Niin, jos sentterikolmikko on tuo Koivistoinen-Jääskä-Lehterä niin onko sillä niin väliä kuka on paperilla ykkössentteri? Lehterä pelaa varmasti ykkösylivoimaa mutta jos jokaisen kentän laidoille saadaan laatua niin nuo kolme ketjua voidaan asetella mihin järjestykseen tahansa. Kyllä Lehterä sitä peliaikaa ja vastuuta saa ykkösentterin verran jos sen ansaitsee.
Kärkipään Liiga-koppien palkkahaitari on valtava. Se luo myös tietyn hierarkian koppiin aivan samalla tavalla kuin muillekin työpaikoille. Pelillisten ongelmien ilmetessä katseet kääntyvät armotta sinne palkkahaitarin yläpäähän, ja silloin siihen katseeseen on vastattava, ja tulosta alettava syntymään. Jos pää painuu, niin on parasta soittaa agentille, että etsii uuden seuran. Tästä syystä pelipaikkojen palapeli on todella mutkikas, kun jokaiseeen ruutuun pitää löytää pelilisesti oikeanlainen kaveri, joka on omaksunut juuri sen X-seuran tietyn ruudun omimmakseen, ja on valmis taistelemaan pelipaikastaan kaikin mahdollisin keinoin, tarjoten samalla parasta mitä pelipaikka seuran näkökulmasta vaatii. Kopissa tiedetään yhteistyön voima, ja siksi duunit hoidetaan kimpassa, mutta tunnetasolla pelaajat ovat yksilöitä, ja reagoivat asioihin kukin omalla tavallaan yksilöllisesti. Joukkuetta kasatessa täytyy tietää ja osata pitää inhimilliset tunteet, kuten kateus, ja ansioiden mukanaan tuoman arvostuksen suhde oikeana. Kateus on yksi pahimpia joukkuelajien kopin ilmapiirin myrkyttäjistä. Näinhän ei pitäisi olla rakkaudesta lajiin pelaillessa, mutta laskevien ja nousevien urien, keskenään hyvinkin erilaisten toimenkuvien työpaikalla ammatikseen pelaavillakin on inhimilliset keskenään ristiriitaiset tunteensa siitä, miten arvostetaan ja mikä kunkin paikka yhteisössä on. Tässä tasapainoilussa aika harvoin onnistuu jengit, joiden lähtökohtna on ollut pelkkä, - parasta mitä rahalla saa.
Kojo peluutti joskus Simon kentällistä kokoonpanoista lähtien ykköskenttänä ykkösen peliajoilla. Tämä oli Kojon ja kopin tunnustus ja arvostus siitä, että duunit oli hoidettu yli odotusten. Muutamassa pelissä hoitivat roolin myös loukkien vuoksi. Ei ollut pienintäkään vaaraa, että Simo ja Pöde olisi ruvenneet kopissa leijumaan, mutta stadin yössä nähtiin kyllä yksittäinen etusormi sojottamassa suoraan taivaalle merkkinä siitä, missä menee 'ykköskentän ykkössena'.
Jäkä aloitti kauden nelosen keskellä. Sieltä hän on noussut omilla ansioillaan ja tuloksen teollaan kärkisentteriksi Koivistoisen rinnalle. Pelaajat pelaa kunnian lisäksi erilaisista bonusrahoista, joista pinnafyffet ei ole ihan mitättömiä roposia. Niitä pisteitä tehdäkseen pelaaja tarvitsee peliaikaa, ja kokee tuntevansa vääryyttä heti, jos peliaika ei ole suhteessa tulokseen. Vaikka Tapola näyttäisi nyt peluuttavan joukkuettaan hyvinkin tasaisesti, niin koko runkosarjan peliaikavertailussa eniten pelaa sielläkin ne, joilta myös tulosta vaaditaan joko puolustus- tai hyökkäyssuuntaan.
Kaikki pelaa yhtä paljon on kaunis ajatus, mutta peliajan oikea mitoittaminen on valmentajien tärkeimpiä työkaluja aseteltaessa pelaajalle vaatimuksia, hänen palkitsemisekseen, tai parempaan kannustamisekseen. Jos et kovapalkkaisena lunasta, niin se näkyy peliajassa, muiden arvostuksessa ja monessa muussa asiassa, jonka seurauksena oma suorittaminen taas vaikeutuu, ja siksi ehdottomalla huipulla on niin vähän pelaajia. Huippujoukkueissa roolitus on aivan hemmetin tärkeässä osassa, ja siksi sen hieromiseen käytetään niin paljon aikaa. Sen vuoksi Pakariset ja Mörkö-Anttilat menee ohi lajitaidollisesti lahjakkaammista änärin miljoonääriverrokeistaan, kun ruvetaan tosissaan pelaamaan isoista asioista. He täyttävät ruutunsa kokonaisuutena parhaiten.