HCH's struggles; Down and Out in Go-Go land

[HardCore Hooligan]

22.9, Guelph vieraissa ja ounasteltu O:n kärkijengi, joten turpaan tulee taululla ja Tasker ulkona, istuu katsomossa. Guelph ei kanna kovaa listaa ja Morrone yrittää sytytellä, taikoo ilmettää sekä heittää öykkäriä ja palkitaan aikaisella suihkulla.

23.9 ja Bulls Bellevillessa, tappiosta huolimatta Whalers ei pue Taskeria ja kyllähän siinä jo giljotiinin terä välkkyy yllä, mielessä. Se on voitto matsi ja hyvä nujakka Morronella sekä Sean Brownilla, jengiiin säteilevää eloa ja matsin jälkeen kopissa sykkii, Taskerin sisällä vaisumpaa.

Seuraavan viikon treenit ja riipivää tuskaa, lannistavaa tarpeettomaksi kokemista ja ei kuitenkaan leikkuria, käskyä pakata matkalaukkuja ja painua vittuun maisemista.

28.9, Spits räkäisessä Barnissa ja Tasker ottelevassa, se aistii matsin kytevän hengen sekä vihamielisen ennakkolatauksen ja jo punaviivalla on päällä monivivahteiset poltteet. Adam Youngin kanssa kunnon sessiota, pullistelua sekä poseerausta, ennen matsia ja nyt on virtaa, ounastelee sotatilaa ja paukutusta.

Kopissa koutsi nakkaa lisää kiukaalle ja Tasker avausviisikossa, koko jätkä tärisee ja on aivan tapinöissään, kuolaa puskee suunpielille ja sydän takoo tiensä ulos rinnasta. Sen verran päällä kuitenkin tilannetajua, että huomaa kysyä Morronelta Youngista ja sieltä tulee osuvat neuvot myös nimistä D.J Smith sekä Dave Geris.

Nämä kaikki ovat jäällä Spitsin avausviisikossa ja siinä aloituksessa on kuitenkin vieressä Young, polttaa ja se roikkuu katossa, tätä halutaan. Teema on oldschool, right off the draw and buckets off ja hahmot lähtevät, hurjastelevan mielipuolinen tiltti ja sisältään kaikki elementit, Tasker naulaa sitä sähäkällä oikeallaan ja Young ei pysy kyydissä. On verivanat ja teatraalinen ote, sisällä poreilee ja Tasker kumartelee sekä vetää kättä lippaan, vierashallissa ja ylimääräisellä misconductilla.

Huikea rähinämomenttien kansoittama matsi ja Smith vastaan Morrone ilmestyi bongattavaksi aivan timanttisena, Boulerice kolasi hulluna yli Spitsin Cooken ja loihti esiin brawlin, kiihkeät bakkanaalit. Whalers rummutti taululla ja Taskerin vasarointi pysäytti koko Ontarion, se veti kolmannessa vaihtoja alta pois ounastelevassa sädekehässä ja jotkut fanaatikot, maalailivat kiehkomielisille tauluilleen kohtaamista Polerin kanssa.

Se oli muuten 0.03, klassikko!

 

[HardCore Hooligan]

Orastava hype, tuulta purjeissa ja kaikki kiehtoo, vahvassa myötätuulessa ja aina tilttiin, fantastista.

30.8, lauantai ja Gens kotona, Oak Parkissa ja vielä edellisellä kaudella Jr. Wings veti Joe Louis Arenalla, liigan suurimmalla kotikeskiarvolla ja nyt ollaan Whalers, lähiöissä. Sähköä ilmassa ja kuhinaa punaviivalla, illan keitos pitää saada poreilemaan ja harmaissa tapahtumissa et ole käyttökelpoinen, Tasker tietää jo tämän. Toisaalta kotiavaus sekä lauantai avittaa ja asiasta vallitsee kokonaisvaltainen yhteisymmärrys; Morrone vastaan Perrott 0.03, Boulerice vastaan Metcalfe 0.06 ja lopulta Tasker vastaan Ware 0.09.

Jeff Ware, iso kaappi ja on nyt pahassa saumassa, se on vastaantulija ja ottaa himokkaat kyydit Taskerilta. Se operoi hurmoksessa ja naulaa Waren jäihin oikeallaan, antaa yleisölle mitä se haluaa ja heittää sähäkkää varjonyrkkeilyä matkalla boksiin, teki sen ensimmäistä kertaa lähdön jälkeisessä sykkeessä ja tavaramerkiksihän se muodostui, matkalla boksiin halkoi aina ilmaa.

Boksiahan tuossa illassa tupsahti mukavasti, uskottavuutta ja toisessa erässä Tasker kyselee aloituksesta Perrottin halukkuutta, tekee halunsa selväksi koko hallille ja Perrott ei innostu asiasta, ei anna vihreää. Tasker seuraa perässä, kopauttelee sekä heiluttaa kintaitaa ja palkitaan siitä misconductilla, Perrotilla edelleen valot punaisella.

Puhinaa jäi kuitenkin puseroon ja illan lopussa kuohahtaa, Tasker kolaa Metcalfen levyksi ja joku syöksyy sisään, kintaat lähtevät ja vastassa olevat jätkä on vahva, saa pidettyä Taskerin ojennuksessa. Yksi oikea lähti vapaasti matkaan ja se lähetti kypärän pois Gensin jätkän päästä, tuo körmy oli John Tripp ja Tasker naulasi sillä kätensä paskaksi, pelitilanteesta lähteneiden vaaroja. Hyvä potti kuitenkin ja nimiin napsahti Fighting Major, Boarding Major sekä Game, onnistunt iltapuhde tilastollisesti ja kortin puolesta, monet kääntävät tuon kulmauksessa nuhjatun tiltin niukasti Trippille ja seuraavaan aamuun herättiin oikea etusormi mustansinisenä.

 

[HardCore Hooligan]

6.10, reissussa, Guelph vieraissa ja Tasker katsomosssa, sormi ei pidä ulkona poimimisesta vaan Vodrazka, euro pelaa hajavaihtoja pakkina sekä hyökkääjä. Ajaa loppuun, ottamatta taka-askeleita ja syvästi sitoutuneena, tämä euro on alkukauteen se pahin kilpailija pelipaikasta. Muuten jengistä Scott Blair tullut tutuksi ja kova vipeltäjä sekä kiitäjä tämä äijä, on paikallisena kartalla ja tietää tapahtumista, niistä kosteista ja Tasker täysillä mukana. Vuosien päästäkin, juttut elävät tästä kaksikosta ja vierasreissuillakin tapahtumarikasta, aina vipatti ja jälkikäteen puhutti.

7.10, OS vieraissa ja Shayne McCoshin loukkaantuminen nostaa Vodrazkan kuusikkoon, tuo Taskerin ottelevaan ja muodostuu tuo joukkueen ilmeen kannalta merkittävin kivijalka, Morrone, Boulerice, Tasker sekä Vodrazka. O:n lähtöhistoriaa taottu ja näiden neljän jätkän toimesta yli 100 lähtöä korissa, tässä illassa tipahtaa kolme ja ei Taskerin toimesta, istui koko kamppailun penkillä. On kuitenkin selvästi sisällä joukkueessa ja siitä puhutaan jo matsin jälkeen kopissa, seuraavaksi kovan kattauksen Sarnia vieraissa ja Morrone johtaa orkesteria, ohjeistaa sekä avartaa, varaa Boultonin listalta.

10.10, Sting Sarniassa ja Whalers viiden matsin voittoputkessa, jengillä tuulta purjeissa ja Tasker täynnä virtaa. Punnertaa sekä vetää vatsaa kopissa ja sitten alkulämmössä täyttä höyryä, kapinaa sekä tönimistä punaviivalla, mittaillaan huolella ja Morrone sekä Boulton vaihtavat muutamat iskut hanskat kädessä. Kuhinaa viidakossa ja sitten Tasker sekä Chris George lähtevät, Tasker lähettää matkaa pommia vihaista ja George pyrkii palauttamaan, siihen kykenemättä. Sekaannutaan ulkopuolelta ja muodostetaan kasoja, tuomaritkin ilmestyvät maisemiin ja alkaa laantumaan, George poistuu paikalta verinaamarissa.

Gross Misconduct molemmille aikaan 0.00 ja muille ei mitään, George sekä Tasker ulkona ja Boulton sekä Morrone lähtevät itse matsissa, hillittömällä viihdearvolla ja muutenkin matsissa lähtöhurjastellaan. Boulerice vastaan Rob Quinn ja Vodrazka vastaan Mike Hanson, nyt ilotulitetaan ja Tasker istuu katsomossa jääpussi kädessä, taas sykkii sormessa. Ei häivää huolen, taululla seisoo voitto ja edessä paluu kotiin, Blairin kanssa haahuilemaan, jotain kotibileitä ja myöhemmin postissa sitten kakkua, hyllyä kaksi matsia.

 

[HardCore Hooligan]

Kakkua, pikku kakkua ja mitä siitä, tuo veto George kanssa pyöri uutislähetyksissä ja hypea nimeen, gloriaa kilpeen. Pari iltaa välistä, marjoja poimimatta ja 67's ottelevasta Davi Bell venasi vesi kielellä, että pääsisi kohtaamaan valokeilassa tiltanneen Taskerin ja päätyi sitten kohtaamaan Boulericen, hyvällä viihdearvolla sekä mukaansatempaavuudella kuoruttettuna.

21.10, Spits Oak Parkissa ja liigan pienin häkki, pelkkää rumpua ja kovaa ajoa. Boulerice elemetissään täällä ja hillitöntä sinkoilua, aina yli, loppuun ja hautaan, nautinnollista. Tasker sisään ja ohjelmassa kiihkeä rajasota, ounasteli räjähdystä ja viime kohtaamisen pohjalta päällä lupaavat kutinat sekä poltteet, pitkää kuolaa.

Se putosi syliin kuin pommi ja jyräsi vyöryen yli, ryöpsähti kasvoille ja Detroit-Windsor Blood River, eläimellisen alkukantaista lähtöjuhlaa ja intohimoisen intomielistä jyskytystä. Cooke kolaa heti alkumatsista Berardin ja pistää pyörän pyörimään, tulee sisältöä sekä tulvii nyannseja, iso rooli juonikulussa ja Berard elpyy tiedottomana.

Haaskalinnut pois nokkimasta ja Tasker iskeytyy penkiltä, hyökii hullun himokkaana kimppuun Cooken ja paukuttaa postinkantajan kutsumuksella, kyyristynyttä Cookea niskaan. D.J. Smith ui Taskerin päälle ja kaikki osallistuvat, penkeillä kuohuu ja sielläkin hakeudutaan lähituntumaan, iskuetäisyydelle.

Linjuri roikkuu kiinni Taskerissa ja se repii itsensä irti otteesta, irtautuu kamoistaan ja spurttaa vauhkona, kutkuttaa vatsanpohjassa ja Tasker vetää myllertävän mahtipontisen rähinäheijarin Cooken kupoliin. Pam, se oli lähtölaukaus Adam Youngille ja tämä laukkaa Spitsin penkiltä, kolaa Taskerin jäihin selästä ja siellä kouristellaan sekä rimpuillaan kimpassa. Smith möyhentää mehukkaasti Dan Pawlaczykin taustalla ja antaa palaa huolella, mukavan kaaottista ja silmä lepää, mielen nauttiessa.

Nämä tyrskyt ja episodin keskeiset ulos häkistä, laantuuko luomisvimma ja mitä vielä, suoraan seuraavasta aloituksesta vimmaisen villi brawl ja Whalersilla sisällä Morrone, Boulerice, Braid, Vodrazka, MacDonald ja Spitsilla Ward, Zehr, Mando, Geris, Martin. Nämä kaikki Game misconductilla ulos illasta ja kunnon orgiaa sekä vihaista tamppaamista, puutelistalla taistelevat maalivahdit ja muuten oli kultaista kuin 80-luvulla, vavahteli ja hymyyn kaartui.

Detroit- Windsor Blood River, tämä kyseinen matsi koko hehkussaan ja Pawlaczykin kasvoilla, nenä poskella ja tyylikkäästi tykittävässä verinaamarissa, Smithin nyrkeillä muotoillussa. Murjomista ja Cooke selvisi elossa, ei napannut ajostaan edes boksia ja nekkaili menemään vielä Andrew Taylorin kanssa tämän matsin lopussa, Whalersilta kaikki isot kalat ulkona. Berard sairasosastolle, ei yhdistänyt korvien välissä ja riehaantuneelle Taskerille neljä tikkiä rystyseen, double Game ja huilia iskukädelle, kakkua pamahti ylevästi kymmenen ja taas pyöri telkkarissa sekä ison liigan matsin erätauolla.

 

[HardCore Hooligan]

Kymmenen iltaa hyllyllä, koko muu jengi kiittää sekä kumartaa siitä roolista Cooken kolattua, mutta olet kuitenkin yksin ja vähän ulkopuolella, ylös nostettu Dumonski nakkaa peri kaappia ja joukkueella kulkee. Haet sen väkisin mukaan treeneissä ja purat höyryjä, Morrone keskeyttää ja rauhoittelee, kunnioitat sitä ja olet kuitenkin tästä tapauksesta taas julkisuudessa, nauttimatta valokeilasta.

Yllättäen olet kauppahuhuissa ja koutsi ei puhu mitään, pumppaat salilla hulluna ja Blair yrittää nostattaa, teet sen kanssa yöhön katoamisia. Hyvä jätkä, aina virtaa ja kerran päädyt sen kavereiden tai niiden kavereiden kanssa Grosse Pointeen, missaat treenit ja otat paskaa, sinut suljetaan viikoksi ulos jengin elosta ja taas rautaa.

12.11, kotona OS ja olet ottelevassa, Whalers koko O:ssa toisena, Guelphin painaessa kärjessä. Dumonski myös puettuna, se pelaa ja istut penkillä. Syö syvältä, vaikka tiedät roolisi ja oman kutsumuksesi, aistit myös yleisön haluavan nähdä sinun suorittamassa ja tunnistat siinä rakkautta, janoat sen vastaanottamista.

Matsi ratkeaa hyvissä ajoin, neppailtu ilman väkivaltaisuuksia tai kohokohtia, koutsi heittää askiin ja olet tulessa harmaaassa matsissa, yleisön vaatiessa. Task, Task, Task...kaikuu hallissa ja OS liikkeellä kevyellä listalla, ei alla mitään kohinaa punaviivalla ja Mike Loach liukuu viereen aloitukseen, olemme syvällä olemuksessa ja luomme luomuksia.

Kerrot sille tilanteen, kinut ja vaadit sekä uhkailet, se myöntyy ja kiekon pudotessa, lähtee pipot sekä lapaset. Vedät raivolla, kaikella sillä sisäisellä kuohulla ja tilttaat olemassolosi puolesta, raikkautta hylkivällä ahdistuksella ja operoit koneena, oikeat uppoavat maaliinsa, seisot kuninkaana.

Teet ne ilman halkomiset matkalla boksiin, halli sykkii sydämellä ja palvoo sinua, olet lemmikki ja paha poika, ne saapuvat katsomaan sinua. Boksissa pyydät anteeksi poseeraustasi Loachilta ja selität pakkosaumasi, avaat painetilasi ja kiität mahdollisuudesta, Loach tarjosi paluu elävien kirjoihin ja vei höyryt boksii, pois tuhoamasta. Joskus myöhemmin, ECHL ja Loach yrittää vammakierteensä jälkeen löytää oljenkortensa, pitää itsensä hengissä ja Tasker tarjoaa aloituksesta, nyt Loach puhuu boksissa koko vitutuksestaan ja yhteisiä kokemuksia, kauneus kukkii kerrottuna.

 

[HardCore Hooligan]

Poimintajuna puskuttaa, lähtösireeni tuuttaa ja juttu Hockey Newsissa, teemalla OHL Bad Boys ja samalla sivulla paistatteli Knightsin Justin McPolin, nämä kaksi esiin nostettuna. Hiveleehän se, maailman toiseksi painoarvoisin kiekkoliiga ja Taskerille jo 13-vuotiaasta, jääkiekko ollut pelkkää ottelemista.

16.11, sorvin ääressä, pelin kovimmassa roolissa ja vastassa taas Spits, rähjäisessä Barnissa ja räkää sekä kaljaa tulee niskaan jo alkulämmössä. Kova ohjelma ja kolmen päivän putkessa, Spits, Knights sekä Sarnia, kaikki vieraissa ja vaikea pysyä nahoissa, kutkuttaa hulluna.

Spits ja edellisen matsin kaiut taustalla ja paljon kohua mediassa, onko Cooke maalitauluna ja pestääntkö pyykkiä, nähdäänkö nyrkkipanoja ja tarvitaanko ruumispusseja. Heti matsin alkuun Morrone vastaan Young, myrskyisänä herätyskellona ja paineiden purkamisen jälkeen rauhallisempaa, kyti kyllä hiillostaen ja jokaisen katkon jälkeen kokoonnuttiin yhteen, hierottiin. Tasker vetelee täsmällisen satunnaisia vaihtoja, aina ollessaan jäällä siellä Smith ja Tasker hakee, Smithin antaessa punaista, misconduct napsahtaa tästä toisessa ja boksissa satelee katsomosta kuittia..

Koutsi selvästi haluaa tämän, sen mielitekojen nojalla mennään ja kolmannessa Tasker liukuu askiin, Smithin ollessa taas siellä ja viimein se nyökkää myöntyvästi, right off the draw and buckets off. Gladiaattorit liukuvat keskiympyrään ja koko halli elää mukana, ollaan lähellä täyttymystä ja kukaan ei ole yksin, enää koskaan.

Pellit auki, mielipuolista tilttausta ja ottelijat heittävät itseään likoon, niin vihaista ja iholla palopesäkkeitä. Menee klassikoiden hyllyyn ja yksi kauden kimaltelivista, tehokkaan tenhoava tuokio ja pysähdys täydellä viihdearvolla, Rock'em Sock'em Robots ja juhlallinen ympäripyöreä.

Matkalla boksiin lähtee terävästi ja halkoo ilmaa, tavanmukaisesti ja lämmittää syvältä, boksissa joku kippaa kaljat päälle, räkäkännissä. Tasker otta kipinää, vaikka tuo enemmän huvittaa ja tämä hyypiö on aivan tosissaan, haluaa siirtyä leikittelystä lyömiseen ja lähtee siinä sitten Taskerinkin hihasta muutama. Tuomari näyttää pihalle ja se ei tapahdu rauhanomaisesti, lähdön jälkeisissä kuohuisssa ja boksin tapahtumista ei vallitse yhteisymmärrystä, Tasker päätyy tönäisemään ryysyissä roikkuvaa linjuria ja Branch paikalla hallissa.

Se oli haistellut tulista ja pakannut moppinsa, matkannut paikalle ja taisi olla tuo Hockey Newsin juttu mennyt sillä tunteisiin, roskakasoja etupihalla ja sillä kehkeytymässä takaraivossa lähdönvastainen filosofia. Se kutsuu Taskerin luokseen matsin jälkeen, neuvotellaan siinä käytävällä ja Tasker selittää tilannetta, silmäkulma umpeen muurautuneen ja näin ollen, ehdottoman tyylikkäänä. Morrone antaa tukea kopin ovelta ja miten helvetissä näin voi tapahtua aina Barnissa, se kysyy Branchilta ja sillä oli näkemystä, Morrone kotoisin Windsorista.

Hyvää matskua havisemaan lehdille ja ainahan se pulpahtaa jostain esiin, se illan kuumuudessa grillaantunut jätkä hyökii päälle pipo silmillä ja Tasker naulaa sitä muutamalla terävällä, Gongshow Ontario.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo kahina boksissa katsottiin lopulta läpi sormien ja siitä linjurin pökkäisystä pari iltaa näpäytyksenä, yhteensä 14 iltaa hyllyllä ja hyvässä kakkutahdissa, ilmeikästä osallistumista ja historiallista läsnäoloa. Pari iltaa vieraskiertueella joukkueen mukana ja uskomaton määrä nimmareita sekä puhumista lähtemisestä, kanssa Ontarion pikkujätkien. Näyttämön tapahtumissa Poler höyryää yli Morronen ylevän brutaalissa ja Morronelle yhdeksän tikkiä naamariin, sataa kultahippuja.

Poler antoi Morronella lopussa polvea ja otti siitä Match Penaltyn, suihkun kunniakkaan aikaisen ja edelleen kuulee tarinoita siitä, miten Poler sekä Tasker ottivat yhteen käytävällä. Tuollaista ei koskaan tapahtunut, tietojemme nojalla ja Sarniassa oli Boulton pahalla päällä, Morrone kokoon parsittuna ja Vodrazka astui esiin, otti kyydit vimmaiset Boultonin nyrkeistä ja paljon rakkautta kopissa.

Hetket jaetut, taika niiden takana ja tuo lauantainen matka takaisin kotiin Sarniasta, kaljaa valmennusjohdon luvalla ja jengiä yhteen, tasapisteissä Guelphin kanssa sarjan kädessä, tämä joukkue oli edellisellä kaudella Memorial Cupissa ja kokeneempi kaarti naureskelee sille, miten krapulassa Blair pelasi finaalissa. Blair kertoo antaneensa vain näyttöjä tulevaan, uralle SuHL:ssä ja kutsumus on syvällä, joka matsi kaljakypärässä .

23.11, Petes kotona ja Dumonski poissa, lähti kaupalla Centsiin ja sieltä vastavuoroisesti sisään Jeff Laamanen, 19-vuotias jätkä ja veti NOJHL:ssä pohjoisessa, statseissa alla lähes 300 minuutin rupeama. Herätti hämmentynyttä poreilua riveissä ja nyt ei haettu tulevaisuutta, Morrone heitti teemana olleen syvyyden ja on sitten joku heti korvaamassa, Taskerin lähtiessä pesuvesien mukana. Kuka olikaan, sitä ei tuotu heti maisemiin ja Dumonskin poistuttua, aivan kuin olisi enemmän tilaa hengittää ja Taskerilla lähtöhalut piikissä, käsikin huilien jälkeen kondiksessa ja maittaa. Nimi pyörii huulilla ja operoit huomionarvoisena, pääroolissa ja kaukana seinäruususta, keinut kattokruunussa.

Thorntonin kanssa matkaan suoraan aloituksesta, tyylikkäästi keskiympyrässä ja sitten vimmaista tykitystä, esteettisesti kaunista ja ottelijat heittäytymisvalmiudessa, tarjoillaan kiimaista toe-to-toe sessiota ja nyt tikkaa. Hurraa, pomppuista ja boksissa Thornton kyselee onko näkynyt ison liigan scoutteja, kaikkihan janoavat listoilleen tuollaista sniperia ja yksi pysähdys lähtövirrassa, matsin jääajaksi jäi tuo liukuminen aloitukseen ja juuri se kysyy sydäntä, olla silloin ytimessä.

 

[HardCore Hooligan]

Tulokkaat ja kaikki nuoremmat kokeneet kasteensa, Boulerice myös sheivattu kopissa, kopin keisarien Morrone sekä Blairin toimesta ja Tasker odotti omaansa, se olisi toisenlaista ja se ei ollut enää juniori, säännöt pätee ja kulttuuri puree.

Jesse, sen himokkaat ajot sekä metsästykset kohahduttivat paljon, ei hysteerisesti ja se oli aikaa erilaista, se poiki kuolaa sekä rakkautta. Sillä saalistajalla oli scouttia aina haastattelemassa ja kolaamisen lisäksi, halusivat sen ottelevan enemmän...aah,,me ihastumme.

Scott Blair, uskomatonta omistautumista ja kiekkojen blokkaamista AV:llä, värikäs johtaja kopissa ja aina pilke silmäkulmassa, kuppia sekä kaatoa. Hockeydb heittää sen väärin, ei 1978 vaan 1976, kuten Poler, Morrone, Boulton, Tasker sekä Laamanen.

Jeff Laamanen, se kutsuttiin ylös O:n loisteeseen ja Centsin varaus vuodelta 1993, ilmestyi koppiin Misfits-paidassa ja puhui tulvien Lacrosse lähdöistään, oli kopissa virtaavaa energiaa ja edessä kova neljän pelin vieraskiertue Ontarion sydänmailla. Siellä loisti lumoavana kohtaaminen Frontsin kanssa, K-townissa ja tämä kopin uusi jätkä teki selväksi halunsa pelata juuri tuossa matsissa, vaikka sen ensimmäisen ja ainoansa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtökuumeetta, tilttaavat hahmot, satunnaiset tulemiset ja monenlaiset lähtemiset, ääressä eheyden.

28.11, Rangers vieraissa ja totutuilla urilla, Tasker liukuu aloitukseeen ja se on hyökkäysalueella, Matt O'Dette odottaa siellä, myöntyen vastaten. Teatraalista otetta matkalla keskiympyrään ja hahmot hyvin esillä, ostamme tämän ja vastaamme siihen kananlihalla, vapinalla maustettuna.

Itse taistelu kuitenkin enemmän repimistä ja rykimistä,, O'Dette tehnyt kotiläksynsä tai sitten sillä ei ole vain haluja avautua, tässä ja nyt. Nuhjataan lähietäisyydellä ja loputta O'Dette nakkaa Taskerin jäihin, lähettää jäissä yhden ja se laskeutuu maaliinsa, hanat aukeavat ryöpsähtäen ja löytyihän sitä väriä.

Poseerausta verinaamarissa ja vuotaa nyt tuollaisen harmautta huokuvan vuoksi, sen johdosta ja se ei tunnu oikealta ja nenä, onneksi se ei ole poskella. Illassa tarjoitiin kuitenkin myös teräviä ja Boulerice sekä Paul Doyle nekkasivat innolla, terhakkaa suorittamista ja myrskyisää vuoropuhelua, olimme mieltäylentävän iskujuhlan ääressä.

Muutama ulvahdus sille ja Rangers nappaa voiton, poimintaohjelmassa seuraavaksi Colts Barriessa ja Chris George nyt siellä, senhän kanssa Tasker temmelsi Sarnia matsin alkulämmössä ja Coltsin listalla myös Jason Payne, Luch Nasato sekä Quade Lightbody, joten lupailee seikkailua ja ounastelee tanssiaisia, möyhitäänkö hulluna?

30.11, Colts ja Tasker tekee sen kolmesti, yhteen iltaan ja yhden illan aikana. Liukuu aloitukseen ja aina lähtee, joka kerran lähtee ja vaihdot olivat tässä, George, Lightbody sekä Nasato ja siitä suihkuun, täysin palvelleena ja putkessa operoidessa, tulee otettavaksi ja poikii hillitöntä euforiaa. Taskerille ei vaurioita, poislukien Nasaton hampaanjäljet sormessa ja kortin tasolla se oli kolme voittoa, yksi TKO:lla, yli Lightbodyn ja George aikaan 59.57, sähäkkää lähtöaktivismia.

Illassa myös iso kattaus ja Payne vastaan Morrone suoraan aloituksesta, nerokkutta tavoittelevaa kahden käden työskeltelyä ja iso päänahka Morronen vyölle. Elementit ja yksi oli poissa, puuttui se ilveily sekä elehtiminen alkulämmöstä ja Morrone kysyi tätä Lightbodylta, joka veti viime kaudella Jr. Wingseissa ja Ricky lähtenyt kaupalla Bullsiin, ei juostu luistimilla.

Colts vei taululla ja Whalersin retkikunta reissaa K-towniin, Laamanen matkannut joukkueen mukana, nostetaanko se ottelevaan Frontsia vastaan ja mitä, jos annetaan tämän ajatuksen kiehtoa mieliä?

 

[HardCore Hooligan]

1.12, K-townissa, Grapes hallissa ja se istuu hallissa Cashmanin kanssa, nauttikaa tunnelmasta. Laamanen ottelevassa tai Laimann, kuten koutsi kutsuu ja tapahtuu outoja, Tasker heittää kiekon kulmasta maalille ja Blair ohjaa sen sisään, se pelasi ja nappasi syöttöpisteen, olemme epäolennaisuusissa.

Se myös kohtasi Marc Moron, kahdesti ja ensimmäisessä polvet notkahtivat, ollaan avoimia ja naulataan oikeilla, Moro pudottaa yhden leukaan ja seuraava moukari ohimoon. Tasker ottaa lukua ja kupoliin tulvii sumua, haparoiden boksiin ja kaikki näkyy kahtena, hoippuu syvällä. Se kasaa itsensä ja palaa takaisin, ottaa Moron uudestaan ja paukuttaa raivolla, hillitön hurjastelu ja syvää mystiikkaa, egot sekä statukset.

Moro Top-3 korissa ja jälkimmäisen Tasker kääntää itselleen, lähettää matkaan viimeiset puheenvuorot ja matsin jälkeen se oksensi kopissa, teki sitä koko yön hotellissa ja kaikki humisi, huojui sumussa. Se raapi itsensä kasaan ja veti jo seuraavassa Gens matsissa, otellen ja ehkä se oli kiitos Matt Foleyn ilmeikkään motivoinnin, ne pätkät kuitenkin pyörivät aina bussissa.

Slapshot, "in the van, down by the river" ja kokonaiskuvasta syttyi ainakin Blair, saammeko aplodit?

Laamanen aisti tunnelmaa penkillä ja nyt on kivikkoista, kääntyy Frontsille ja koutsi heittää sen askiin kolmannessa, 6-2 taululla. Kutsu päällä, siihen ei tarvita sanoja ja kaikista vaihtoehdoista aloituksessa vieressä Zdenek Skorepa, tarinankerronnallisesti se on rumaa ja roppakaupalla rosoa, se ottaa nuijaa ja pamppua.

Jotain kivikautista ja pysytään arvomaailmoissa, Dylan Taylor hyökii sisään ja astuu Laamasen käden päälle, oliko se vertauskuva tulevista muutoksista ja ei ollut vielä edes uhkakuvia, Boulerice sekä Olsen lähtevät ja Laamanen esiintyi sitten kesällä junnuboxlassa, monitulkintainen arpi ranteessa, naamiohuveja.

 

[HardCore Hooligan]

Tasker herää lattialta vessan, muistamatta mitään Morosta ja Laamasta kuljetetaan Torontoon, operoitavaksi ja yksi yhden illan tarinoista O:ssa, sädekehää öykkäröinnistä yllä ja mukavasti säröä, puoli vuotta telakalla

Whalers matkaa Oshawaan ja päällä puhekielto, täydellinen hiljaisuus. Ei mitään rajua tai nöyryyttävää kuten nostalgiassa, mutta koutsi haluaa ojentaa ja bussissa matkaa häviävä joukkue, kolkkoa hautausmaata. Kopissa sitten piiriä muistelun ja tarinoita siitä, kun jätkiä lyötiin busiin kamat päällä, pizzaa syötiin hanskat kädessä ja "Ph.D Guys", lataa Morrone.

Tapahtuu outoja ja Morrone sekä Perrott mittailevat toisia, pökkivät ennen kiekon pudotusta ja se roikkuu katossa, mutta kiekon pudottua lähtee keskeltä ja Blair sekä Ryan Lindsay tulittavat hurmoksellisesti, nyt ilotulitetaan ja hullua herätyskelloa. Morrone sekä Perrott lähtivat sitten seuraavasta ja oli tunnetta, ratsahtettiin aallonharjalla ja räjähdyksiä, joka puolella ja aina.

Morrone painaa illassa kolme kaappia, parikymmentä vuotta myöhemmin kartalla, kun on Alumnia organisaatiossa ja se saa yltiöpäisesti rakkautta, laskettavissa ylitiltiksi virrassa. Tasker kohtaa Metcalfen ja se on uskomaton paluun elävien kirjoihin, on vimmaa sekä halua ja heittäytyy, niin heittäytyy.

3.12, Oshawassa ja Whalers voittaa, kotimatkalla ja ollaan raiteilla, on taas rentoa, ratkiriemukasta ja Farleyn" I'm sorry. I don't speak Japanese", se heittää tunnelman kattoon aina. Memorabilia ja bussiin jäi pyörimään yksi Tape, "80's hits with LB" ja pilkettä silmäkulmissa, kiekkoa Ontariossa.

 

[HardCore Hooligan]

Laamanen ulkona kuvioista ja ei nostettu ketään omista varauksista kasvamaan korkoa, vaan Dylan Seca sisään Rangersista ja vetänyt sesongin pääsääntöisesti alhaalla Metro A:ssa. Iltoja kyllä alla O:ssa reippaasti, lähtenyt jo kaksi kertaa kaupalla ulos Detroitista ja nyt se iskeytyy kolmannen kerran sisään, oma varaus aikanaan ja varausvuoro lähti Rangersiin.

Saatatte kysyä miksi Seca, ei missään nimessä Franchise vaan nuhruinen Journeyman, joka näytti pudonneen lopullisesti urakuoppaan ja todistanut kahdella keikallaan maisemissa sen, että vetää ne muutamat vaihtonsa kitisemättä ja osaa tehdä itsenstään käyttökelpoisen, arvokkaan. Tuli koppiin kuin kuningas, siellä oli lämmintä ja vetivät Blairin kanssa jotain veljellistä voimapullistelua pukukopin pyödällä, ilman paitoja.

Seca, sekin 1976 ja huiket poltteet ajaa loppuun, syödä kiekko sekä ottaa niittiä, kupoliin. Hyvä kutina tästä ja Tasker teki mielessään laskutoimituksia, kaikkien ollessa iskussa se on 13.hyökkääjä ja toisaalta tulee iltoja, joissa se on Morronen ohella se tärkein. Pitää välttää harmaita, harmauden luomista tai ruokkimista, sen ylläpitämistä ja kova lista pakottaa reagoimaan, joten seuraavaksi NF Thunder kotona ja ne olivat nostaneet ylös Tim O'Brienin.

Heti ykköspuheenaiheeksi ja kopista löytyi paljon tietoa, liikkui lähtöpiireissä nimellä "Surgeon" ja maine luotu ennen kaikkea boxlakehissä, toki operoinut myös luistimilla. Kuluvan kauden Burlington Cougarsissa OPJHL:ssä, Jr.A ja olisi saattanut Laamanen tarjoilla paljon informaatiota O'Brienin ominaisuuksista, mutta totesihan sen jokainen punaviivalla ja vahvan oloinen nekkauspaukkaus siinä nivusiaan venytteli.

5.12, NF Thunder kotona ja Oak Park sykkii, kolataan hulluna ja ajetaan loppuun, edestä ja takaa. On kuolaa ja päällä poltteet, koko ajan kehrää kyljessä ja Morrone sekä O'Brien lähtevät matkaan ensimmäisessä. Vimmaista väkivaltakoreografiaa ja toteutetaan kahdella kädellä, majesteetillinen mestariteos ja väliin Cocteuan ja...niin, Cocteaun.

Olemassa nautinnoille ja Tasker sekä Spylo tulessa, nuijaa sekä pamppua ja fyysistä tulkintaa, ei mitään neutraalia vaan intohimoista kohtaamista. Raapivan ravistelevaa ja Spylo huomionkipeydestä kukkiva 17-vuotias, mutta näyttämölle loihdittiin iskujuhla ammattijätkien otteella ja se oli sirkusta, koko ilta lähtöparaatia.

Pareja putkahteli ulos, viihdearvosta tinkimättä ja riehakasta, ilma tulvi sakeanaan lähtöpölystä, Seca sekä Jason Robinson mielipuolisessa ja illan päätteeksi pyykinpesua, O'Brien jahtaa kaikkea liikkuvaa ja Tasker sekä Spylo lähtevät uudestaan, aivan hullua.

Kohkaavan kuohuvaa kohellusta, enteitä tulemisesta ja Taskerilla taas silmäkulma ummessa, Vodrazalta pudonnut pari hammasta matkasta. Koppi sykkii, on todella lämmintä ja Blair sekä Seca esittävät bravuurissa; We Didn't Start the Fire. Uskomattomalla vaivannäollä, suurella koppisydämellä ja joka jätkä käydään läpi tekstissä, Bob Probert # 24 ja kaikuuko tämä Whalersin kopissa, jälkeen Memorial Cupin finaalin?

 

[HardCore Hooligan]

Laajennetaan kuvaa, Whalersin kärkiäijistä esiin Matt Ball, kokonaisvaltaisen ilmeen mukaista ja aina päätyyn, yli sekä kumoon. Ei taka-askeleita ja otti tuossa Thunder matsissa Chester Gallantin ja hattua pois päästä, kova jätkä ja kukaan ei ole siellä suojelemassa ketään.

Ball, myös 1976 ja joukkue rakenteeltaan erittäin prime-pitoinen, terävimmässä pelaavassa vain kaksi 17-vuotiasta ja toinen näistä Boulerice. Ei yhtään varsinaista junioria, 16-vuotiasta ja kohta syntyy vahvuuteen pientä lovea, kun U-20 kisat lähestyvät ja Whalersilta kolme ukkelia mukana; Berard, Haggerty sekä Buckley.

8.12, Sting Sarniassa ja kärvistellään lähdöttömyydessä, näitä vain tulee matkoilla rikkaillakin, seikkailuissa hurjimmissa ja onhan siellä nimistöä, tänään ei vain tahdo osua. Jokin osuu kyllä ja Andrew Taylor ottaa kiekon naamariin, kolahtaa kunnolla ja suoraan suuhun, se tuulettelee aivan fiiliksissä kopissa.

Osui juuri oikeaan jätkään, niin aina ja kova kehäsoturi, illan lopussa vähän kyllä kipristeli pohjassa vatsan, syöksyyn lähtemättä ja me puristimme jo kovasti. Whalers painaa tyhjiin, Sting lyö voimaa askiin ja Whalers vastaa; Morrone, Tasker, Boulerice, Vodrazka sekä Seca. Keräännytään yhteen, vähän pullistellaan ja jalka pysyy pois lähtökaasulta, ei värise viihde tajuntaan ja onhan siinä kynnystä pudottaa kintaat ensimmäisenä, kun tietää sen menevän villiksi ja jonkun omista ehkä tulevan raiskatuksi.

 

[HardCore Hooligan]

Edessä kahdeksan koitoksen putki kotona ja paljon taisteluita, hanskattomia ja hahmojen loistoa, onko nyt joulu ja kyllä, se on lähellä. Tasker pesiytynyt maisemiin, otellut itsestään elinkelpoisen ja sisäistänyt lainalaisuudet, ei koskaan syöpä ja aina valmis, hamaan kuolemaan.

Tilttiin sekä tappiin, heittätyminen tuottaa kokemuksia ja Tasker, se oli kaukana kotikulmiltaan ja Detroitissa, vedettiin rajan väärällä puolen. Oak Park, pieni väkivaltatemppeli ja muutaman korttelin päässä toimi vedenjakajana myös 8-mile, siitä pohjoiseen ja etelään...

10.12, Spits kotona ja heti sähköä, oltiin valppaina ja lähtövalmiudessa. Sitähän se oli ollut sitten Detroitin syntymän, O:n kartalla ja tämä rajasota, se oli pyhää vihaa ja jatkuvaa koston kierrettä. Alla tuo kiehtovan kaaottinen näytelmä, Detroit-Windsor Blood River ja ilmestyy meille muodossa saippuaelefantin, häilyvää tajunnanvirtaa ja lilluvaa monimerkityksellisyyttä.

Se oli juhla ja oli juhlallista, sen me kerromme teille ja juuri nyt, ilmaisemme itseämme sähisemällä sekä puhisemalla, säestämme korahduksilla ja yllätämme teidät hyräilyllä. Kymmenen paria, ne ilmestyivät bongattavaksi kaikissa mahdollissa väreissä sekä muodoissa, teemme havaintoja muistikuvista ja siinä vastapäätä oli koulu, Taylor operoi puhelinkopissa.

Tasker vastaan Young kolmesti, kolme helmeilevää tanssia ja Blair pieksi Cooken, avautuivat taivaat ja Morrone sekä Smith kahdesti timanttisissa, Boulerice sekä Geris aivan hullussa iloittelussa, Seca sekä Martin inspiraation lähteenä, Mando sekä Vodrazka veristä unelmaa ja Ward sekä Pawlaczyk takaisin paluuta, paluuta takaisin.

Laulaa, laulaa mukana ja saa ulvoa, jokainen tuntemuksiensa mukaan ja tapa toteuttaa, se tulee sisältä, me ilmaisemme itseämme tekemällä kuperkeikkoja. Taululla 9-1 Whalersille ja lähdöissä 5-2-3 Whalersille, mikä Blairin arvo olikaan kopissa ja se hoiteli himokkaasti Cooken, souteli siellä suihkun lattialla täpinöissään.

 

[HardCore Hooligan]

Taustakohinaa, taustakohinaa ja se puskee läpi, kulissit ovat yhä pystyssä sekä yllä ja suo niiden sisällä on syvä, se upottaa ja ajatus harhailee, harhautuu kohinaan ja kaikki on taustaa.

16.12, Guelph kotona ja ei niin houkutteleva ennakolta, se tuli valepuvussa ja siinä oli ulottuvuuksia, kiehtovia. Voitimme arpajaisissa, osallistumatta ja kiitos Guelphin, ne pelasisvat hyvin ja pitihän siihen reagoida, eikä vain kyykistyä ja ottaa.

Jotain mikä murtaa jään, se oli tässä ja rähistään pois ensijännistys, tunnetta. Seca kolaa Guelphin maalivahti Adamsin, se kännistää tapahtumien virran ja ne vyöryvät ylitse, Morrone viuhtoo menemään ja Regan Stocco ottaa kyydit, se piestään sekä nyljetään näyttämön poreilussa.

Guelphin YV ja ne pistävät voimaa häkkiin, sen mitä löytyy ja varustelussa puutteita, näillä ei bench clearing brawleihin lähdetä, uupuu sekä vuotaa. Wesenberg ottaa kuitenkin roolia ja se ajaa Whalersin maalivahdin Eschen niskaan, pelin pyöriessä täysin muualla ja hetkessä on tyylikkyyttä, näytelmän luonne on anarkistinen, se sanoo jotakin.

Kaikki osallistuvat, ne sekaantuvat toisiinsa ja Risidore sekä Tasker tykittävät menemään, Bootland sekä Vodrazka lähtevät ja Boulerice hakee Wesenbergia, se suorittaaa huikaisevan syöksyiskun ja nyt tulee näyttöä scouteille, tällä jätkällä on ilmettä sekä sydäntä.

Tasker lataa vimmaisen kiihkeää puheenvuoroa, Risidoresta ei ole palauttamaan ja se muuttuu nyrkkeilysäkiksi, siellä on Taskerin henkilökohtainen sessio ja kukaan ei puutu purkaukseen, Guelphilla ei ole ketään tulemaan.

Aah, mikä ylevä pahoinpitely ja miten omistautuneesti Risidore näytteli osansa, iso torni ja hitaat kädet, vastassa terävä sekä sähäkkä, vetämässä liekehtien ja se on myrkkyä. Boulerice sinkoilee ja nyanssit, se pistää iskua Guelphin penkille ja Andrew Long ottaa siellä paukkua, Boulerice hahmonsa ytimessä...tämä ei ollut loppukaneetti vaan osa jatkokertomusta.

 

[HardCore Hooligan]

Kisat kutsuvat tämän matsin jälkeen ja Murray Sheehan kutsuttu alhaalta maisemiin, ensimmäinen ylösnousemus kauteen ja viime sesonkiin se oli päätyyn asti mukana, aina Memorial Cupin matseihin. Tosin katsomossa, mutta läsnä ja osa joukkuetta, nyt se on taas paikalla ja tyylikäs ilmestys, ilmiselvä kiekkoilija ja neljä puuttui edestä ylhäältä.

Boulerice ulkona, pari iltaa näpäytyksenä ja Sheehan iskeytyy ottelevaan, hyvä jätkä ja osasi nepata kiekon ristikulmaan. Kypärä tyylikkäästi takaraivolla ja istui vaikka roskiksessa, kunhan sai olla mukana ja ketjut tässä saumassa olivat seuraavat:

Haggerty-Buckley-Ball

Beaudoin-Wasylko-Pawlaczyk

Morrone-Ball-Taylor

Seca-Sheehan-Tasker

17.12, Knights kotona ja vain yksi puheenaihe kutkutti, Poler vastaan Tasker ja todellakin, oliko hallissa läsnä yhtäkään sielua muusta syystä kuin tästä? Toki se tuli uniin ja Tasker pyöriskellyt sekä kieriskellyt sängyssään, nähnyt kauhukuvia hirviöstä ja käynyt läpi sitä tanssia, mielikuvissaan.

Vannonut valat itselleen, valot palavat majakassa ja lyhty ei pimene, pommeista huolimatta ja pitää niellä, koko lasti. Pyrkiä palauttamaan, vaikka sekaan sumun ja sitten epäusko, se häpäistään ja nolataan, Poler killuu plekseillä ja haudankaivat iskevät lapiot jäähän.

Koutsit hereillä ja suoraan ensimmäisestä aloituksesta, alta pois ja olihan se puhiseva sekä ulvova tilttimörkö melkoinen ilmestys, jo alkulämmössä. Onnistui aina luomaan sen sekopäisen kuvan itsestään ja sekaisinhan se oli, parasta koskaan ja ihan mielipuolisessa kondiksessa, Poler.

Right off the draw and buckets off, ainoa oikea sekä hyväksyttävä tapa, tason mittaukselle. Egot sekä statukset, se viettelee, kiehtoo sekä kietoo. Kultaa, tämä on sitä ja olemme kertoneet tuntemuksistamme, tilannepäivitystä ja kaikki on kusista, olemme sietokykymme äärirajoilla ja valmis epätoivoiseen.

Poler heittää julmaa kahden käden sessiota ja Tasker ottaa, se ottaa ja ottaa, kuin kone tai eläin..ylväästi. Olemme maailmanlopun tunnelmissa ja sen hiljaisuus on kaunis, me loimme sen ja ne hätkähtivät, me emme tunne mitään. Historiallinen kananliha, hullu nykiminen ja Tasker veristä mössöä, valmius niellä sekä katsoa teloittajaansa silmiin, pelkkää heittäytymistä ja halua olla, haluamme olla.

Oteltiinhan siinä muutenkin, Sugden vastaa Morrone ja rakkautta, olemma aivan lopussa ja emme pysty edes nukkumaan,se on raskasta ja raskasta on. Kaikki lukemamme kirjat ja miksi olemme lukeneet teidät, jonkun muun olisi pitänyt, Sheehan veti hyvin roolissaan ja olla syvällä roolissaan, me olemme upottavan syvällä omassamme...hyvä jätkä, mitähän siitäkin dropoutista on tullut?

 

[HardCore Hooligan]

Me vähän hihittelemme täällä ja oli huuruista, pöllähdys ja ilma oli sakeana. Tämän sekasortoisen sekasotkun keskellä ja tasatunnein, pitää visertää siitä luukusta ja mitä jos murahtelisimme, mitä jos...

Ruutuja auki, koppiin marssii Jeremy Meehan ja alla lähes sata matsia O:ssa, maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkoliigassa. Viime kaudella se meni rikki ja oli kuitenkin joukkueen mukana, aina päätyyn. Campin koittaessa, se oli edelleen sairasosastolla ja kotimaisemissa, syksyn myötä palaillut hissukseen kehiin ja vetänyt muutaman matsin USHL:ssä.

Toki se oli jo pohtinut vaunun sekä kokkausvälineistön hankintaa ja homma näytti olevan päätepisteessä, sitten soi puhelin ja Detroitista kyseltiin kondista, olisko halua tulla heittämään parin viikon keikka O:ssa ja onhan se aina näyteikkuna. Ehkä portti johonkin takapajulaan, ammatilaiskiekon varjoisille kujille ja maailman baaritiskeille notkumaan, värikästä tarinaa kopissa ja aina pilke silmäkulmaassa..."Meeh".

Tähän juonikulkuun liittyen, Taskerin kamat oli nakattu kopista käytävälle ja mitä vittua, se ihmetteli homman luonnetta sekä syitä. Blair selitti uuden jätkän ilmestyneen maisemiin ja paikan menneen sille, koutsin käsky ja kyseessä oli kauppa, Taskerin pitäisi valmistautua lähtemään Nebraskaan. Mitä vittua, toistamiseen ja Blair ohjeisti kysymään koutsilta, se ei tiennyt mitään ja naureskeli...tulokkaan kanssa leikittiin.

 

[HardCore Hooligan]

Joulu, suurin osa suuntaa kotiin pariksi päiväksi ja Tasker jää maisemiin, se ponnistaa kaukaa itäisestä Ontariosta ja viettää joulun Blairin vanhempien luona, siitä etelään. Seikkailuja jouluisissa öissä ja Tasker edustaa edelleen rajussa Halloween naamarissa , Poler on tatuoinut sen ja 19 tikkiä, rakkautta tulvii ylle.

Tuo koutsi, Peter DeBoer ja vielä tuore, paljon intohimoa sekä lähtörakkautta, aina jätkämäinen jengi jalkeilla. Koutsasi tuolloin tyylipuhtaasti 80-luvun opeilla sekä koodistolla, hurmos omille ja siinä se, kolaamalla sekä lähtemällä...olemme kuulleet sen kopissa, Let's gooning it up!

Treenit ja pelkää luistelua sekä huutoa, luistelua ja huutoa, kulttuuria. Kulttuurissa oli tapoja, treenit ilman kypärää ja oikeus olla ilman sitä, kovien päteilyä ja euro treenasi ilman, Vodrazka ja tämä Morronen luvalla sekä oikeutuksella.

Toki myös Tasker ja kopissa, oli kattoon naulattuna sen Laamasen yhden pelin paita ja se kuuli tästä vasta myöhemmin, kun jengi oli Soo´ssa. Ennen joulua ne kuulivat myös uudesta nostokkaasta ja Sean O'Shaughnessy sisään, Eastern Ontario Jr.B ja Detroitin varaus vuodelta 1993, Taskerin vanha nekkailukumppani ja 1976, tuolloin DeBoer jumaloi näitä...HCH, kiihottavin siirto tähän hetkeen, eikö?

 

[HardCore Hooligan]

Joulu, muistatteko ajan kultaisen ja harmaus korvattiin värikkyydellä, turhat kisoihin ja kulmakuntien sekopäät sisään, O'Shaughnessy. Tulkitsimmeko kapeasti ja LB ollut neppailuissa mukana, sehän on meille kaikille humalainen jumala ja Fuck Christmas , miksei Fear soi enää kopissa ja tässä kyseisessä se soi paljon, kiitos Blairin.

O'Shaughnessy ja Eastern B:n himokkaasti tilttaava kulttihahmo, nähnyt parit campit Detroitissa ja onneksi Laamanen ei ollut enää maisemissa, se ei olisi pystynyt käsittelemään tätä ja irkku oli kaukana Bostonista. Edes Hell's Kitchen, ei ja se näki paidan katossa, Jeff Laimann ja O'Shaughnessy oli ylhäällä ja Oak Park, siinä idässä Warrenin puolella oli trailer park, jossa jätkillä paljon apilanlehtiä ihossa ja taisi olla päällä joku AB:n kesäleiri, aina ja irvikuvaa elämästä, muijat kraatereilla.

27.12, Spits kotona ja taas, se oli nerokkuutta ja haluttiiin sekä vaadittiin lähtemistä, tajuntaan paukkumista. Boulerice nautii viimeistä palaa kakustaan ja näyttämöllä Young pieksee O'Shaughnessyn, se oli kuin pieni hahmo isoissa valoissa, ympyröissä. Otoksia lähtötodellisuudesta ja Morrone naulaa Gerisin, Seca sekä Mando antavat vihaiset hand jobit toisilleen ja monesti ne pesivät varjoissa, yltiöpäiset sekä vimmaiset.

Oliko Tasker ulkopuolisena, oli ja se painoi kaapin, Seca toi kiekon ja varoitti latomasta enempää tai lähdet oikeasti Nebraskaan. O'Shaughnessy ja ei se ollut mitättömyys, joskus näin ja yksittäiset ovat yksittäisiä ja amatöörit aina kujalla, on olemassa tarinoita, hahmojen varaan rakentuvia ja taiteelliseen läsnäoloon nojautuvia.

 

[HardCore Hooligan]

Flow-tilassa, tajunnan virratessa ja pohjan pettäessä, kahlatessa kaulaa myöden ja tyhjyys katseessa, haaveissa, koko maailmassa.

29.12, Cents ja vuoden vika matsi, sarjassa toisena ja on ollut lähtemistä, hyvää lähtemistä ja lähtemisen vuoksi. Ei tehdä poikkeusta ja siellä otellaan, otetaan taisteluita sekä podetaan huomionkipeyttä, halutaan esiintyä, yhdessä.

Tasker vastaan White, Boulerice vastaan Bonvie, Vodrazka vastaan Poirier ja O'Shaughnessy vastaan Dumonski. Soittaako kelloja, Dumonski ja O'Shaughnessy nousee kuopasta, pois häpeäpaalusta ja nakertaahan se, kun poljetaan jalkoihin ja nyt valoisampaa, ei niin pieni.

Lähdöstä lähtöön, pydähdyksestä pysähdykseen ja matkalla boksiin, halkoo ilmaa ja intohimoinen työnäyte Taskerilta, White oli kova lähtöluu. Poirier, terävä ilmestys ja pidimme sen läsnäolosta suuresti, bongailimme nautinnolla hekumoiden ja joskus uhraamme siihen vuorokausia, syömättä sekä nukkumatta...mihin se katosi?

Bourice sekä Bonvie, tikittävä toe-to-toe tikkaus, syvästi hengellinen hetki sijoitettuna lähtöön ja olemme harjaantuneista harjaantunein, hieman epävireessä ja meillä on missio, hukassa lanka punainen ja ei mitään mistä iloita, innostua.

 

[HardCore Hooligan]

Eeppiset taistelut, ne päivät ja hahmot, taottu sydämiin ja hetkien lämpö, elää muistoissa, niissä rikkaissa ja syvissä.

Vuoden vaihteen jälkeen, Hounds kahdesti kotona ja ensimmäiset kahdenkeskiset sessiot pohjoisen jengin kanssa, vaikka samassa lohkossa ja keväällä tulisi olemaan aktiivista sekä intiimiä. Hounds, ne toivat perinteisesti kovan lauman häkkiin, kuolaavia tilttipetoja sekä hulluutta monenlaista, se kukki iltojen hehkussa ja kotona susien ulvoessa nurkissa, vanhassa Memorial Gandensissa ei harjoitettu turhaa tauluun tuijottelua.

Olemme jakaneet sekä avanneet monia hurmoshengisiä lähtökokemuksia sieltä, me HCH ja tuoksut, ne ajavat meidät janoamaan ja halu riipii rinnassa, raapii meitä kynsillään. Hounds, ottelevassa operoi Andre Payette ja maiskuttelemme, värikäs sirkustirehtööri ja kiihkeä tangomaestro, sekin 1976 ja huikea viihdemomentti.

Ilo kokonaan meidän puolellamme ja uskoakseni paukkuu kunnolla, pidetään ajatus levyllä ja annetaan muhia, kivien puhua ja kaiken sortua, kauhua ja Hopper, New York Interior ja siinä taulua, merkityksellistä.

 

[HardCore Hooligan]

Osiensa summa, kohtaaminen ja räjähdys, kasvoille ja pyyhkkii yli, hunajan valuessa.

Annetaan sen poreilla, sen hehkussa kelpaa telmiä ja piehtaroidaan kuin ei olisi huomista ja jengi, jonka Hounds tuo maisemiin ja löytyy Payetten lisäksi Blaine Fitzpatrick, Kevin Murnaghan sekä Lee Cole. Himokkaimmat, ne paukuttavat jo ja aivan verissään, kutkuttelee ja orastaa, väkivaltaisuuksille omistettu tilataideteos.

Esillepano, esiintyjät ja kaikki lähtee siitä,että puetaan ja pukeudutaan, illan vaatimalle tasolle ja heittäydytään. Sfäärit ja pistimme savumerkkejä tuossa äärilaidan hovilääkärille, se toi tabuja koloomme ja nyt haluaisimme vain jonkun hinkaavat itseään meitä vasten, tunkea seteleitä sen pikkareihin.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme lähtökuplassa ja mustaa, siihen roiskittu punaista, avasimme sen teille väreissä. Tuoksut, olkaa luovia ja määrittäkää ne itse, hurjastellen.

Intohimoinen, yksi sana keskellä sivua ja mitä opimme, ruusua ei pidä varastaa puutarhasta. Hirviö saattaa suuttua ja lopulta, haluaa kuolla, sen opimme.

 

[HardCore Hooligan]

Pohjalla, näkökulmaa elämään ja sen tulee olla yhdentekevää, kuten kaiken kirjoitetun.

 

[HardCore Hooligan]

Tuntemattomat tiet syvään huokaisten, ei ole viitteittä tulemiseen vaan kaikki johdattaa lähtemiseen, se on mysteeri ja arvoitus ikuinen.