Jatkoajan artikkelin otsikko osui kivasti silmään. Tässä on yksi ISO syy kanssa minkä vuoksi itsellä on laskenut into seurata IFK:ta. Ymmärrän, että loukkaantumiset/sairastumiset kuuluvat jääkiekkoon (ja ihan perus elämäänkin), mutta tämä IFK:n touhu tällä saralla on jotain aivan täysin poikkeuksellista. Tällainen loukkaantumissuma voi osua joskus. Joskus. Ei tällaista voi tapahtua 10+ kautta putkeen joka vitun kausi ja jopa yleensä vielä kahdesti!?!? Ei vain voi!
Jääkiekon tulee tarjota yleisölle viihdettä ja elämyksiä, hienoja suorituksia ja tunnetta. Silloin kun sen seuraaminen maksaa näin paljon. IFK pelaa joka ikinen kausi 10-15% peleistä kokoonpanolla mikä ei todellakaan vastaa tähän vaatimukseen. Kun tähän vielä lisätään se, että onhan tuolla jo menestymisenkin kannalta aivan äärettömän iso negatiivinen vaikutus, niin ei se ihme ole, jos innostus lopahtaa jossain kohtaa. Ei tässä glory hunttereita olla, mutta olisi se kiva edes joskus nähdä oman seuran pärjäävän. Joka ikinen vuosi on kuitenkin sama laulu. Tämä leffa on jo nähty tuhat kertaa.
Sairaat, rikkinäiset joukkueet eivät tule koskaan nostamaan kannua. Menestyksen kannalta joukkueen terveystilanne on kaikista kriittisin asia.
Ihan uteliaisuuttani kysäisen, että onko muiden maiden sarjoissa (NHL, SHL...jne) vastaavia keissejä, että puoli joukkuetta on ylipäätään koskaan telakalla, saati sitten, että jokikinen saatanan kausi?
Huomasinpa - jos mennään asiasta kukkaruukkuun- sellaisenkin asian taas kerran, että päivä päivältä se pirun IFK muuttuu merkityksettömämmäksi yhä enemmän ja enemmän.
Eilistäkään matsia ei vaan jaksanut katsella kuin puoli erää, kun valitsi mielummin muuta katseltavaa.
Vuosien mittainen rypeminen, kaikenlaiset höpinät milloin kenenkin toimesta seuran taustajoukoissa tai valmennuksessa. Jatkuva menestymättömyys, idioottimaiset Suomen sisäsiittotoimiston tekemät henkilöstö valinnat ja rekrytoinnit joilla luodaan kuvaa jostakin mystisestä tehokkuudeesta joka ei koskaan realisoidu muuksi muin kinaamiseksi täällä jatkoajassa, turha ylimielisyys siellä officella (ja näemmä osalla pelaajiakin) sekä tietenkin joukkueen jatkuva vajavaisuus kaudesta kauteen, ovat tehneet tästä oikeastaan ihan hiton tylsää seurattavaa, jossa ei oikeastaan enää edes odota joukkueelta yhtään mitään menestymiseen viittaavaa.
Ja kyllä, ihan vaikka joukkue onkin (vihdoin) tällä kaudella pelaillut oletetun/odotetun tasonsa ylärajoilla. Siis tuloksen suhteen, ei siis niinkään sen suhteen, että peli mitään silmäkarkkia juurikaan olisi tälläkään kaudella ollut. Vaikea myöskään uskoa, että se kauden lopussa kantaisi mestaruuteen asti, mutta ihmeitähän on todistetusti ennenkin tapahtunut, joten sitä odotellessa, jos vaikka sitten tulisi taas jokin tunteen poikanen joukkueeseen.
Nythän on ajoittain tilanne, että ei edes muita onko ottelupäivä, ja ketään vastaan, jos sellainen on. Kokoonpanojenkaan lukeminen ei juurikaan enää innosta, koska se on yksi saatanallinen sirkus sekin, ja juurikin johtuen tästä tavasta haalia tänne lähinnä kuntoutettavia, tai jostakin lasisten pelaajien agentuurista, näitä pelailijoita syömään popparia -ja tietenkin kuntoutettaviksi muiden seurojen käyttöön siinä kohtaa kun taas kunnossa ollaan.
Kiistatta on siis raskasta, ja lieneekö kyseessä nyt vähän sellainen "avioero", jossa se Rakkaus hitaasti mutta varmasti hiipuu, kunnes on valmis ottamaan ratkaisevan askeleen, ja hylkäämään koko paskan. No, sitäkin odotellessa mennään.
Asiaa ei myöskään auta, kun alkaa liki heti vituttamaan, kun joukkueen valmennus ilmestyy kuvaruutuun. Voisi edes sumentaa ne, että voisi kuvitella siellä olevan oikeita valmentajia.