Kävin tuolla äskettäin minäkin, tosin ilman vesisadetta. Ratikkaa ei näkynyt juuri sillä hetkellä, mutta selväksi kävi, että raitiotie on tehnyt tuosta kiertoliittymästä salahäijyn ajettavan autoilijalle. Joku paikkoja tuntematon voi yllättävänkin helposti sekoilla itsensä kiskoille ja sitä myötä nalkkiin. Lumituiskussa joku kaltaiseni puolibönde saattaa helposti hätäillessään ottaa väärän arvan.
Toinen kyseisen kiertoliittymän ongelma on se, että ratikkakisko sekoittaa liittymän alkuperäisen toimintalogiikan pahasti. Kisko lähestyy kiertoliittymän ympyrää tangentiaalisesti, ja sivuuttaessaan ympyrän kisko ylittää viistoista yhden ympyrään johtavista teistä. Näin jo kiertoliittymään sisälle ajanut autoilija joutuu pysähtymään kiertoliittymän sisäpuolelle, jos ratikka rymistelee samaan aikaan paikalle. Jos perässä on muita autoja, liittymä menee hetkellisesti tukkoon. No ei tässä mitään, mutta turhia peräänajoja voi syntyä, jos kaikki eivät osaa lukea tilannetta oikein. Joku autoilija voi lisäksi hämääntyä ratikasta, koska autokoulussa on opetettu, että kiertoliittymään ensiksi ehtineellä on etuajo-oikeus. Ratikka ei tietenkään ole menossa sinne kiertoliittymään, mutta häröilee joka tapauksessa siinä hoodeilla.
Syypää näihin ongelmiin löytyy ehdottomasti Helsingin liikennepolitiikasta ja sen nykyisistä linjauksista pääosin vastuussa olevista tahoista. En mainitse näitä ryhmiä tässä erikseen, koska tiedämme osapuilleen kaikki, keiden poliittisten intohimojen ansiosta raideliikennettä ja kilometrisiä polkupyöräsiltoja on runnottu kiireellä maastoon, heikentäen siinä ohessa kerkeästi autoilun edellytyksiä. Hätäinen ja osin epäonnistunut suunnittelu on merkki poliittisesta paineesta ja hoputtamisesta.