Mukavaa lukea viestejäsi, selvästi tennistietämys on huikealla tasolla..
Kiitos luottamuksesta ja kehuista. Jonkunlaista tennistietämystä on vuosien varrella kertynyt, vaikkakin jäävi sitä itse arvioimaan. Vahvuuksiini ei varsinaisesti kuulu näiden ATP-kisojen eri pelialustoiden paikotellen hiuksenhienot eroavaisuudet, joilla kuitenkin iso merkitys siihen miten pelaajat missäkin menestyvät. On olemassa paljon minua suurempia asiantuntijoita, jotka tietää pelialustoista, pallojen ominaisuuksista turnauksissa yms. Mutta kun lukee eri palstoja, niin sieltä kartuttanut myös omaa tietotaitoani tällä rintamalla.
Mutta mitä tulee ns. turhaan nippelitietoon, tennistilastoihin, pelaajien voimasuhteiden arvioimiseen, sekä siihen, että onko joku junnu ns. aikataulussa kohden ammattilaisuutta vaiko eikö ole, niin ne ovat enemmän vahvuuksiani vaikka itse sanonkin. Toki matkan varrella myös muuta tietoa on mukaan kertynyt. Vuodesta 2005 lähtien, nyt 12 vuoden ajan olen aktiivisesti lähes päivittäin tennismatseja netistä ja telkkarista katsonut ja siinä ohessa tutkinut tennistilastoja hirmuisia määriä ja tehnyt niistä erinlaisia päätelmäkokonaisuuksia. Varmasti olen monessa asiassa väärässäkin, mutta jotain hyvääkin lienee.
Oma pelaajataustani sellainen, että löysin oma-aloitteisesti tenniksen vasta 12 vuotiaana. Tämä mainittava, koska tuntuu, että kansallisista pelaajista varsin isolla osalla vanhemmat ovat kentille alunalkaen vieneet. 12 vuotiaana pelattiin kaveriporukassa yksi kesä tennistä jääkiekkokaukalon ilmaisilla asfalttikentillä sillä tavoin, että monta päivää asuttiin kentällä. Helposti meni sellainen 8-10 tuntia tenniskentällä yhdessä päivässä kolmen kuukauden ajan. Tuon jälkeen siirryin tennisseuraan 13 vuotiaana ja voitin heti itseoppimallani tekniikalla seurassa kilpapelaajana pitkään pelanneen valmentajan pojan, massakentällä, joka oli uusi tuttavuus siinä 12-13 vuoden iässä. Tuon jälkeen melko hirmuisella intohimolla pelasin kansallisia kisoja armeijaikäiseksi saakka 1990-luvun loppupuolella, voittaen muun muassa Jura Barkovin, Alexanderin rääkyessä 2 vuoden ikäisenä Tampereen Ruotulan tennishallin katsomossa äitinsä sylissä. Joskus vuosien 1997-1998 paikkeilla tuli melko usein treenattua viereisällä kentällä kuin 16-17v Jarkko Nieminen ja kohtasinpa Jarkon valmentajankin kansallisessa turnauksessa.
Mutta se sanottava, jos aloittaa tenniksen seuravalmennuksessa vasta 13 vuotiaana ja asuu tuppukylässä, jossa tekemisen meininki on mitä on, niin juna oli jo aikaa sitten mennyt. Sinne A-luokan porteille, lähinnä B-luokassa tuli tahkottua, tosin lopetin kansalliset pelit oikeastaan jo 18 vuotiaana muun muassa polvivaivojen vuoksi. Vuosien 1999-2005 välissä seurasin tennistä melko löyhällä tavalla, kunnes hurahdin "nettitennikseen" yhtä suurella intohimolla kuin 12 vuotiaana siellä asfalttikentillä, elikä 8-10 tuntia tenniksen parissa päivässä menee helposti ellei muita kiireitä ole.
Monella eri palstalla tullut vuosien saatossa kirjoitettua ja se poikinut monenlaista kuviota, kun yhteydenottoja tullut varsin koviltakin tahoilta, joista kaikista yhteyksistä minulla ei ole lupaa kertoa eteenpäin. Mutta sen voin sanoa, että kannattaa kehua junnupelaajien otteita netissä. ;)
Vuonna 2011 Talin ammattilaisturnauksen yhteydessä tapahtui huvittava asia, josta olen kyllä melko otettu edelleen. Kolme miestä pysäytti minut hallin kahviossa, joukossa oli kaksi suomalaista tennisammattilaista top100 tasolle koutsannut valmentaja, nykyinen Suomen Mestari, sekä junnujen maajoukkuekoutsi. Ei heillä muuta asiaa siinä kohtaa ollut kuin että: "jatka samaan malliin siellä netissä, me kaikki luetaan sun kirjoituksia".
Jotain oikeinkin ehkä analysoinut, vaikka paljon negatiivista huuteluakin kuulee. Mutta sehän kuuluu netin ihmeelliseen maailmaan. Se kuka on eniten äänessä, saa myös eniten kritiikkiä. Ja täytyy myöntää, että välillä kirjoitan melko kärkkääseen sävyyn, joka joitain ärsyttää. Lisätään vielä optimistinen hurmahenkisyyteni, sehän ei ole suomalaisessa kulttuurissa hyvä piirre, kun pitäisi olla enemmän jäyhä hissuttelija, "että katsotaan nyt"-tyylisesti. Ehkä tuo piirre on enemmän nostanut osalla niskakarvat pystyyn.