Pari juttua, joita kaipasin kovasti, kun asuin Tukholmassa olivat paikkaan sidotut tuoksut ja kaupunginosakulttuuri.
Suomenlinnan kaukaisin kärki toukokuussa tuoksuu maailman parhaalle! Jäiden lähdön jälkeinen raikas kevättuuli on aivan fantastista. En ole pariin vuoteen kerennyt siellä käymään, mutta useasti olen siellä tuohon aikaan viihtynyt. Rantakivikolla saattaa mennä tunteja, jos ei sada.
Toinen paikka on tietysti Vallila aamuisin. Itse en kahvia juo, koska en pidä mausta, mutta tuoksusta totisesti diggaan!
Helsinki on muutenkin hyvän tuoksuinen kaupunki. Tähän on turha tulla änkyttämään maanantain aamuskeidasta Elielin aukiolla tai jostain Kaisaniemen puistosta. Tiedetään, ne haisevat kamalalle, mutta se ei määritä koko kaupunkia, ja muutoinkin nuo ovat aika ilmiselviä esimerkkejä pakollisista huonoista puolista.
Kaupunginosakulttuurista: Se on aina hauskaa kun joku dorka bönde tulee puhumaan Munkan ostarista. Siis mistä? Eieiei, Munkassa ei ole ostaria, sä olet Vuoressa. Yksi parhaista kättelyistä, jonka olen koskaan kokenut, oli viime vappuna. "Moi, hyvää vappua! Mä oon Arja Karhuvaara tuolta Suomenlinnasta". En ollut koskaan ajatellut itse tervehtiä noin, osin siksi, että kasvoin Malminkartanossa, josta nyt ei sinänsä tarvinnut joskaan tuntea varsinaista kaupunginosaylpeyttä vaikka oli meillä aina kovat skabat kantsulaispälärien kanssa, mutta olihan toi nyt siistiä! Karhuvaara tosin oli todennäköisesti omaksunut tapansa politiikan ajalta, mutta kuitenkin.
Melkein jokaisella kaupungiosalla on oma identiteetti, mikä on ihan huikeaa. Sen voi kokea vain natiivina. Lassila ei todellakaan ole Pohjois-Haaga. Pohjois-Haaga on täysin erilainen kuin Etelä-Haaga. Etelä-Haagasta kun kävelee Vihdintien yli Pikku-Huopalahteen, tulee aivan eri maailmaan. Tuolta kun jatkat Meikkuun, olet taas ihan eri mestassa, kaikin puolin. Meikusta on luonnollista jatkaa Munkinseudulle, ja jos skulaat Kuusi-, Lehti- ja Kaskisaaren läpi Laruun, tulet taas yhteen erittäin omaleimaiseen kaupunginosaan. Larusta vanhaa siltaa pitkin Ruoholahteen ja Suomen parhaaseen ruokakauppaan Cittariin. Sieltä Jätkäsaaren kierros, ihan vain että muistaa jatkossa vastustaa kertakäyttöasuttamista. Lopuksi suoraan kaiken maailman Löylyjen ohi Carusellin terdelle juomaan Lumumbaa. Tai jotain muuta.