Raha on vain yksi resurssi, muita ovat esim. halli, harjoitustilat, henkilöt (pelaajat ja muu henkilöstö), ammattiosaaminen jne. Rahallisen resurssin tuovat yleisö, yhteistyökumppanit, hallin palvelumyynti yms. Näkisin, että nimenomaan raha tai sen puute ei ole HIFK:n ongelma, vaan se piilee ehkä vääränlaisessa ylimielisyydessä ja oman ylivertaisuuden harhassa. Jos organisaatiossa ajatellaan/koetaan, että omat pojat (lue perhe) ovat lähtökohtaisesti edellä maakuntien tai ulkomaiden kavereita, niin ei tarvitse ihmetellä tulosten tasoa. Urheiluromantikko voi ehkä ajatella, että Stadin joukkueessa kaikki tulevat stadista, Tampereen joukkueen ihmiset Tampereelta jne. Tuo aika on mennyttä, jos sitä on koskaan ollutkaan. Ammattilaisurheilussa pitäisi rekrytä parhaat mahdolliset saatavilla olevat henkilöt kaikkiin positioihin alkaen päävalmentajasta ja päättyen viimeiseen rotaatiopelaajaan muuta henkilöstöä millään tavoin unohtamatta tai vähättelemättä, päinvastoin.
Pestaamalla omia poikia tärkeisiin rooleihin vailla näyttöjä tai tulosvastuuta kaivetaan maata urheilullisen menestyksen perustan alta antaen samalla hyvä kilpailuetu muille joukkueille. Rahaa on aivan riittävästi mestaruuden voittamiseen, mutta osaaminen rahan käyttöön on vajavaista. Kausi 23-24 kuvastaa toimintaa hyvin; sarjan paras rosteri ja tuloksena seitsemäs sija paskakiekolla. Seuraus: ei potkuja, jatketaan samalla kaavalla.