En keksi mitään syytä, miksi alkaisin boikotoimaan HIFK:ta juuri nyt. Voisin boikotoida seuraa, jos omat arvoni ja seuran arvot eivät enää kohtaisi tai joku HIFK:ssa toimisi tavalla, jonka kokisin vastenmieliseksi tai jopa rikolliseksi eikä seura ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin.
Minä teen joka kausi henkilökohtaisen valinnan kantamalla seuran kassaan kausikorttien ja muun muodossa rahaa sekä tilaamalla oikeudet katsoa matseja suoratoistopalvelusta. Tiedostan, joka ikinen kausi, että on todennäköisempää, että HIFK ei voita mestaruutta kuin että se voittaisi. Tiedostan, että urheiluseuran kannattamiseen kuuluu ilon ja onnen tunteet, pettymykset ja lukematon määrä asioita, joihin mä en itse voi vaikuttaa enkä kontrolloida niitä mitenkään. Olen sinut tämän periaatteen kanssa.
Pidätän oikeuden muuttaa mieleni ihan milloin tahansa. Jos jollain kaudella käy niin, että minua ei enää vain kiinnosta tai ne tunteet, jotka yleensä ovat kannattamiseeni kuuluneet, loistavat poissaolollaan, en mene peleihin, vaikka multa kausari löytyykin. Tällöin tarjoan kausikorttiani jollekin sellaiselle, joka peleihin haluaa mennä tai jätän tarjoamatta. Seuran kassaan jo etukäteen annetut rahat jäävät siinä tapauksessa mun omaksi henkilökohtaiseksi tappiokseni. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun teen jonkun kalliin hutiostoksen, joten pystyn elämään tämänkin kanssa, koska aina on kuitenkin mahdollisuus olemassa, että jaksaa kiinnostaa. Kesken kauden seuraamisen lopettaminen tarkoittaisi sitä, että pleijarikausari jäisi hankkimatta, samoin seuraavan kauden kausikortti. Seuraavalla kaudella kävisin varmastikin irtolipuilla katsomassa jokusen ottelun ja etsimässä sitä kadonnutta tunnetta. Eli, antaisin uuden mahdollisuuden, mutta en sitoutuisi suorilta käsin koko kauteen. Jos se tunne löytyy uudelleen, teen sitten jatkon kannalta ratkaisut sen mukaan. Jos ei löydy, käyntini todennäköisesti harvenevat ja ehkä loppuvat kokonaan.
Mutta etukäteen en lähde määrittelemään omia tuntemuksiani tai lyömään kiinni mitään periaatepäätöksiä. Niin kauan, kun pelipäivä on edelleen juhlapäivä ja mulla on perhosia vatsanpohjassa, HIFK on isossa roolissa elämässäni. Siihen taas kuuluu isona osana peleissä käyminen ja joukkueen aktiivinen seuraaminen. Mulla ei ole mitään antipatioita ketään yksittäistä seuran palkkalistoilla olevaa henkilöä kohtaan eikä yksikään henkilö ole seuraa suurempi. En ota HIFK:n menestymistä tai menestymättömyyttä henkilökohtaisesti. Tiedostan ja hyväksyn, että ihmiset tekevät myös virheitä ja jälkikäteen ajateltuna vääriä päätöksiä ja valintoja.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen tämän hetkiseen urheilulliseen tilanteeseen tai menestykseen, mutta tiedostan myös, ettei yksikään yksittäinen henkilö, eikä kaksi tai kolmekaan, pysty isoihin kokonaisuuksiin täysin vaikuttamaan. Liikkuvia osia on aina paljon ja urheilullisessa menestyksessä yksilöiden onnistumisilla ja/tai epäonnistumisilla kauden kriittisimmillä hetkillä on aina kohtuuttoman iso merkitys kokonaisuudelle. Kuten nytkin on nähty. Itsestäni tuntuisi hyvin erikoiselta ja väärältä, että antaisin nyt nähtyjen pääosin henkilökohtaisten virheiden näkyä tuessani joukkuetta kohtaan. Ja vielä erikoisemmalta tuntuisi, että vetäisin tukeni pois tulevalta joukkueelta. Sehän on täysin syytön siihen, miten tämän kauden joukkue on suorittanut. Ensi kauden joukkueen tukeminen konkreettisesti koko kauden on sitten lopullisesti heidän omissa käsissään. Saavat reilun mahdollisuuden näyttää ja katsotaan sitten.
Tämä perse kestää merivettä aika reilustikin ja vaikka tunteet ovat nyt alhaalla ja vitutus aika tapissa, olen nähnyt ja kokenut paljon pahempiakin aikoja tämän seuran kanssa. Ja niistäkin on selvitty ja noustu. Ja uskon vakaasti, että niin tulee käymään nytkin. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea kenenkään ennustaa, koska kuten tälläkin kaudella on nähty, alkuperäisiilä suunnitelmilla voi aika nopeasti joutua pyyhkimään anneliaan. Mutta kuten pääsääntöisesti aina ennenkin, uskon, että urheilullinen nousu tapahtuu heti ensi kaudella. Olen kuitenkin valmistautunut siihenkin, että niin ei tapahdu ja sitten taas käydään henkilökohtaisia kehityskeskustelua, riittääkö tunne jatkaa aktiivista kannattamista. Viime kädessä vastuun kannan minä ihan itse eivätkä panokset ole lopulta kovinkaan suuret. Lopulta aika simppeliä.
