Ihmisen mieli on aina sellainen, että se asettuu herkästi altavastaajan puolelle - varsinkin silloin, jos kokee altavastaajan tarjoavan vaihtoehdon. Jokerit tarjosi elähtäneelle, itseään täynnä olevalle IFK:lle vaihtoehdon 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Se levisi kuin kulovalkea halki Helsingin ja vaikka Jokerit ei sarjassa aivan 1990-luvun alussa menestynyt, joukkue keräsi reilusti suuremmat katsojamäärät kuin HIFK.
Sitten tuli 1992 ja kultaa ja sitten tuli kultaa ja hopeaakin monta kertaa. Jokereista tuli nopeasti instituutio ja konserni ja sitä kautta kehityksesn jarrukin. Ja viimeistään siinä vaiheessa kävi niin, että Jokereiden oma tausta Hjalliksineen ja kaikkine muinen hankkeineen muodostui Jokereiden määrätietoisen tulevaisuuden rakentamisen esteeksi. Viimeinen kultamitali 2002 saatiin pitkälti paitsi onnellisen sattuman*, Summasen, vähän Virmasenkin, mutta ennen kaikkea Lehtosen avulla. Sen jälkeen on menty taas alaspäin ennen kaikkea joukkueen rakentamisessa. Nyt joukkueesta löytyy useita pelaajia, jotka eivät saa itsestään irti riittävästi eivätkä pysty viemään Jokereita joukkueena eteenpäin. Jos oli panos ennen Lehtosen varassa, nyt se on sitten paljolti Jortikan varassa, joka pystyy kotiotteluissa pitämään peluutuksen hanskassa. Vieraspeleissä paljastuu sitten aika armottomasti Jokereiden todellinen taso.
Kaudella 2003-2003 Jokereissa pelaa Jortikankin mukaan useita turisteja ("jokaisessa kentässä"), mutta mitään konkreettista ei vaan tapahdu. Sen sijaan, että nuoria nostettaisiin yhä näkyvämpään rooliin liigajoukkueessa ja hankittaisiin nostamisen mahdollistava kakkossentteri offensiivisen pelin tekijäksi, mennään kaikesta huolimatta nykyisillä, tuloksiin nähden täysin ylipalkatuilla konkarimiehillä eteenpäin. Kaiken huippuna joukkuetta vahvistaa edelleen 35-vuotias ruotsalaishyökkääjä, joka ei mahdu edes kokoonpanoon. Ilmainenhan hän on siinä suhteessa, että palkkaa pitää maksaa kuitenkin, mutta eihän tällaisessa toiminnassa ole taivaan järkeä. Jos siis kriteerinä on suunnitelmallinen toiminta jääkiekon ja Jokereiden puolesta.
Eipä tätä enempää viitsi kirjoittaa, vaikka sanottavaa kyllä olisi.
* Lukkarilan kehittämä kuntokoulusta oli todellisuudessa hemmetin paljon haittaa pelaajille. Osittain siksi loukkaantumisia oli paljon, mutta pääongelma oli se, että kuntokoulun jälkeen vain Peltosen tapaiset huippulahjakkaat yksilöt pystyivät enää pelaamaan täydellä tai lähes täydellä kapasiteetilla. Varsinkin kesken kautta hankitut vahvistukset sippasivat yleensä täydellisesti. Tässä mielessä mestaruus 2002 tuli hieman tuurillakin, sillä muutamaa viikkoa aikaisemmin joukkue oli vielä totaalisen jumissa.