Onko menestymisen lähtökohdat paremmat, jos pakisto on tasapainoisesti roolitettu todistetusti pätevillä tekijämiehillä vs. tasaisen harmaalla massalla, josta ei löydy Liigan kärkiosaamista?
Liiga-jengin kokoamisessa budjetti on isossa roolissa. Kaikkien tahtotila IFK:ssa on, että joka ruudussa on Suomen paras pelaaja, mutta rajallisella lämiskällä se ei vain onnistu.
Asiantuntijatehtävissä kannatan ehdottomasti pätevintä. Jääkiekkojoukkueessa sopivinta. Jukka Jalosen ei tarvitse miettiä budjettia, vauutusmaksuja tai muuta arkista tauhkaa valitessaan joukkuetta MM-kisoihin. Mutta eikö nelosen laitaan todellakaan tästä maasta löydy parempaa jääkiekkoilijaa kuin Marko Anttila? Aivan taatusti löytyy, mutta Anttila on ylivoimaisesti sopivin. Joka ikinen itseään lätkätoimittajaksi kuvitteleva parasiitti on jo tehnyt jutun valmiiksi Mörkön heikkouksista ja Jalosen epäonnistumisesta joukkueen kasaamisessa odottaessaan Anttilan konttaamista. Jatkoajan pienet hellyttävät negapetterit ovat ladanneet paskatykkinsä valmiuteen suoltamaan törkeyksiä, ja touhutippa väristen odottavat sormi entterillä; mä olen aina tienny, että se on ihan PASKA! Mutta kun ei ole. Näytöt on kiistattomat. Kaikista noista paineista huolimatta Jalonen on valinnut Anttilan sopivimpana kisoihin, ja Anttila antaa kaikkensa onnistuakseen. Vaikka ei ole paras jääkiekkoilija.
IFK joutuu toimimaan rajallisella budjetilla, ja kilpailemaan pelaajista muun maailman kanssa. Vaatimustaso on, että tulosta pitäisi tulla päivästä yksi. Jos kaivat raumalaisten mietteitä Grégoiresta hänen tultua kesken kauden Lukkoon, niin ei ne varsinaisesti mairittele. Ensimmäinen kevät meni ihan puhtaasti opetellessa suomalaista lätkää, eikä hän omaan päähän ole vieläkään mitenkään vakuuttava puolustaja, mutta saa tietysti paljon anteeksi hyökkäyspään osaamisellaan. Se on sitten jokaisen makuasia, mitä painottaa ja pitää oleellisena arvottaessaan pelaajia kärkiosaajiin ja aivan paskoihin.
Kåssu sai järjettömät määrät paskaa niskaansa ennen ensimmäistäkään peliään. Pienen hapuilun jälkeen hän on pakkiskenen parhaimmistoa. Ei hyökkäyspäähän, mutta omiin päin erinomainen. Arvostetaanko häntä riittävästi? Melart lähti täältä aikoinaan sangen yksipuolisena jääkiekkoilijana, mutta maailma opetti ja teki hyvää. Takaisin palasi huomattavasti monipuolisempi ja kokonaisvaltaisempi EHT- jääkiekkoilija. Mutta täällä kommentoidaan häntä edelleen paskana puukätenä. No ei taatusti ole. Hän on Liigan parhaita puolustajia, mutta joidenkin on sitä mahdoton myöntää, koska IFK. Kumpikaan ei ole Liigan parhaita pisteentekijöitä, mutta iso osa joukkuetta. Onko joku itsekäs mulkku parempi osa tehtyään edellisellä kaudella paljon pisteitä jossain muualla, on erittäin kyseenalaista. Enemmän kuin pisteet mua kiinnostaa se, että millainen osa hän on joukkuetta, koska se joukkue luo menestyksen, joka nostaa sen yksilöitä. Pelsut tai viime kauden Jukurit ovat esimerkkejä siitä. Voi tietysti ajatella samalla tavalla kuin lottolapun tekijä, että kun täyttää yhden ruudun sijasta kaksi, niin voittamisen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat. Se onkin totta, että ne suorastaan kaksinkertaistuvat, mutta ovat edelleen 2/0,000005% eli aika helvetin vähän. Änärissä on mahdollista rakentaa joukkuetta pitkäjänteisemmin, ja siellä yhdellä pelaajalla voi olla merkitys putoaako joukkue ekalla kierroksella vai menee finaaliin. Täällä joukkueet uusiutuvat niin paljon/kausi, ettei samanlaiseen pitkäjänteiseen rakentamiseen ole mahdollisuuksia.
