Viime vuonna kun alkoi näyttämään siltä, että sitä on oikeasti saamassa oman joukkueensa takaisin yhdeksän sysimustan vuoden jälkeen, niin oma mieli ei osannut sitten yhtään prosessoida asioita ns. pelaajatasolla, että ketä siellä skulaa heti alkuun tai mahdollisesti myöhemmillä kausilla. Oman seuran saaminen puhtaalta pöydältä takaisin ajoi aivan kaiken edelle.
Nyt kuitenkin ollaan valtaisan pelaajajulkistuksen äärellä: Jokerien pitkän historian monipuolisimmin menestynein (viittaan monipuolisuudella kolmeen kultaan - jollain nimeltämainitsemattomalla voi olla enemmän Stanley Cupeja mutta ei sitten juuri muuta) ja ehdottomasti yksi historiamme taitavimmista pelureista, oma poika Valtteri Filppula palaa kotiin. Vaikka tämän on jo useamman päivän tiennyt, niin ei kyllä vieläkään meinaa uskoa täysin mitä on tapahtumassa. Varmaan kohta starttaavan lehdistötilaisuuden yhteydessä tämän sitten jo sisäistää. Viimeistään kun Valle kurvaa jäälle päällään Jokerien peliasu.
Helsingin Jokerit ne vaan jatkaa suurien tunteiden toimittamista. Oli kyseessä sitten henkilökohtaisella levelillä ensirakkaus keväältä 92, jonkun yksittäisen pelaajan pieni tai suuri maali runkosarjassa tai ratkaisevassa finaalissa, valtaisat fani-invaasiot Turkuun, Lahteen tai Espooseen, ulkoilmapeli loppuunmyydyllä Stadin Olympiastadionilla. Näitä voisi jatkaa loputtomasti. Tunteiden vuoristorataan kuuluu myös negatiiviset kokemukset, mutta koska tänään eletään niin yltiöpositiivisten asioiden äärellä, niin jätetäänpä ne kuitenkin käymättä. Eivät vaan sovi päivän teemaan ja fiilikseen.
Kun Summanen vei Jokerit keväällä 2002 SM-liigan finaaleihin, niin päävalmentajan lauseissa toistui sana: "nautitaan" / "me lähdemme nauttimaan näistä peleistä". Tuolloin kaukalossa nähtiin yllättävänkin vapautunut Jokerijoukkue joka neljännen finaalin päätteeksi nosti Hartwall Areenalla Kanada-maljaa kohti korkeuksia. Resepti toimi. Mitä näitä keksimään uudestaan: nautitaan tänään ja nautitaan alkavasta kaudesta, se vie Jokerit mihin ikinä viekään.
Nyt kuitenkin ollaan valtaisan pelaajajulkistuksen äärellä: Jokerien pitkän historian monipuolisimmin menestynein (viittaan monipuolisuudella kolmeen kultaan - jollain nimeltämainitsemattomalla voi olla enemmän Stanley Cupeja mutta ei sitten juuri muuta) ja ehdottomasti yksi historiamme taitavimmista pelureista, oma poika Valtteri Filppula palaa kotiin. Vaikka tämän on jo useamman päivän tiennyt, niin ei kyllä vieläkään meinaa uskoa täysin mitä on tapahtumassa. Varmaan kohta starttaavan lehdistötilaisuuden yhteydessä tämän sitten jo sisäistää. Viimeistään kun Valle kurvaa jäälle päällään Jokerien peliasu.
Helsingin Jokerit ne vaan jatkaa suurien tunteiden toimittamista. Oli kyseessä sitten henkilökohtaisella levelillä ensirakkaus keväältä 92, jonkun yksittäisen pelaajan pieni tai suuri maali runkosarjassa tai ratkaisevassa finaalissa, valtaisat fani-invaasiot Turkuun, Lahteen tai Espooseen, ulkoilmapeli loppuunmyydyllä Stadin Olympiastadionilla. Näitä voisi jatkaa loputtomasti. Tunteiden vuoristorataan kuuluu myös negatiiviset kokemukset, mutta koska tänään eletään niin yltiöpositiivisten asioiden äärellä, niin jätetäänpä ne kuitenkin käymättä. Eivät vaan sovi päivän teemaan ja fiilikseen.
Kun Summanen vei Jokerit keväällä 2002 SM-liigan finaaleihin, niin päävalmentajan lauseissa toistui sana: "nautitaan" / "me lähdemme nauttimaan näistä peleistä". Tuolloin kaukalossa nähtiin yllättävänkin vapautunut Jokerijoukkue joka neljännen finaalin päätteeksi nosti Hartwall Areenalla Kanada-maljaa kohti korkeuksia. Resepti toimi. Mitä näitä keksimään uudestaan: nautitaan tänään ja nautitaan alkavasta kaudesta, se vie Jokerit mihin ikinä viekään.
Viimeksi muokattu: