Merihaassa - jos sinne asti mennään - yhdellä pimeimmistä käytävistä on / oli neulanvaihtopaikka. En menisi lähellekään varsinkaan pimeällä.
Helsinkiin liittyy monia ihmeellisiä ennakkoluuloja ja ruraalitarinoita. Helsingin sisällä niitä löytyy sitten mm. Merihaasta. Yksi hauskimmista kuulemistani, aivan täysjärkiseltä helsinkiläiseltä, oli varovainen kysymys 'pitääkö paikkansa, että city-kanit nakertavat Merihaan perustuksia?'.
Neulanvaihtopaikka mennee samaan kategoriaan. Kantakaupungin ainoa neulanvaihtopiste on Toisellalinjalla. Viisi vuotta Merihaassa asuneena en törmännyt minkäänlaisiin häiriö- tai ongelmatilanteisiin. Yhtenä lämpimänä kesänä, pari vuotta sitten, kuului peräti kahtena iltana jonkinsortin humalaista meteliä ulkoa avonaisen ikkunan kautta. Paikka muistuttaa lähinnä nukkumalähiötä, paitsi että sieltä puuttuvat autot, jotka on piilotettu kannen alle. Nukkumalähiö, kaupungin keskustassa, meren rannalla, ilman autoja ym liikenteen haittoja. Sounds perfect to me. Aivan Kallion kupeessa, ilman Kallion sosiaali-/biletys- ym ongelmia. Kuulostaa vieläkin perfectimmältä.
Yleisin meluhaitta oli/on kesäiltaisin kymmenen maissa Korkeasaaressa karjuvat suuret kissapedot, tosin siitäkään ei, ensi kerran säikähdyksen jälkeen osannut kuin nauttia.
Merihaka on sillä(kin) tavalla nerokkaasti rakennettu, että kansitasolla ei ole minkäänlaista läpikulkuliikennettä, eikä muutakaan ylimääräistä hiihtelijää. Lisäksi alueen tylyhkö betoniarkkitehtuuri ja alussa sivuamani hupaisat ruraali-legendat auttavat osaltaan pitämään 'asiattomat' loitolla. Isompi alueen anniskelupaikoista järjestää jonkin verran punk-keikkoja, mutta niistäkään en ole kuullut kenenkään valittavan.
HOASin talo lounaiskulmassa on ainoa, jonka kulmilta on joskus kuulemma löytynyt joku humalainen nukkumasta pusikossa/rappukäytävässä.
Olen asunut Hgissä Laajasalossa, Puu-Käpylässä, Ullanlinnassa, Hertsikassa ja Merihassa. Viimeksi mainittu on ollut mieluisin ja ainoa paikka jonne olen suunnitellut palaavani asumaan.