HIFK selvitti puolivälierät odotetusti TPS:ää vastaan. Mitä pelejä ehdin seurata, niin sinänsä ottelut olivat nähtyjä numeroita tasaisempaa vääntöä, mutta HIFK:n viisikkopeli oli sittenkin molemmissa päissä kaukaloa turkulaisia edellä. TPS:n Laiho pystyttiin tekemään tavalliseksi kuolevaiseksi tolppien välissä ja samoin turkulaisten hyökkäyksen kulmahampaat pysyivät myös tylsänä. Sekin kertoo aika paljon, että TPS sai koko sarjan ensimmäisen maalin vasta siinä vaiheessa, kun HIFK johti toista ottelua 0-4-lukemin muutamaa minuuttia ennen summeria. Ehkä pieni herpaantuminen siinä HIFK:llakin, vaikka toki ylpeydestään taistellut TPS yritti loppuun asti.
Välieräsarjasta KalPaa vastaan tulee mielenkiintoinen. Omaan silmääni HIFK on näistä kahdesta joukkueesta tasapainoisempi nippu eri osa-alueilla. Tietyllä tavalla sen tasapainoisuuden kääntöpuolena on myös sitten pienehkö tasapaksuus, kun mittarina on muut sarjan kärkijoukkueet - varsinkin K-Espoo ja KalPa. KalPan huipputaitoa etenkin hyökkääjien osalta on kuitenkin vaikea sivuuttaa. KalPan ylivoima on murhaavaa ja vauhdikkaan havaijikiekon kuopiolaiset vievät myös suurella todenäköisyydellä. Moni odottaa uusintaa viime keväänä pelaamatta jääneestä Espoon ja KalPan loppuottelusarjasta. Välieräsarja ei ole kuitenkaan läpihuutojuttu kuopiolaisille. Jo toinen puolivälieräottelu Kärppiä vastaan osoitti runkosarjassakin useampaan kertaan nähdyn, että kaikesta taidosta huolimatta KalPan paletti voi hajota tärkeimmällä hetkellä. Kolmesta voitosta pelattavan ottelusarjan aikana joukkueet pystyvät myös säätämään omaa peliään toista joukkuetta vastaan ja luotan HIFK:n valmennuksen tekevän kotiläksynsä. Sarja saattaa hyvinkin ratketa vasta viidennessä ottelussa.
***
HIFK:n naisten joukkuetta enemmän seuraavilta on pakko kysyä, että häiritseekö teitä joukkueen oman viestinnän yritys tehdä naisten projektista jotain kolme vuotta sitten perustettua muovijoukkuetta? Luulin jo, että pahin olisi ohi, kun suurin uutuuden huuma jäi viime kauteen, mutta vielä vaan näitä "
historian ensimmäisiä" ja "
Gimmojen lyhyttä historiaa" riittää ylihehkutettavaksi.
Vaikka teknisesti tuo onkin totta, että HIFK:n naisten joukkue ei ole aiemmin pelannut pudotuspeleissä ja saavuttanut välieräpaikkaa, niin moisen juhliminen "
historiallisena saavutuksena" on jonkinlainen ylilyönti, kun joukkueen historiaan kuuluu myös kaksi pronssia keväiltä 1988 ja 1989. On totta, että nuo mitalit ratkaistiin suoraan runkosarjasijoituksen perusteella, mutta niin ratkaistiin miesten SM-sarjassakin vuosina 1969-1975. Näyttäisivät nuokin kelpaavan
HIFK:n kotisivujen historiaosioon seuran saavutuksiksi. Samoin noiden vuosien miesten mestaruudet ovat päässeet ihan viireiksi asti
Nordiksen kattoon.
En siis ymmärrä, miksi HIFK järjestelmällisesti hylkii omaa historiaansa naisten jääkiekossa. HIFK oli yksi niistä kymmenestä joukkueesta, jotka pelasivat
SM-sarjan ensimmäisellä kaudella 1982-83 ja pelasi myös seuraavat kuusi kautta. Kaksi viimeistä kautta joukkue juhli pronssia, mutta sitten keväällä 1989 HIFK katosi naisten jääkiekosta noin 25 vuodeksi.
Seuran tyttökiekkotoiminta alkoi uudestaan
syksyllä 2015. Samana syksynä ilmestyi myös naisten Suomi-sarjaan HIFK:n yhteistyöseuran
Red Wingsin nimellä naisten joukkue. Toisella kaudella Red Wings selvisi Mestis-karsinnan kautta ja Mestiksen alkusarjan voittamalla aina
naisten SM-sarjan karsintasarjaan. Lukko, KJT ja JYP olivat kuitenkin vielä liian kovia vastuksia silloin.
Kolmannella ja viimeisellä Red Wings -nimellä pelatulla kaudella sarjanousuun olisi riittänyt Mestiksen kahden parhaan joukkoon selviytyminen, kun Naisten Liigaa oli päätetty laajentaa seuraavaksi kaudeksi 10 joukkueeseen. Nuo kaksi paikkaa menivät kuitenkin TPS:lle ja Sportille Red Wingsin jäätyä kuudenneksi. Tuo oli ainoa kausi, kun Saara Niemi ei ollut joukkueen ruorissa, koska hän toimi kauden Kanadan CWHL:ssä pelanneen kiinalaisjoukkue Kunlun Red Starin apuvalmentajana. Tuolloin keväällä 2018 uutisoitiinkin sitten
HIFK:n perustaneen naisten joukkueen. Mestistä 2018-19 kauden pelanneen HIFK:n pelaajarungon ydin oli pitkälti sama kuin Red Wingsin pelaajisto oli ollut edellisellä ja edellisillä kausilla.
Olen oppinut tuntemaan HIFK:n vuonna 1897 perustettuna monilajiseurana, joka legendaarisena "
The Brändinä" vaalii myös jääkiekon perinteitä. Ainakin miesten puolella on ollut näin. Siksi en ymmärrä, miksi naisten jääkiekon kohdalla on lähdetty oikomaan mutkia, hylkimään omaa historiaa ja ylihehkuttamaan asioita helppoheikkimäiseen mainostoimistotyyliin. Itse olen ainakin pettynyt, koska kaikilla muilla osa-alueilla seuran toiminta on järjestelmällistä ja pitkäjänteistä työskentelyä, jossa ei lasketa pikavoittojen varaan.
Itse ainakin arvostan paljon enemmän sitä, että hommaa aloitettiin rakentamaan 25 vuoden jälkeen uudestaan tyttökiekkotoiminnan kautta ja lähes harrastekiekkotasolta Suomi-sarjasta. Vaikkakin yhteistyöseuran nimellä, mutta kuitenkin. Perusteita laitettiin ensiksi kuntoon, eikä lyöty vaan rahaa pöytään ja ostettu muista joukkueista maajoukkuepelaajat legendaariseen kilpipaitaan. Tuo työ pohjalta ylös on ainakin mielestäni vakuuttavampi tarina kuin "
historiallisesti perustamisen jälkeen vuodessa Mestiksestä Naisten Liigaan" -tarinat, joiden totuuspohja on vähintäänkin tulkinnanvaraista.
Naiskiekon historiaa tunnetaan kehnosti, mutta sentään oman seuran historia pitäisi olla hallussa tiedottajalla. Niin monta kertaa tuosta on joukkuetta myös muistutettu, että asia pitäisi olla jo tiedossa. Mielessäni on myös toinen vaihtoehto, mitä en haluaisi uskoa todeksi, mutta ehkä myöhäisen herätyksen saaneessa HIFK:ssä hävetään nyt vuonna 2021, että seura hylkäsi naiset 25 vuodeksi. Muuten tuossa oman historian aktiivisessa unohtamisessa ei ole mitään järkeä.
