Minä ainakin olen ennemmin hermoraunio kuin luottavainen. Tämä ei oikeastaan johdu siitä, ettenkö periaatteessa voisi luottaa tämän IFK:hon, mutta nämä ratkaisupelit vaan alkaa yksinkertaisesti olla liikaa.
Perkele, kyllä runkosarja on ihmisen parasta aikaa. Olispa marraskuu ja Saipa vastassa!
Tuosta hermostuneisuudesta tai luottavaisena olemisesta otin kiinni ja olisin voinut lainata kenen tahansa asiasta kirjoittaneen viestiä, mutta tämä tuntui sopivalta. Kaikki mestaruudet kokeneena ajattelin tehdä pienen vertailun. Tämä perustuu, ei kauden alun fiiliksiin vaan, noin tammikuun alun fiilareihin. Asteikko 4-10, kuten koulussa aikoinaan.
1969 olin jokseenkin varma, että Brewerin johdolla nostetaan Canada-maljaa. 9
1970 lähes sama jengi ja Ilves huohotti niskassa, mutta silti aika rauhallinen fiilis. 8
1974 ei niin varman oloinen, mutta ihan ok. 7
1980 taas aika hyvä kutina. 8
1983 ei ollenkaan, sillä runkosarjan voittaja tällä kertaa oli Jokerit. Ja niinhän siinä kävi että itku meinas tulla kahden ekan tappion jälkeen, vaikka meillä oli loistava jengi. Sitten tasoihin ja ratkaisevassa sydän kurkussa uudelleen, kun oltiin 0-2 tappiolla. Mutta loput on ikimuistettavaa historiaa. 7
1998 olin aivan varma, enkä ole koskaan tuntenut samanlaista kuin silloin. Kertakaikkiaan unelmajoukkue. 10+
2011 jo pelkästään Villen ja Micken ansiosta olin aika rauhallisella fiiliksellä hallilla. 9
Tänä vuonna tuo joukkue on verrattavissa Tyrväisen ja Turusen jengeihin, mutta koko ajan on jotain puuttunut. Silti uskon noiden pelaajien voivan vaihtuvin yksilösuorituksin (vrt. nelonen aluksi ja pikkuhiljaa muut aika kirjavasti) päästä maljalle. 7
En siis ainakaan vielä olisi huolissani.