Mielestäni tämä keskustelu kaipaa lisää historiallista perspektiiviä.
Ensimmäinen virallinen kohtaaminen Jokereiden ja HIFK:n välillä oli vuonna 1156. Olin itse sitä paikan päällä todistamassa. Tuolloin Köyliön Kiekko (KöKi) järjesti kahden Vantaanjoen suun asujaimiston rupujengin kohtaamisen ihailtavasti hoidetulla ulkojäällä, joka oli Köyliön kiekkotalkoolaisten puolesta siististi ajettu puhtaaksi lumesta ja jään pintakin oli komeasti tasoitettu ja kiillotettu niin että yöaikaan siitä saattoi erottaa jokaisen tähtikuvion kuin peilistä.
Itse ottelussa Jokereiden Lallille sattui lievä ylilyönti sen jälkeen, kun Jokereiden huoltajana toiminut Kerttu (Lallin vaimo) valehteli Lallille HIFK:n ykkössentteri Henrikin vieneen Jokereiden vaihtoaitiosta välipalat ja urheiluviinakset, vaikka Kerttu oli ne itse HIFK:lle hyvään hintaan kesken taistoa myynyt. Tästä suivaantuneena Lalli seuraavassa vaihdossa veti Henrikin kylmäksi ns. kirvesiskulla ja varasti Henrikin kypärän, sillä HIFK:n varusteet olivat tuolloin huomattavasti Jokereiden vastaavia paremmat eikä hyvä kypärä yhtä kuollutta miestä kaipaa. Tempusta tuli yksi ottelu penalttia, mikä todistaa, ettei mikään koskaan muutu: puusilmiä ne olivat silloinkin. Kyse oli puhtaasta kontaktitilanteesta, jossa HIFK:n Henrik meni tilanteeseen silmät kiinni ja pää alhaalla. Vahingoittamisyrityksestä ei ollut kysymys, vaikka toki pieni jäähy olikin ymmärrettävä, sillä tilanne näytti kieltämättä katsomoonkin melko pahalta. HIFK:n valmentaja Eerikki Pyhä käskytti pelaajansa jäälle joukkotappeluun ja ottelu jouduttiin keskeyttämään. Eerikillä oli vielä ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa otsaa väittää Lallin sipaisua tahalliseksi vahingoittamiseksi ja nimitellä Lallia paskahousuksi. Aikakirjoihin tuota(kin) on yritetty propagoida HIFK:n moraaliseksi voitoksi, vaikka todellisuudessa Jokerit oli keskeytyshetkellä selvässä johtoasemassa.
Henrikin ruumista ei muuten jaksettu raahata kotiin asti. Se heitettiin rattaista Nousiaisten kohdalla ojaan. Jotkut fanaatikot ilmeisesti sitten hakivat ruumiin ja rakensivat sen ympärille jonkinlaisen HIFK-toimiston. Kaikkein huvittavinta kuitenkin on, että turkulaiset kävivät hakemassa Henrikin luut TPS:n konttorin palkintokaappiin vuosia myöhemmin. Väittivät, että kyseessä oli TPS:n oma poika, mutta tämän väitteen todenperäisyyden tueksi en ole löytänyt minkään valtakunnan statseja. Henrik on toki saattanut Turussa muutamat treenit Helsinkiin matkalla vetää, sillä hänhän pelasi junnuna vielä Ruotsin sarjoissa ja oletettavasti rantautui Suomeen ensin Turussa, mutta tietojeni mukaan HIFK:n koukkupolvet olivat jo Ruotsin puolella onnistuneet saamaan Henrikin puumerkin monivuotiseen soppariin juottamalla hänet humalaan, loihtimalla hänen mieleensä mitä moninaisimpia Suomessa häntä odottavia riettauksia ja lopulta lupaamalla hänelle Stadissa käyttöön kaksi hevosta ja nelipyöräisen kärryn yksinkertaisten suomalaisneitojen hurmaamiseen.
Summa summarum, Stadin lätkäherruus on aina ollut ja myös pysyy Jokereilla, vaikka HIFK on alusta asti koettanutkin pitää ääntä ja esittää suurta herraa. Narrit sentään tunnettiin myös Euroopan kaikissa hoveissa ja tuon kuuluisuuden ja medianäkyvyyden vuoksihan HIFK sitten brändättiin herraskaisemmaksi, näennäisesti narreja ylemmäksi. Tästä alemmuudentunteesta kumpuaa myös tämä HIFK:n nykyinen uhon ympärille räävitty brändi. Me historiaa tuntevat tiedämme kyllä totuuden. Eikä kukaan voi totuutta vaimentaa.