HIFK avasi varsinkin alkukaudesta todella paljon omissakin keskustan kautta. Tämä taas aiheutti todella paljon vaaratilanteita omiin, kun ajoitukset olivat pielessä, syöttöjen laatu oli aivan paskaa ja pelaajat eivät olleet vielä omaksuneet sitä nopeutta, mitä ihan oikeasti kentällä on tarkoitus ylläpitää. Tässä suurimmalla osalla pelaajista oli ihan selkeitä vaikeuksia, koska Suomessa ei ole totuttu pelaamaan näin. Pelaajat kuitenkin selvästi yrittivät toteuttaa tätä systeemiä, vaikka oikeasti monesti olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä jotain ihan muuta. Mä luulen, että hyvin suuren osan meidän pelaajiemme peliäly ei vain riittänyt sisäistämään, mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä. Tämä näkyi erityisesti pakkien pelaamisessa ja korosti heidän puutteitaan. Toisaalta hyökkääjiltäkään ei aina tullut niin paljon apuja kuin olisi pitänyt tulla.
Sittemmin valmennus on joko saanut oppinsa paremmin perille tai pelaajat ovat itse ymmärtäneet, että keskustan kautta pelaaminen on vain yksi vaihtoehto, eikä sitä voi toteuttaa orjallisesti joka tilanteessa. Jos vastustaja on sijoittunut niin, että pystyy syötöt katkomaan ja omalle maalille syntyy tyhjästä vaaratilanne, niin varmaan kannattaa etsiä joku muu vaihtoehto. Tässä on siis ihan selvästi myös tapahtunut pelitavallinen muutos. Nyt ollaan myös aiempaa rohkeammin ruvettu vain heittelemään kiekkoa pois omalta alueelta, jos tilanne sitä vaatii. Ihan alkukaudella tätä ei mielestäni harrastettu käytännössä ollenkaan, mikä turhautti ainakin mua, kun vastustajan pyörityksiä ei saatu omissa katki vain siksi, että yritettiin väsyneenä vain syöttelemällä päästä pois, vastustaja katkoi syöttöjä, kaikki alkoi alusta, meikäläiset väsyi eikä päästy vaihtamaan ja peli pyöri omassa päässä. Nämä tilanteet olivat monesti ihan turhia ja syntyivät tyhjästä, kun vastustajia todennäköisesti oli ohjeistettu antamaan meidän pakeille painetta, kun tiedossa kai heilläkin on ollut meidän pakkien heikkoudet.
Lyytisen loukkaantumisen myötä pakistosta katosi ennen kaikkea peliälyä. Se on mun mielestäni ollut se kaikkein suurin ja näkyvin puute pakistossa. Lyytinen on kaikki nämä vuodet pelannut sitä Pekka Virran Kalpa-kiekkoa ja uskon, että hänestä olisi ollut todella paljon hyötyä erityisesti alkukaudesta, kun muut hakivat vielä askelmerkkejään ja jonkun olisi pitänyt vain rohkeasti lähteä nousemaan ja haistattaa pitkät loputtomalle syöttelylle pois omista. Auvitu on nyt alkanut nousta sille tasolle, mitä odottaa sopikin ja on ruvennut tuomaan jalalla kiekkoa ylös ja heilunut myös hyökkäyksen kärjessä. Pelituntuman kasvamisen myötä Auvitu nostaa varmasti arvoaan, mutta alkukausi meni mun silmiini luvattoman heikosti, vaikka toki ymmärrän, mistä sekin johtuu.
Eli, kyllä siellä muutoksia on tapahtunut jo nyt. Ehkäpä valmennus teki virheen siinä, että lähtivät heti alkukaudesta peluuttamaan kokonaan "uudella" konseptilla, mitä ei kuitenkaan oltu ehditty harjoitella ja toistaa riittävästi? Ehkäpä olisi kannattanut ottaa alussa vähän enemmän varman päälle ja alkaa pikkuhiljaa ajaa uusia asioita ja nyansseja mukaan? Toisaalta, haluttu pelitapa tarvitsee paljon toistoja, jolloin niitä nyt on vain pakko tehdä, vaikka sitten vähän riskilläkin ja silloin on myös pakko pelata niin, tuloksenkin kustannuksella. Nyt viime peleissä on nähty oikeasti pilkahduksia paremmasta ja vielä kun saataisiin niitä onnistumisia myös maalin tekemisen muodossa, vanne löystyisi varmasti niin kentällä kuin katsomossakin.
