Helsingin Jokerit – tunteiden vuoristorata

[KLdiver]

Verenperintönä on myös oma jokerifaneus saatu. Isäukko vei ensimmäisiin peleihin 90-luvun alussa ennen tuhkimotarinan alkua. Isäni on käynyt Vesan ja Jokereiden matseissa yli 40 vuotta, aika huikea suoritus. Lätkästä ja Jokereista aina turistaan, kun nähdään. Kun tätä vanhan koulukunnan kannattajaa on seurannut, itselleni on selkeytynyt käsitys siitä, mitä on jokerisydän.

Pimeinä talvi-iltoina taivalletaan stogella Ilmalaan ja hallille, moikataan ystäviä ja tuttuja, käydään ketjukoostumuksia läpi, ihmetellään ja kirotaan, raivotaan ja hurrataan. Joskus vain istutaan ja kuunnellaan. Itketäänkin. Halataan vieruskaveria, buuataan ja hypitään malttamattomana. Poistutaan matsista suuren jokerivirran mukana steissille, tungetaan itsemme stogeen ja joskus jopa johonkin tsänttiin osallistutaan. Tehdään tilaa kavereille ja paiskotaan kättä. Ensi viikolla uudestaan.

Hymyilyttää, kun törmää punakeltaiseen sydämeen lentokentällä, joskus isketään silmää tuttua logoa kantavalle travellerille. Palaverissa eksytään jauhamaan eilisen illan peliä ja kehumaan uutta pelaajaa. Jokeripipo päähän ja lenkille. Pikkuskidit huutaa "Jokerit haisee!", naurattaa. Kotona pikkujunnu kysyy, milloin mennään matsiin papan kanssa.

Sydämeni on punakeltainen. Aina.

 

[flintstone]

Kasvot pestiin varsin tylikkäästi kahden hirveän räpellyksen jälkeen.

Ei ne kasvot yhdellä Ässä-voitolla mihinkään puhdistu, ei jos ne on yhtä likaiset kuin ne oli tuon perjantaisen täydellisen perseilyn jäljiltä paikallisderbyssä. Eikä ne peseydy kunnolla edes tänään vaikka alistettaisiin Kärppiä. Tuo oli iso peli ihan historian kannalta, paikalliset Areenassa kun voi liigan historiassa olla nähty ja tuo peli on kaikkea muuta kuin se miten nämä paikallisderbyt olisi pitänyt Jokereiden osalta Areenassa päättää. Jokereilla on iso työ edessään jos tuo paskaakin paskempi muisto jäi todella viimeiseksi keskinäiseksi kohtaamiseksi Areenassa. Toivottavasti kohdataan tammikuun tasauksessa ja saadaan vielä mahdollisuus kaunistaa muisto viimeisestä derbystä Areenassa, tuota peliä kun en halua muistella saatikka muistaa.

Jokereiden surkeuteen on tällä kaudella tosin jo turtunut, se meteli mitä on kesästä lähtien pidetty taitovajeesta on valitettavan selkeästi näkynyt joukkueen pelaamisessa ja toimiston tyhmyys tosiasioiden tunnustamisessa on ollut surkeaa seurattavaa. Sen lisäksi osa faneista on tuudittautunut harhakuvitelmiin että tämä puukätinen koheltaja porukka muka pystyisi menestymään pleijareissa vaikka se sukeltaa jo runkosarjassakin.

Aika paljon pitää tapahtua että täältä aallon pohjalta noustaisiin aallon harjalle, kaikkea toivoa ei ole menetetty mutta ilman tekoja toimistolta tuskin mihinkään isoon roihuun tuo toivonkipinä tällä kaudella herää.

 

[MiksuMan]

Nyt pitää olla todella huolestunut kun Jokerit ei enää kiinnosta ja olen samaa mieltä flintstonen kanssa. :)

flintstone sinulla on ollut jo pitemmän ajan kirjoituksissasi totuuden jyvä. Pahoittelut että olen ollut eri mieltä! Ja pyydän anteeksi että olen pitänyt sinua vittumaisena jätkänä. Ihan tosi!

 

[flintstone]

flintstone sinulla on ollut jo pitemmän ajan kirjoituksissasi totuuden jyvä. Pahoittelut että olen ollut eri mieltä! Ja pyydän anteeksi että olen pitänyt sinua vittumaisena jätkänä. Ihan tosi!

Mun tyyli kirjoittaa voi olla vittumainen (varsinkin silloin jos on eri mieltä mun kanssa), mutta en mä oikeasti ole vittumainen jätkä. ;) Taitovajeen näkeminen ei mielestäni olisi pitänyt tulla yllätyksenä, sen verran selkeästi sitä taitoa poistui ja sen verran huonosti korvaajat toi tätä. Joukkueen rakentamisessakin tasapaino on ollut ikävästi hukassa.

Elinkautisvankina onneksi ja epäonneksi kiinnostus Jokereita kohtaan ei pysty kokonaan kuolemaan vaan peleissä eletään mukana, meni miten meni. Ja vaikka kritisoin ja lyön välillä sanansäilällä Jokereita kovastikin niin silti sitä aina kerta toisensa jälkeen uskoo ja toivoo että kohti parempaa ollaan menossa ja lopulta ilo voittaa ja narri nauraa jälleen...

 

[MiksuMan]

Elinkautisvankina onneksi ja epäonneksi kiinnostus Jokereita kohtaan ei pysty kokonaan kuolemaan vaan peleissä eletään mukana, meni miten meni. Ja vaikka kritisoin ja lyön välillä sanansäilällä Jokereita kovastikin niin silti sitä aina kerta toisensa jälkeen uskoo ja toivoo että kohti parempaa ollaan menossa ja lopulta ilo voittaa ja narri nauraa jälleen...

Tämä teksti voisi olla aivan suoraan meikäläisen näpeistä. Hyvin sanottu! :)

On tää kova paikka kun ikuisen optimistin ja "täällä päin kuuluisan Jokeri-fanin" punakeltaiset värilasit otetaan päästä, niin tää maailma näyttää helvetin synkältä, karulta, surulliselta ja pelottavalta...

Miten Jokerit voi aina pilata kaikki?

Mitä esim. Kärpät tekee oikein, kun pienen mahalaskun jälkeen nousee heti takaisin ja kirjaimellisesti suoraan huipulle!?

Vittu Kärpät on n. 100 km päästä mua ja Jokerit taas n. 1000 km päässä, niin miksi mun pitää vuodesta toiseen rypeä tässä kaukorakkaudessa... :)

 

[Wildcard]

Ei ne kasvot yhdellä Ässä-voitolla mihinkään puhdistu, ei jos ne on yhtä likaiset kuin ne oli tuon perjantaisen täydellisen perseilyn jäljiltä paikallisderbyssä. ...... Tuo oli iso peli ihan historian kannalta, paikalliset Areenassa kun voi liigan historiassa olla nähty ja tuo peli on kaikkea muuta kuin se miten nämä paikallisderbyt olisi pitänyt Jokereiden osalta Areenassa päättää. Jokereilla on iso työ edessään jos tuo paskaakin paskempi muisto jäi todella viimeiseksi keskinäiseksi kohtaamiseksi Areenassa.
.

Mulle se oli vain yksi runkosarjan peli, joka vain pelattiin ihan vihkoon. Vaikka toki olin samallalailla pelistä tietoinen, että oli kenties viimeinen Areenalla. Kuitenkin, tässä on vielä monta mahdollisuutta kirkastaa tämä kausi ilman tammikuun tasauksiakin.

Olen samaa mieltä taitovajeen suhteen, mutta onneksi toimistokin on vihdoin tajunut tämän asian. Mulle isompi fiasko on se, jos tästä kaudesta lähdetään kokonaisuutena muniin puhallellen KHL:n, kuin yksi naapurille hävitty peli.

 

[flintstone]

Mulle isompi fiasko on se, jos tästä kaudesta lähdetään kokonaisuutena muniin puhallellen KHL:n, kuin yksi naapurille hävitty peli.

Tottakai isossa kuvassa on tärkeintä miten kausi päätetään ja siihen päätökseen on vielä aikaa mutta edelleen olen sitä mieltä että tuo viime perjantainen matsi ei ollut vain yksi paikallispeli muiden joukossa jos se jää viimeiseksi joka Areenalla näiden kahden rakkaan (olkoonkin että siinä rakkaudessa on ollut parina viime kautena isoja siihen kuulumattomia ryppyjä) vihollisen välillä pelattiin. Isossa kuvassa kausi voidaan päättää edelleen fanfaarien soidessa suureen riemuun, mutta tällä hetkellä ollaan pelillisesti vielä kaukana siitä että sen suhteen olisi isoja toiveita, kirvestä ei kuitenkaan kannata vielä heittää kaivoon eikä luopua toivosta. Niinhän siinä eräässä hyvässä videossakin sanottiin, eli hope dies last, niin on tässäkin tapauksessa.

Kyllä se narri vielä nauraa, siihen uskotaan...

 

[Wildcard]

mutta edelleen olen sitä mieltä että tuo viime perjantainen matsi ei ollut vain yksi paikallispeli muiden joukossa jos se jää viimeiseksi joka Areenalla näiden ...

Vahva sama kaikkeen, ja tottakai derby oli muutakin...itse katsoin lähinnä sitä isonkuvan kautta, niin kuin pelaamista yleensäkin.

 

[Ruutuässä]

Eilinen peli oli jälleen kerran maalinteon tuskaa ja hallilta joutui poistumaan pettyneenä ja murheellisena siitä, miten kerrasta toiseen vastustaja lähtee kotimatkalle kolme sarjapistettä rikkaampana. Kotiin mennessä fiilis oli maassa, eikä oikein jaksanut keskittyä mihinkään, kun ajatukset pyörivät vain pelin jälkeisessä pettymyksessä. Viimeinen liigakausi, jonka asettamat paineet näkyvät myös joukkueen esityksissä.

Omalta osaltani kaudesta tekee kuitenkin positiivisen se, että olen saanut seurata kahden lapsen kasvamista jokeriperheeseen. Keväällä viisi vuotta täyttävän pojan kanssa ollaan käyty peleissä ja vaikka alkukauden peleissä oli vaikeaa, niin nyt keskittyminen riittää jo melkein koko pelin seuraamiseen. Mutta tärkeämpää on se turvallinen rutiini. Poika näyttää hallin ovella omaa kausikorttiaan, istutaan tutuille paikoille ja katsotaan esittelyvideot. Käydään läpi, kuka pelaa milläkin numerolla ja ketä on avauskentällisessä. Tuuletetaan, kun Jokerit tekee maalin, petytään, kun vastustaja tekee. Kotona kalenterista katsotaan, koska on seuraavat pelit ja ketä on vastassa.

Nuorempi poika on liki 2,5 vuotta ja on käynyt pelissä pariin otteeseen. Vielä itse ottelu on liian pitkä, mutta mies on jo silti innokas jokerikannattaja. Innostuu aina nähdessään logon lehdissä, tietokoneen ruudulla, vaatteissa tai missä vaan. Saman tien lähtee äänekäs kannustus käyntiin. Tänä aamuna vastassa odotti ensimmäinen oma jokeripipo, jota poika ei olisi halunnut riisua pois päästään edes vaatteita vaihtaessa tai päiväkotiin mennessä.


Vanhempi poika sanoi aamulla, että päiväkodissa muut pojat sanoo Jokerien olevan huono joukkue ja kuulemma jotkut tönivätkin sen takia, että pojalla on Jokerien pipo tai kaulaliina. Puhuttiin, että elämä ei aina ole helppoa, kun kannattaa Jokereita. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että todellinen kannattajuus mitataan pettymysten hetkellä. Se tekee meistä kaikista Jokereita. Ja pettymysten jälkeen voittamisen fiilistä ei korvaa mikään.

Tunteiden vuoristorataa vaunulla, josta välillä haluaisi melkein päästää irti, mutta ote pitää. Ottaa päähän, että huomenna ei pääse hallille, mutta lauantaina ajetaan Lahteen ja sunnuntaina Espooseen. Ja joulumyyjäisiä tulee odotettua enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska tiedän sen tuoman merkityksen lapsille.

 

[Carl-Sean Berg]

Koko teksti

Tämä on valehtelematta hienoin kirjoitus, johon täällä on törmännyt pitkään, pitkään aikaan. Megalomaaniset respektit sulle! Nää on aina tärkeitä kulttuuritekoja, kun uutta fanipolvea synnytetään.

Nykyajan jokeripenskoilla on tosiaan hivenen vaikeampaa kuin meillä 90-luvun kasvateilla. Silloin kaikki muutkin oli samassa veneessä, mutta nyt taitaa melkein mikä vaan olla helpompi valinta kuin Jokerit, olettaen ettei tällaista hienoa mallia tule kotoa.

Muistan kun olin ala-asteella muutama vuosi sitten sijaisena hieman pidempään, ja se oli HIFK, joka tuntui olevan huudossa. Sain silti vaikutelman, että osa kakkosluokkalaisista pojista vaikuttui, kun kerroin heille (Mitä joukkuetta sä ope kannatat??), miksi Jokerit on itselleni se ainoa oikea. Innokkaimmalle pojalle lahjoitin (näkymättömästi kesäloman alussa ettei pääse kerskailemaan muille liikaa) hänen vanhempiensa suostumuksella yhden omista vanhoista pelipaidoistani, selässä luki Valtonen 11.

 

[sekolust]

Turku on sitten meidän. Kai. Kukahan tuonkin haluaa?

Tänään mulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että tämä on joiltain osin ohi. Onhan tuossa ollut näitä ”viimisiä ikinä missään” jo jokunen, mutta jotenkin se ei vain ole aiemmin auennut. Jotain tekemistä saattaa olla asian hehkuttamisella ja fanireissulla, mutta toisaalta tuota samaa olisi voinut harrastaa muuallakin. Tosin enpä tiedä miten paljon olisi väki syttynyt otsikoista ”näe KalPa viimeistä kertaa!” tai ”maanantaina loppuu muukin kuin darra”.

Vähän tässä on haikeat fiilikset. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka kasvoi 90-luvun hegemoniataistelujen lomassa. HIFK oli silloin se sysipaska jengi, jonka leirissä seisoivat vain luopiot, skinit ja tyhmät sukulaiset. TPS oli se sytyttävä vastustaja ja rakas vihulainen. Noi kohtaamiset tuntuivat olevan joskus olevan kuin maajoukkueen pelejä parilla ulkomaalaisella täsmävahvistuksella Janeckyn ja kumppanien tapaan.

Tässä vuosien saatossa tuo aura on himmennyt aika tyystin. TPS on muutamaa kautta lukuunottamatat ollut väritön, hajuton ja mauton. Jokerit puolestaan vajosi vastustajia nöyryyttävästi narrilaumasta jopa pellen asemaan pahimmillaan. Sen verran surkuhupaisaa meininki oli synkimpinä vuosina.

Nykytilanne on melkoisen jännä. Miettikää vähän, kuka olisi nykytilanteen ennustanut vaikkapa 1999? Karalahti Jokereissa? Jokerit siirtymässä Venäjälle? Seurojen 2000-luvun mestaruudet laskettavissa yhden käden sormilla? TPS:n mestaruus 2000-luvun puolenvälin jälkeen oli karmea yllätys? Vittu että tässä on tapahtunut. Melkein vuosikymmenen jatkunut kahden kautta on muisto vain, pelaajat voivat pelata missä tahansa ja enää toimittaja ei kysele venäläisiltä josko nämä ovat halukkaita palaamaan Venäjälle.

Se on nyt sillä selvä. Enää ei tarvitse Turussa runkkaria pelata ja näillä näkymin ei pleijareitakaan. Loppuvuodet olivat melkoista pakkopullaa molempien ollessa enemmän tai vähemmän purjeissa, mutta lopetus oli tyylikäs ja muistot jäivät elämään. Ehkä tämän parin voi pitää mielessä silloin, kun KHL:n osalta pelottaa vastustajien tuntemattomuus tai taisteluparien puute: tilanteet elävät ja mikään ei ole ikuista.

Kiitokset Turun suunnille näistä vuosista, jos nyt joku TPS:n leiristä sattuu tämän lukemaan. Ei anneta huonojen aikojen tai yksittäisten otteluiden määritellä mitään. Hienoimmatkin taistelut päättyvät, muistot jäävät.
Twitter / HCTPS: Näin @TPSkannattajat huomioivat ...
- respect

 

[M.O.R.O]

Jokerit on ollut aina rakkain vihulainen meikäläiselle jo 90-luvun alusta asti.
Mahtavia ja tunteita herättäviä vääntöjä on matkan varrella ollut paljon tepsiä vastaan.
Onnea jatkoon, hienot fanit teillä on, iso aukko jää liigaan lähtönne myötä.
Kiitos menneistä vuosista.

 

[Jaws]

Kiitos tästäkin illasta Jokerien kannattajille. Upea ilta, vaikka kotikaupunkini ylpeys sukelsikin hävyttömän rumasti. Olen liian nuori kertoakseni mitään 90-luvun mittelöistä, mutta tämä ilta jää ikuiseksi muistoksi, kiitos teidän. Tunteikas ottelu tunteikkaine tapahtumineen niin kaukalossa kuin katsomossakin. Tyhjiö on se, mikä jää, ei voi mitään. Kiitos rakkaalle viholliselle!

 

[Beukeboom]

Pahoittelut hiekkalaatikonne spämmäämisestä, mutta tämän lauantaisen, näillä näkymin viimeisen, kohtaamisen kunniaki haluan tulla esittämään yhden Kärppälasien läpi maailmaa katsovan kiitokset upeista otteluista, muistoista ja väännöistä.

Jokerit on aina ollut erityinen. Kärppien ja Jokereiden yhteinen historia on värikäs, kiehtova ja tietyllä tapaa merkittävä myös suomalaiselle jääkiekkoilulle.

Keväällä -89 Jokerit pudotti nuoren Teemu Selänteen johdolla Oulun Kärpät korpivaellukselle, josta paha ei palannut takaisin 11 vuoteen, alkuvuosien kovista puheista huolimatta. Pohjanoteeraus koettiin vuonna 1994, jolloin seura ajautui konkursiin, ja edessä olivat pelissä kakkosdivisioonassa.

Vuoden 2000 syksyllä Kärpät palasi liigaan, aloittaen syksyn komealla voittoputkella. Voittoputken katkaisi syyskuun lopussa Jokerit hakemalla puhtaan kylmän 3-1-voiton. Hallin jälkeen helsinkiläisfani haukkui heinähatuksi - Viha/rakkaus-suhde oli tullut takaisin.

Kyseinen kausi huipentui Kärppien osalta pudotuspeleihin, johon joukkueen pääsy varmistui vasta viimeisellä runkosarjan kierrokselle. Joukkue oli tasapisteissä Bluesin kanssa, mutta paremman maalieron turvin paikka kahdeksan parhaan joukossa varmistui. Runkosarjan viimeisessä pelissä tuloksen oli 2-2-tasapeli - Jokereita vastaan. Pudotuspelipaikka, joukkueen mestaruus, oli varmistunut.

Ylläolevan seurauksena pudotuspeleissä vastaan tuli runkosarjan voittaja, Helsingin Jokerit. Asetelma oli täysin Daavid vs. Goljat. Kärpät haki ensimmäisestä pelistä jatkoaikavoiton Jari Laukkasen maalilla. Sarja lähti Jokereiden kannalta äärimmäisen huonosti liikkeelle, mutta kun viides ja ratkaiseva ottelu Hartwallilla koitti, oli Jokereiden jatkoonmeno enemmän kuin odotettua. Sakari Palsola vei Kärpät 1-0-johtoo, minkä alkoi Jokerit vs. Markus Korhonen. Kristian Taubert otti kolmannen erän lopussa ulosajon polvitaklauksesta, mutta Korhonen pelasi elämänsä ottelun ja vei Kärpät liiganousijana välieriin 1-0-voitolla.

Tämän kevään jälkeen oli selvää, että etelä vs. pohjoinen –asetelmassa on jotain erityistä. Värikkäiden runkosarjaotteluiden lisäksi pudotuspeleissä kohdattiin vuosina 2002, 2003, 2004, 2005, 2007 ja 2009. Ainoastaan keväällä 2002 Jokerit oli parempi – Marssien mestaruuteen saakka. Edellä mainituista väännöistä erityisesti kevään 2005-lockout-finaalisarja oli kova. Metropolit, Thomas, Väänänen, Lepistö, Campbell, Niinimaa, Tenkrat, Jokinen, Bäckström, Viuhkola jne.

Jotta tämä vuodatus joskus päätyisi, totean vain että kiitos. Kiitos sydämentykyksistä. Kiitos hermostuneisuudesta. Kiitos vitutuksesta tappion jälkeen. Kiitos ilosta voittojen jälkeen ja euforiasta mestaruuksien jälkeen. Onnea matkaan ja tulkaa joskus takaisin.

Ps. Jos Kärpät ja Jokerit kohtaavat tämän vuoden pudotuspeleissä voi tämän avautumisen unohtaa sen sarjan ajaksi.

 

[sekolust]

Jännä juttu. Varsinkin tämän kauden osalta ollaan menty tasaisen varmasti aallonpohjassa; joskus on otettu Ipalta selvästi pataan laukausten mennessä kutakuinkin 100-5 meille, kerran on Kukkonen (!!!) alistanut hattrickillä ja mitä vielä. Omaa turhautumista on tullut myös tasaisen varmasti purettua tälle palstalle, joskus jopa ampuen reippaasti yli. Myönnetään.

Siltikin jopa olympialaisten aikana on tullut huomattua se, että Jokerit tulee asetettua Suomen maajoukkueen yläpuolelle. Jotenkin useampikin voitto tällä kaudella runkkarissa on tuntunut paremmalta kuin Suomen voitto Venäjästä. Samoin vieläkin vituttaa viimeisin liigatappio enemmän kuin tappio Ruotsille välierissä.

Toki sitä Suomen puolella on tullut seistyä ja voittoa toivottua, ei siinä. Samoin puhtaasti pelillisestä puolesta on tullut nautittua enemmän olympialaisten aikana. Jotain tekemistä lienee sillä, että kisoissa on nähnyt maailman parhaita kiekkoilijoita. Siltikin, kaikesta huolimatta, seurajoukkue tuntuu olevan maajoukkueen edellä.

 

[Ruutuässä]

Ei ole täällä tainnut vielä olla, mutta tulevien nettisivujen beta-versiosta löytyi tällainen blogiteksti, josta oli helppo olla samaa mieltä. Erittäin hieno teksti, jonka on kirjoittanut Pasi Kostiainen.

Linkki Jokerien nettisivujen blogiin

 

[Wildcard]

Ei ole täällä tainnut vielä olla, mutta tulevien nettisivujen beta-versiosta löytyi tällainen blogiteksti, josta oli helppo olla samaa mieltä. Erittäin hieno teksti, jonka on kirjoittanut Pasi Kostiainen.

Linkki Jokerien nettisivujen blogiin

Kyllä. Kuulun itse samaan kannattaja sukupolveen kuin Pasi. Ja aina on vain ollut Jokerit. Tämä vuosi on ollut todella vaikea ja varsinainen tunteiden vuoristorata, mutta Jokereita ei ole jätetty. Lauantaina haetaan extra latausta Jokerit-fanien marssin kautta toistaiseksi viimeiseen paikallispeliin. Luulen, että tunteet vaihtelevat ja pyörivät marssin aikana, mutta tärkeintä on, että Jokerit sydän hakkaa tämän jälkeen taas entistä vahvempana. Tänä vuona toivoo erityisesti todella pitkää kevättä, mutta jos toisin käy niin myös pettymys tulee olemaan äärimmäisen raskas ja toipuminen tästä vie varmasti aikaa. Mutta uuden kauden kynnyksellä viimeistään Jokerit-sydän syttyy uudestaan, vaikka sarja on vaihtunut ja uuden sarjan sulattelu ja oppiminen jatkuu varmasti aika pitkäänkin.

 

[blue line]

Tänä vuona toivoo erityisesti todella pitkää kevättä, mutta jos toisin käy niin myös pettymys tulee olemaan äärimmäisen raskas ja toipuminen tästä vie varmasti aikaa.

Miksi pettymys tulee olemaan äärimmäisen raskas? Uskotko siis tässä vaiheessa, että Jokereilla on hyvä sauma yltää finaaleihin tänä vuonna? Itse en kyllä tuota mahdollisuutta näe kovin suurena.

 

[Wildcard]

Miksi pettymys tulee olemaan äärimmäisen raskas? Uskotko siis tässä vaiheessa, että Jokereilla on hyvä sauma yltää finaaleihin tänä vuonna? Itse en kyllä tuota mahdollisuutta näe kovin suurena.

En ole kovin toiveikas finaaleiden suhteen, ja kun suoraan kysyt, niin odotukseni viimeiseltä liigakaudelta olivat ennakkoon tavallista suuremmat ja kuitenkin sitä haluaa fanina loppuun asti uskoa, että josko sittenkin. Totta kuitenkin, että tulevat muutokset ovat vain niin suuria, että joukkeella on ollut vaikeaa pitää fokus koko ajan olennaisessa elikä itse pelissä.

 

[Deko]

Eilen illalla vitutti rankasti ja oli sellainen tunne, että kausi päättyy sääleihin, tämän jälkeen iski välinpitämättömyys koko touhua kohtaan, mutta lopulta kuitenkin matsia odotti innolla ja nyt voiton jälkeen on ihan toiveikas fiilis loppukauden suhteen.

Tunteiden vuoristorata on oikein kuvaava termi tälle kaikelle.

 

[faro]

Eilen illalla vitutti rankasti ja oli sellainen tunne, että kausi päättyy sääleihin, tämän jälkeen iski välinpitämättömyys koko touhua kohtaan, mutta lopulta kuitenkin matsia odotti innolla ja nyt voiton jälkeen on ihan toiveikas fiilis loppukauden suhteen.

Tunteiden vuoristorata on oikein kuvaava termi tälle kaikelle.

Allekirjoitan koko tekstin sanasta sanaan. Täysin samat fiilikset ollut itsellänikin tässä vuorokauden aikana. Tunteita ääripäästä toiseen ääripäähän. Aina on toivoa!

 

[Jack Daniel's]

Kyllähän Jokerit 2013-14 on kuin kriisissä oleva parisuhde: Kotona vituttaa, mutta vieraissa hommat sujuu...

 

[Mordjinn]

Tunteiden vuoristorata on oikein kuvaava termi tälle kaikelle.

Jos huhut joukkueen nimen vaihdosta pitäisivät kutinsa ja Rovio saisi joskus pystytettyä Angy Birds huvipuiston, niin siellä on pakko olla laite nimeltä Tunteiden Vuoristorata.

 

[sekolust]

niin siellä on pakko olla laite nimeltä Tunteiden Vuoristorata.

Eiköhän se oikea Tunteiden Vuoristorata (™) ole jo valmiiksi tuossa Pasilassa? Siinähän se suhaa pitkää rataa pitkin vain palatakseen takaisin. Lenkki on itseasiassa niin pitkä, että välillä käydään Pietarissa asti. Mitään kieppejä tässä radassa ei ole, vaan koko monituntinen lenkki on melko tasaista ja puuduttavaa. Suurimmat fiilikset tulevat pettävistä oheistoimista, kuten paskasta ravintolavaunusta (kelaa hei, vuoristoradassa!) tai kanssamatkustajista. Alkuasukkaat kutsuvat näitä juniksi, ilmeisesti Junan (unohdettu amurilainen jumala ajalta ennen Jortikkaa) mukaan.

Jännä fiilis ollut nyt varmaan kuukauden päivät. Jotenkin taas vaihteeksi negailuvaihde on täysin pohjassa ja edes orastavat pleijarit eivät sytytä:
- Joukkue on pelannut koko kauden helvetin ailahtelevasti. Tätä on jatkunut niin kauan, että mä en enää usko asian muuttuvan pleijareihin. Odotusarvona on finaaliton kevät ja KHL-siirron takia tuo ei vain riitä.
- Kaukalon ulkopuolella on puuhasteltu Kekäläisen lähdöstä asti aivan saatanasti. Perseily perseilyn jälkeen negatiivista kuraa on satanut kaikkien päälle. Helpoksi tätä ei ainakaan olla faneille tehty.
- KHL-siirron pahimmat uhkakuvat ovat taas Ukrainan tilanteen takia nostaneet päätään. Fiilistä ei ainakaan helpota se, että venäläisomistajien ja Hjalliksen väleistä on uutisoitu negatiiviseen sävyyn lähiaikoina ja Hjallista syytetään mistä syytetään.
- Eipä tosin Liigakaan niin kauhean edustavasti ole asioitaan hoitanut, että tässä lähtisi kaduille osoittamaan mieltä Jokerien liigapaikan puolesta. Oksettava kabinettinosto oli vain kirsikka sen kakun päälle, joka on kuorrutettu Maston pelikiellon, amatöörituomarien pillien ja kimmokapasten smegmalla.

Ei siinä, kaikesta paskasta huolimatta aina välillä on lämmittänyt eri asiat. Tänään lämmitti kummasti Tyrväisen maali, jota edelsi Semirin aktiivinen peli luukulla ja Peltolan bobbyorrit. Samoin Teräväisen tarjoilu Mosesin häkkiin tuntui helvetin hyvältä, samoin Jaskan tahtomaali. Eilenkin tasoitus tuntui aidosti hyvältä, kaikesta huolimatta.

On tää sairasta.

 

[Nupe#31]

Eilen illalla vitutti rankasti ja oli sellainen tunne, että kausi päättyy sääleihin, tämän jälkeen iski välinpitämättömyys koko touhua kohtaan, mutta lopulta kuitenkin matsia odotti innolla ja nyt voiton jälkeen on ihan toiveikas fiilis loppukauden suhteen.

Tunteiden vuoristorata on oikein kuvaava termi tälle kaikelle.

Tämä. Sanasta sanaan kuin omasta kynästä.

Vaikka eihän tuo Tappara matsin voitto mitään takaa, mutta pelkästään jo niin erilaisella ilmeellä joukkue tuli matsiin verraten eiliseen ettei tässä voi muuta kuin olla toiveikas jatkon suhteen.

Heh, tiistaina sitten Ässiltä turpaan ja täällä on taas ihan ranteet auki -meininki päällä. No mut tää on tätä, toivottavasti vuoristoradalla on nyt loppukaudella jäljellä enää vain yksi suunta.