain mainittiin, oli huhulla oikeasti mitään katetta tai ei. Useinkaan ei ollut :D.
Salmelaisen aikana huhuja ei montaa ole ollut. Ja tavallaan hyvä niin, koska niinhän sen kuuluukin mennä, että seurat tiedottavat itse, mutta onhan tämä nyt tosi paljon tylsempää, kun kenenkään mailoja ei nähdä missään eikä faksikaan enää laula.
Nykyisin huhuja tulee lähinnä valveutuneiden some-kyylien ansiosta, jotka jaksavat päivystää seurojen uusia IG-tykkääjiä :D. Osa osuu, osa ei, mutta kyllähän sillä palstalle vipinää saadaan. Varsinkin silloin, kun joku pelaaja lakkaakin heti seuraamasta seuraa, kun asia on bongattu. Mun nähdäkseni kyse ei siis ole yksinomaan somen voimasta, vaan myös siitä, että seurojen toiminta on ammattimaistunut eivätkä enää huhuja vuoda. Paitsi Hämeenlinnassa, tai sitten sielä joku valveutunut toimittaja oikeasti asuu tuulikaapissa. HäSa:stahan saa vielä lukea pelaajasiirroista hyvissä ajoin ja todella korkealla toteutumisprosentilla.
HIFK-osiossahan oli ennen paljon kunnon kynäniekkoja, joilla läppä oli varsin lennokasta. Värikynää käytettiin juuri sopivasti tai aivan överisti ja usein. Ja kun osa taisi olla ihan frendejä myös palstan ulkopuolellakin, läpänheitto oli jollain tasolla usein helpompaakin. Ja sitten kun nämä lahjakkaat ja kovan palstauskottavuuden omaavat tyypit tarinoivat täällä usein, sinne joukkoon oli muidenkin helppo hypätä ja osallistua ja jutut lähti lentoon. Että sellaista tietynlaista pilkettä silmäkulmassa täällä mun mielestäni oli ennen enemmän. Paskakin oli enemmän tai vähemmän hauskaa paskaa, nyt se on usein vain sellainen nolo, märkä pieru.