Uimahallille päin oltiin, eli parveke oli suoraan siihen parkkipaikalle päin niin että oikealle etuviistoon oli uimahalli ja vasemmalla se silloin noussut Citymarket.
Se vasta nastaa oli kun Citymarketin perustuksia alettiin palkittamaan, aamukahdeksasta iltayhdeksään sitä saatanan jytinää varmaan 15 metrin päässä oman huoneeni ikkunasta ja muutenkin meidän parvekkeesta. Kiva katsella illalla salkkareita ja lukea huulilta mikä meininki.
Jos joskus satuit keskiviikkoisin, perjantaisin, lauantaisin, ja ehkä maanantaisin ja välillä tiistaisinkin ihmettelemään mistä kämpästä se tolkuton heavysoitanta aina vaan kantautuu sinne Ala-Malmin torille asti, se tuli meidän kämpästä jossa yksi kämppiksistä eli kohtalaisen sosiaalista ja aktiivista bile-elämää 10-15 pitkätukkaisen kaverinsa kanssa. Ja muijia nussi siellä niin saatanasti.
Hienoa aikaa se oli, ei saatana soikoon. Sisällä hakattiin kiekkoa ja potkittiin futista, bileet oli tosiaan 3 kertaa viikossa keskimäärin ja se metelin määrä on ollut varmasti ihan kiitettävää. Siitä huolimatta, kertaakaan ei kukaan vaivautunut meidän ovelle asti valittamaan ei sitten tosiaan yhden ainoaa kertaa ja lienee johtunut siitä, että meidän bileet oli avoimia eli siellä oli alakerran tytöt ja yläkerran jätkät ja ihan kuka tahansa aina mukana. Porukka tunsi meidät ja ei muuta kun tervetuloa bileisiin jos huvittaa ja sori "mahdollinen" meteli. Uusia asukkaita ts. naisia kun tuli rappuun, tämä meidän bilehirmu oli ensimmäisenä päivänä jo kutsunut ne kahville ja muistan ainakin 3 yksittäistä kertaa kun perjantai-iltana treeneistä tullessani istui pari rapun uutta naisasukasta meillä iltakahvilla. Siinä oli hyvä tulla treenihiessä ja sporttisena apajille, paria näistä tervetuliaiskahvivieraista tuli sitten ns. laitettua itsekin, eli kiitos kaverille kun raahasi niitä sinne ja mursi jään.
Tuohon meluasiaan vielä, kuvaavaa on että kerran olin niillä alakerran tytöillä jossain synttärijuhlissa, ja jumalauta peruspoppi soi ihan normivoimakkuudella niin heti oli joku pimputtelemassa oven takana että pitäisi saada nukuttua. Sitten tuli seuraava viikko ja meillä oli normityyliin kajarit kannettu keskelle olkkaria ja raskas metalli soi niin että Pekankatu raikasi, eikä mitään valituksia ikinä.
Hienoa aikaa ja noita muistellaan ahkerasti, yksi ehdottomasti parhaista ystävistäni oli se toinen kämppis silloin ja siitä asti on pidetty aika tiiviisti yhtä. Hieno kaveri ja Pekankadulta sekin yhteinen taival lähti. Ensi lauantaina taas rillaillaan ja mennään eteenpäin.
Viimeksi muokattu: