Saa nähdä, toisaalta tästä HIFK:n alkukauden pelikidutuksesta alkaa jo perverssillä tavalla nauttia, sillä muutaman viikon kunnon suorassa tappioputkessa on mentävä seuran pelillisten ongelmien juurisyihin sekä tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Jos välillä voitetaan satunnaisesti silloin tällöin, niin se antaa toivoa paremmasta, mutta sellainen pieni hiostava tuska on koko ajan silti päällä. Parempi kun mennään täysillä päin seinää, jolloin rysäyksen jälkeen on pakko muuttua sen sijaan, että nyhvätäään jonkun satunnaisen voiton hetkellisesti tuomalla pienellä itseluottamuksella sarja alusta loppuun ja sitten lopulta tiputaan viimeistään alku- tai puolivälierissä playoffs peleistä pois. Mikään ei vituta niin paljoa kuin sellainen näennäinen muka hyvä pelinysväys, voitto silloin tällöin satunnaisesti.