Noin 13 kuukautta takaperin Keklun lähdön pystyi ottamaan jopa ylpeydellä vastaan. Olihan Jokerit marssimassa kohti runkosarjan voittoa, yksilöitä oli noussut hyvin esille, seuraajan etsimiseen aikaa oli rutkasti ja runko hyvin kasassa. Kaiken piti olla valmiina dynastian luomiseksi. Tuli kevät, tuli Azevedo ja tuli hirveä pettymys. Kuitenkin positiivisin mielin liikkeellä olevana mitään ei oltu vielä menetetty: pienellä hienosäädöllä olisi mahdollista kääntää pettymys voitoksi ja hakea siitä voimaa seuraavalla kaudella.
Mutta miten sitten kävikään? Jo hyvissä ajoin selvisi se, että Jokerit ei tule enää kauaa pelaamaan Liigaa. Luonnollisesti siirto hoidettiin vielä siten, että tämäkin kausi oli vaarassa toteutua ja oikeudessa voidaan vielä vääntää asioita läpi. Tiedotus oli luonnollisesti sellaisella mallilla, että Hjallis käytännössä haukkui fanit ja höpisi lasten silmistä. Niin, ja tiedotushan vedettiin aivan puskiin myös Karalahden osalta. Lopputulemana fanien ja johdon välille muodostui sellainen aita, että sen yli ei saatana olisi edes Bubka hypännyt tikullaan.
Kaikki kaukalon ulkopuolella oleva paska olisi vielä ollut kestettävissä jos peli kaukalossa olisi ollut kuin viime kauden parhaina hetkinä. Mutta ei, joukkueen peli haki itseään koko kauden ja rakennusprojekti oli kuin lapsen kynästä. Lopulta kokoonpano eli lähes koko kauden, muutamalle kopissa pidetylle jätkälle järkättiin erikoiset fudut ja epävarmuus pelaajien tulevasta näkyi. Valmennus ei missään vaiheessa kautta näyttänyt saavat pelaajia myöskään kuriin, vaan kentällä nähtiin yksi tämän vuosituhannen kurittomimmista jokerilaumoista.
Tämä säälikierros oli tavallaan helppo käsitellä. Kerho yksinkertaisesti tahtoi voittoa niin saatanasti, että näin kurittomalla pelillä ei seliteltävää jäänyt. Kurittomuus ei myöskään tullut täytenä yllätyksenä, sen verran pahasti joukkue oli pitkin kautta räpeltänyt. Runkosarjan viimeinen matsi ja suoran pleijaripaikan menettäminen eivät ainakaan parantaneet uskoa joukkueen tekemiseen. Pelillinen alavire ei tullut enää minään suurena yllätyksenä ja Liigan kuuminta joukkuetta vastaan ei munattomalla esityksellä yksinkertaisesti pärjää. Hieman paremmalla tuurilla tänään olisi peli kääntynyt 3-2 meille ja eilen olisi selkäranka saattanut jäädä katkeamatta, mutta se ei muuta isoa kuvaa: Kerho oli parempi ja Jokerien esitys melkoisen jäinen. Odotettua tavaraa molemmat.
Kauden aikana tuli huomattua sekin, että oma suhtautuminen tiettyjen joukkueiden fanilaumaan muuttui tyystin. Turkulaisten suurin ystävä en ole ollut, mutta TPS:n väki osasi toimiston amatööreistä huolimatta hoitaa tietyt hetket kunniallisesti. Iso ja varaukseton peukku Turun suuntaan, toivottavasti tulevaisuudessa asiat alkavat taas sielläkin luistamaan. Toisaalta taas tiettyjen muiden seurojen fanit saivat aikaan sellaisen reaktion itsessäni, että kyseisiin liigaseuroihin on vaikea enää kunnioittavasti suhtautua. Yksittäisiä vakiotrolleja ja persenaamoja on jokaisen, meidänkin, fanien joukossa, se on selvä. Kuitenkin itseäni rupesi kyrsimään se, miten vahvasti tietyt ryhmät reagoivat: moni ketju muuttui lukukelvottomaksi skeidaksi, tietty porukka mellasti otteluketjussa ainoana näkyvänä tarkoituksenaan Jokerien mollaaminen ja mitä vielä. Näiltä osin en jaksa seurojen nimiä ääneen sanoa, mutta naapurista en nyt tosiaan tässä puhu.
Se oli sitten siinä. Viimeisestä kaudesta Liigasta ei tullut millään mittarilla juhlavaa. Käytännössä perseily joukkueen ympärillä alkoi KHL-ilmoituksesta alkaen (tai jopa Keklun lähdön...) ja vajavainen tekeminen seurasi mukana viimeiseen otteluun asti. Yksittäisistä hyvistä hetkistä ei edes ehtinyt kauaa nauttia missään vaiheessa, sen verran raju palautus tapahtui aina. Lopulta tuohon kaikkeen paskaan turtui jo niin pahasti, että pessimismi valtasi mielen. Tietyllä tapaa tämä päätös kaudelle oli kuin kitumisen päättävä niskalaukaus.
Tällä hetkellä fiilikset ovat melkoisen ristiriitaisia. Toisaalta tämä paskaliiga ei inspiroi yhtään, sen verran rajua pelleilyä on vuosien saatossa nähty. Toisaalta ei tuo itäkään niin kauhean kaunista kuvaa ole itsestään antanut. Samoin ansaitusta tuloksesta huolimatta kautta olisi ollut helvetin hauska jatkaa pidempään, ihan vaikka finaaleihin asti. Niin ja lätkäkään ei juuri nyt erityisesti kiinnosta, sen verran raskas kausi tämä tosiaan oli. Saa nähdä herääkö kiinnostus ensi viikolla oikeiden pleijarien alkaessa, MM-höntsien aikana vai herääkö se koskaan enää oman seuran siirtyessä tällaisen kauden jälkeen itään. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että ei kiinnosta.
Katotaan jos jossain vaiheessa jaksaa intoutua kirjoittamaan tämän kauden lätkästä enemmän, nyt inspiraatio on kuin joukkueen asenne: kateissa.
