Oma lätkäkauteni alkaa yleensä silloin, kun IFK:n dösäpysäkkimainokset ilmestyvät katukuvaan. Tämän kauden osalta "korkkaus" tapahtui joskus viime viikolla, kun ajoin yhden tuollaisen kuumia aaltoja aiheuttavan Serveras iskallt- julisteen ohi. Nähdessäni tuon orgastisen mainoksen IFK:n logolla, unohdin tyystin, että kyyditsin vaimoni kaveria, joka joutui ihmettelemään kovaäänistä purkaustani tyyliin : "Tulitko?".
Mielestäni IFK:n suurimmat haasteet tulevat olemaan pleijareissa, uskon että jengi sijoittuu vähintään neljän parhaan joukkoon runkkarissa. Toiveena on tietysti värikästä peliä runkkarin aikana, mutta pleijareiden suhteen kolme isointa kysymystä ovat:
1. Stögön taktinen kypsyys
Pahaa pelkään, että IFK joutuu kohtaamaan Tapolan Tapparan matkalla kohti mestaruutta. Tällöin isoin kysymys on: Mitä Stögö on oppinut viime finaalin kolmesta viimeisestä ottelusta, joita Tapola vei kaikilla tilastoilla ja mittareilla? Muutos kolmeen ensimmäiseen peliin oli äärimmäisen raju, kehotan kaikkia tsekkaamaan pleijariketjun Sekeran tilastot finaaleista (sori, en nyt jaksa kaivaa niitä).
2. Avainpelaajat
Hintz ja Leino ovat isoissa saappaissa tällä kaudella. Valitettavasti juuri he sulivat pahasti viime pleijareissa, joten hieman arvelluttaa, noinko he voisivat kantaa jengiä pleijareissa. Pakistossa odotan Salmelalta rajua auvitumaista kehitystä. Prkl kun vielä Järvinen saataisiin pidettyä. Ja mitä muuten tapahtui Gene-Matille? Iso kysymys hyökkäyksessä on JMA, joka ei ikinä ole kuulunut suosikkipelaajiini. Haistan tässä Hirso kakkosen, joka tekee Jukureita vastaan tehot 2+3, mutta sulaa tärkeimmissä matseissa.
3. Nelonen
Stögö oli finaaleissa kaikkein pettynein (ainakin julkisesti) meidän neloseen. Valitettavasti en näe, että se olisi muuttunut tarpeeksi viime pleijareiden taaperruskokoonpanosta. Jos taito- tai voimapelaajia ei neloseen hankinta, lienee Tuomiston raju kehitys ainoa mahdollisuus sille, että nelosesta saadaan tasavertainen ketju muiden kolmen ketjun kanssa.
Alkais jo.
