HardCore Hooligan
Jäsen
Liitelemme taas vapaana ja olemme leväperäisin leijailija koskaan. Hoipumme tuulessa ja vaihdamme selittelemättä suuntaa, hulluna kipinää hamuten. Tavoitteemme on ikuinen ja haluamme kokea jälleen ne hetket, joissa emme olleet yksin.
Vajoamme syvälle mietteisiin ja aistimme meihin kohdistuvan kritiikin, ne saavat meistä vain jälkeiset. Emme kuule sitä kohinaa ja mieli matkaa jo kaukana, olemme pysyvästi tripillä. Täysin vastaanottavaisina ja intohimosta hehkuen, toteutamme sekä saavutamme.
Oivallamme taas kerran hahmojen nerokkuuden, tarinan kiehtovuuden ja jäimme vapaaehtoisesti koukkuun sekä loukkuun. Hallusinoimme mielikuvitusmatkaillen ja yksi iso nyrjähdys, se heitti meidät vieraaseen olomuotoon. Yhä uudestaan havahduimme painajaiseen ja alistuimme murusten armoille, kaikki meissä hylki sitä roskaa ja sielukkuus uupui olemisesta.
Suunta taaksepäin, syvälle ja kauas. Rumuudelle vain edesvastuuton haihattelu ja innostus kätkeytyy muistijälkiin, kammioissa sekä holveissa sykkii. Konservoimme myhäillen ja eläydymme viuhtoen, kaipaatteko aihetta juhlallisuuksiin ja ne pukivat Van Dorpin.
Kevät 1987 ja se istui penkillä kuin ihminen, vaikutti sekä oli läsnä ihmismuodossa. Me haukoimme henkeä ja koimme kuohut sekä tyrskyt. Uutisvälähdys ja kulttimörkö matkalla hotellille Detroitissa, joku uhkaa sitä aseella ja todellakin, se käveli kahdella jalalla.
Old Major. Mystiikkaa ennen tulvaa ja olla kykenemätön, haistamaan karjunhajua.
Vajoamme syvälle mietteisiin ja aistimme meihin kohdistuvan kritiikin, ne saavat meistä vain jälkeiset. Emme kuule sitä kohinaa ja mieli matkaa jo kaukana, olemme pysyvästi tripillä. Täysin vastaanottavaisina ja intohimosta hehkuen, toteutamme sekä saavutamme.
Oivallamme taas kerran hahmojen nerokkuuden, tarinan kiehtovuuden ja jäimme vapaaehtoisesti koukkuun sekä loukkuun. Hallusinoimme mielikuvitusmatkaillen ja yksi iso nyrjähdys, se heitti meidät vieraaseen olomuotoon. Yhä uudestaan havahduimme painajaiseen ja alistuimme murusten armoille, kaikki meissä hylki sitä roskaa ja sielukkuus uupui olemisesta.
Suunta taaksepäin, syvälle ja kauas. Rumuudelle vain edesvastuuton haihattelu ja innostus kätkeytyy muistijälkiin, kammioissa sekä holveissa sykkii. Konservoimme myhäillen ja eläydymme viuhtoen, kaipaatteko aihetta juhlallisuuksiin ja ne pukivat Van Dorpin.
Kevät 1987 ja se istui penkillä kuin ihminen, vaikutti sekä oli läsnä ihmismuodossa. Me haukoimme henkeä ja koimme kuohut sekä tyrskyt. Uutisvälähdys ja kulttimörkö matkalla hotellille Detroitissa, joku uhkaa sitä aseella ja todellakin, se käveli kahdella jalalla.
Old Major. Mystiikkaa ennen tulvaa ja olla kykenemätön, haistamaan karjunhajua.