Testamenttini tervanevalta
Mä koetan tehdä cobolit ja olla tämän jälkeen enää vääntämättä tästä niin lujaa. Yritin sitä jo aiemminkin, mutta cobolin rankaksi provoksi tarkoitettu heitto upposi ainakin minuun ja provosoiduin takaisin. Sehän siinä oli tarkoituskin? Tämä kaikkihan on lapsellista ja naurettavaa nelikymppisten setien urpoilua - sitä ei sovi unohtaa. Kaikki täällä vääntävät ovat olleet mukana jo 70-luvulta asti, nykyjunnuilla on ihan eri pohjat. Sen huomaan omista kakaroistani, erityisesti 14-v jokerifanipojastani. Jostain syystä hänkin, jokereissa pelanneenakin, yhdistää myös junnutasolla HIFKin ja sikailun kaukalossa. Perinteistä hänellä on vain kalpea aavistus ja hyvin mitätön kiinnostus. Pk-seudun kiekkojunnujenkin keskuudessa (perheeseen kuuluu toinenkin jo edustustasolla toisessa pk-seudun jengissä pelaava) elää edelleen käsitys, jonka mukaan taitavat menevät Jokereihin, kovaa pelaavat hakeutuvat HIFKiin. Tämä käsitys on siis peräisin lähinnä jokerijunnuilta, korostan. Enkä ota kantaa, mitä pelaajille junnuvuosien jälkeen tapahtuu.
En ole itse asiassa kauheasti eri mieltä juuri kenenkään "hyvän tyypin" kanssa. Hyviksi tyypeiksi en laske henkilöitä, jotka ovat samaa mieltä kanssani, vaan henkilöt, jotka osaavat antaa substanssia mielipiteilleen. Vaikka ne olisivatkin perseestä :)
Isakssonin ja tantgredun kanssa jaan sen käsityksen, että henkilön inhoaminen on aivan eri asia kuin joukkueen ja sen pelityylin inhoaminen. Maajoukkuekiekkoa (sic!) seuraavat inhoavat nykyään Venäjän joukkuetta pelityylin (ja Mertaranta-ääliön) takia. Aivan sama kuka siellä valmentaa ja ketkä siellä pelaavat. Ne sikailevat. Itse pidin, yllätys yllätys, Venäjän otteista Karjala-turnauksessa. Hyvää, pidättelemätöntä viihdettä, jossa on muitakin kuin urheilullisia elementtejä. Samoista syistä hakeuduin aikanaan erään toisenkin punapaitaisen jengin pariin. Sen sijaan omaa maajoukkuetta inhotaan usein henkilön, lähinnä päävalmentajan takia; Aravirran saunakaverit, Summasen ajokoirat.
Eniveis, PeteX:n ja kovasti diggaamani flintstonen mielipiteen jaan siitä, että HIFK on hyvinkin sympatiseerattu joukkue maakunnissa. Poislukien aika 97-99. HIFK herättää lähes kaikissa jonkunlaisen reaktion, pitkään mukana olleiden keskuudessa jopa aika positiivisen reaktion, koska HIFK on aina ollut olemassa. Jokerien inhoaminen perustui rahaan ja menestykseen. Niitä suomalaiset inhoavat (a.k.a kadehtivat) aina , lajista riippumatta. 80-luvulla landepaukut vihasivat Keke Rosbergia, 90-luvulla Hjallista ja Jokereita. Koska ne tulivat puun takaa ja ison rahan voimalla. Jkylän yliopistossa tehtiin 90/00 -lukujen taitteessa erään liikunnan opiskelijan gradutyö aiheesta "Tunteet ja fanikulttuuri jääkiekossa". Tuonkin mukaan HIFK on "tunteita herättävin jääkiekkojoukkue" Suomessa. Se on eri asia kuin "vihatuin joukkue Suomessa". Mutta hieno asia minun mielestäni. Jos HIFK vielä rykäisisi samanlaisen menestysputken kuin Jokerit 92-97, se olisi äkkiä vihatumpi kuin nykyään. Näin se menee. Kevään -97 jälkeen HIFKin ja Jokerien menestyksessä ei ole tilastojenkaan valossa muuten ollut mainittavampaa eroa. Puhuvat fanit mitä puhuvat. Mane ja Johannes, tilastomiehet tietävät tämän.
Nykyisessä mediatodellisuudessa puudelimainen, kahden naisen välillä törttöilevä, samaan aikaan "olen hyvä isä ja katuva aviomies" -haastatteluja antava viisikymppinen Hjallis on täyttä kokkisota-tavaraa. Hän on hienosti sanottuna jo etabloitunut markkinoille, ei häntä enää juurikaan inhota. Jokerien ensihuuma on kadonnut, bisneksissä on tullut takkiinkin, Merikukka-episodit lähinnä naurattavat. Hjallis on sellainen lutuinen villakoira, joka joskus ärisee jotain. Mutta ei se enää vihainen ole. Spedeäkin vihattiin, sitten siihen totuttiin, lopulta sitä rakastettiin. Erityisesti kuoleman jälkeen, kuten tapoihin kuuluu. Hjalliksessa näen samanlaisen kaaren; mies, joka tuo kansalle usein jotain hauskaa ja puhuttavaa ja jonka ulkoinen olemus ynnä viestintä poikkeavat valtavirrasta. Valtavirran ehdoilla kuitenkin.
Edelleenkin pidän Jatkoaikaa mahdollisimman virheellisenä ikkunana suomalaiseen jääkiekkoon kokonaisuutena. Tämä on rankkojen fanien pesäpaikka, jossa osataan ulkoa muidenkin kuin oman joukkueen historiat, valmentajat, ykköskentät jne. Ja PeteX; mitä ihmeellistä on Tapparan vihaamisessa pelillisistä syistä...? ;) Vain masokisti jättäisi vihaamatta.
Minäkin kuuluin niihin, jotka toivoivat Jortikkaa HIFKiin. Toinen suosikkini oli Aravirta. Muita ei ollut. Syykin oli selvä; molemmat ovat ammattimiehiä ja molemmilta on lupa odottaa sitä, mitä tilataan. On tilaajan ongelma, jos hän haluaa hampaatonta mummolakiekkoa. Aravirran joukkueiden pelityyli / roolitus on kuitenkin aina miellyttänyt enemmän kuin Jortikan 90-luvun joukkueet. Jortikan 80/90 -lukujen vaihteen linjaus ei ole minusta kovinkaan relevanttia v. 2003 pitkän jalat jalat -periodin jälkeen.
Ja se turakainen, jonka mielestä yhden fanin päähän ei mahdu kahta ääripäätä omasta joukkueesta; inhotut asiat/pelaajat ja rakastetut vastaavat: herää ja nouki käsi potasta. Tällä viittaan siihen, että "kyllä HIFK-miehet diggasivat Jerejä ja Jakkeja maajoukkueessa, mutta kyllä te mollasitte takatukka-Markoa ja muita saunakavereita." Totta munassa mollattiin! Vain debiili olisi jättänyt mollamatta. Ja saat olla aivan satavarma, että mikäli Ara roudaa HIFKiin Kiprun tai Rintsin, niin shittiä tulee ja lujaa! Tosielämässähän jääkiekkojoukkue pitää roolittaa niin, että kaikki pelaajat eivät miellytä kaikkia faneja. Näin kerää joukkueen jokainen ammattivalmentaja. Minä en ole ammattivalmentaja ja keräisinkin oman jengini täyteen Mäkiahoja, Haakanoita, Vopatteja, Bautineja ja kumppaneita. Minun joukkueeni ei tosin menestyisi, mutta paskaaks siitä. Se viihdyttäisi!
Mä koetan olla viileä. Ihan oman mielenterveyteni takia. Tässä iässä ei sovi pullistella otsasuonia, ne voivat katketa.
edit: pari kirjvirhettä