Aurinkotuuli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
IFK:n menestyksen vuodet: kaksi taitavaa ketjua ja kiekolliset pakit
En ymmärrä, miten nopeasti ihmisten muisti katoaa. Kuten Animaalinen ystävämme huomautti asianmukaisesti, on kahden kiekollisen (maalintekoon kykenevän) kentän luominen ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää on se, että joukkueessa on ainakin yksi, mieluiten kaksi kiekon ylöstuomiseen kykenevää pakkia, jotka toimivat myös ylivoimapelin moottoreina.
Neljässä ensimmäisessä mestaruudessa puolustuksen primus motor oli Juha Rantasila, kaikkien aikojen paras Suomen jäillä kurvaillut suomalaispakki (omassa luokituksessani Rocky ja Rexa jäävät jalkoihin, Pepestä ja Teppo Nummisesta puhumattakaan). Rantasilan kovuus ja taitavuus olivat ainutlaatuinen yhdistelmä.
Kaudelle 1979-80 hankittiin parrunpätkä nimeltään Frank Neal Lahdesta (oliko se nyt Kiekkorietas vai mikä nimi sillä silloisella jengillä olikaan). Mahtava avauksiin kykenevä pakki ja kokoisekseen riittävän kova. Seurauksena jälleen mestaruus pienen tauon jälkeen.
Mestaruuden takeena 1982-83 kaudella oli Coloradosta palannut Rocky, jonka grogilasin korkuiset karmeat lämärit soivat stereona vieläkin verkkokalvoilla (toiselta laidalta pyssytti Pepeteus).
Vuoden 1997-98 uudet ihmemiehet olivat HPK:sta kaapattu Rafu ja TPS:ssä jursinovilais-stahanovilaisessa koulussa kunnostautunut Kime. Kahdella kiekollisella pakilla (+ Jergus/Bobby/Kaide/Pepe/Kultsi -taito- ja kovuusröykkiöllä) varustettu IFK ajoi kaiken yli kuin tehotornado, vaikka Ilves-kisut panivatkin runkosarjassa vastaan.
Kaudella 1998-99 oli vielä Rafu ruodussa. Saavutuksena oli hopeaa Töpseleiden jälkeen. Sen jälkeen hopeaa on saatu hakea rajan takaa, Pentille ei ole herunut kuin julisteita iloksi. Ilon aiheet ovat olleet todella vähissä eikä yksi Marre ole kesää tehnyt, osittain luisteluliikkeen huomattavasti hitaammasta etenemisestä johtuen.
Eli Oi Suuri Hillosipuli (vai oliko se Hillokuningas)! Hanki meille (ainakin) yksi omiin ratkaisuihin kykenevä, avaava pakki. En kykene uskomaan sitä, että Pasi Saarinen, Riku-Petteri Lehtonen tai Pam-Pam-Poikittaista Levokari olisi ratkaisu suureen tarpeeseemme.
En ymmärrä, miten nopeasti ihmisten muisti katoaa. Kuten Animaalinen ystävämme huomautti asianmukaisesti, on kahden kiekollisen (maalintekoon kykenevän) kentän luominen ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää on se, että joukkueessa on ainakin yksi, mieluiten kaksi kiekon ylöstuomiseen kykenevää pakkia, jotka toimivat myös ylivoimapelin moottoreina.
Neljässä ensimmäisessä mestaruudessa puolustuksen primus motor oli Juha Rantasila, kaikkien aikojen paras Suomen jäillä kurvaillut suomalaispakki (omassa luokituksessani Rocky ja Rexa jäävät jalkoihin, Pepestä ja Teppo Nummisesta puhumattakaan). Rantasilan kovuus ja taitavuus olivat ainutlaatuinen yhdistelmä.
Kaudelle 1979-80 hankittiin parrunpätkä nimeltään Frank Neal Lahdesta (oliko se nyt Kiekkorietas vai mikä nimi sillä silloisella jengillä olikaan). Mahtava avauksiin kykenevä pakki ja kokoisekseen riittävän kova. Seurauksena jälleen mestaruus pienen tauon jälkeen.
Mestaruuden takeena 1982-83 kaudella oli Coloradosta palannut Rocky, jonka grogilasin korkuiset karmeat lämärit soivat stereona vieläkin verkkokalvoilla (toiselta laidalta pyssytti Pepeteus).
Vuoden 1997-98 uudet ihmemiehet olivat HPK:sta kaapattu Rafu ja TPS:ssä jursinovilais-stahanovilaisessa koulussa kunnostautunut Kime. Kahdella kiekollisella pakilla (+ Jergus/Bobby/Kaide/Pepe/Kultsi -taito- ja kovuusröykkiöllä) varustettu IFK ajoi kaiken yli kuin tehotornado, vaikka Ilves-kisut panivatkin runkosarjassa vastaan.
Kaudella 1998-99 oli vielä Rafu ruodussa. Saavutuksena oli hopeaa Töpseleiden jälkeen. Sen jälkeen hopeaa on saatu hakea rajan takaa, Pentille ei ole herunut kuin julisteita iloksi. Ilon aiheet ovat olleet todella vähissä eikä yksi Marre ole kesää tehnyt, osittain luisteluliikkeen huomattavasti hitaammasta etenemisestä johtuen.
Eli Oi Suuri Hillosipuli (vai oliko se Hillokuningas)! Hanki meille (ainakin) yksi omiin ratkaisuihin kykenevä, avaava pakki. En kykene uskomaan sitä, että Pasi Saarinen, Riku-Petteri Lehtonen tai Pam-Pam-Poikittaista Levokari olisi ratkaisu suureen tarpeeseemme.