HCH's struggles; Down and Out in Go-Go land

[HardCore Hooligan]

Oikut

 

[HardCore Hooligan]

Kärkiosaaminen

 

[HardCore Hooligan]

Missä ei ole intohimoa, ei ole rakkautta, ei ole yhtään mitään.

Yhdentekevää, joku huokaa, ypösen yksin.


Ahtaan apeaa alakuloa, tyhjää, tyhjääkin tyhjempää.

Elontonta, lakastunutta, sateen langetessa.


On kylmää, mikään ei verso, ei virkoa, vapaudu levostaan.

Tuhon siemenet, rumasti.


Tasaisen tympeässä kolkoudessa, joku murisee, toinen mouruaa.

Elävä mieli poimii, aiheita.


Kanavoimme, kohoaa ylle alus etäinen, muistijälkiä, välähdyksiä.

Vetoaa vietteihin, vie mukanaan, valaisee.




Royal York Rangers sekä Georgetown Raiders, OPJHL, 1994-95, arvokas aarre.



Jälkeen tanssin, yltiöpäiset kunniakierrokset, linjurit edessä boksien.

Koko repertuaari, kaikki temput.

Rocky Florio sekä Ricky.

Täydessä kukassa.

Unelmia.

 

[HardCore Hooligan]

Tavat, taipumukset, leimat sekä olemukset.

O, 1995-96, HCH ja pitkään äärilaidalla kuolattu teema.


1. Justin McPolin Knights
2. Eric Boulton Sarnia
3. Marc Moro Fronts
4. Mike Morrone Detroit
5. Adam Young Spits
6. Nathan Perrott Gents
7. Andre Payette Hounds
8. Brandon Sugden Knights
9. Shawn Thornton Petes
10. Richard Irwin Sarnia

Oli vaihtoehtoja, tulviksellaan ja etenimme intohimoisesti mieltymyksien nojalla.


Toinen, äijäilevä lähtöviisastelu sekä taisteleva auki sihauttelu.


1994-95, Western Ontario Jr.B ja Poler ottelee sekä öykkäröi itseään sisään London Nationalsin uniformussa.

Se ottaa taistelun, vastakkaisesta kulmasta tullaan Strathoy Rocketsin paidassa ja se jätkä, operoi itsestään kiertelevän lähtölegendan.

Tuotos kultuurista, oli yksi koominen kultti, pari kovaa boxlanekkaajaa ja tämä seikkailija, seikkailemassa maassa sammakoiden ja kuka tilttaa ysärillä kanssa Polerin?

 

[HardCore Hooligan]

Olla, olematta.
Köyhyydessä.
Kylpien.


Hiljaisuutta, pyydän.

Täällä kalastetaan dynamiitilla ja tuo ei ole kalaa nähnytkään, se on riikinkukko.

Värityskuvia, paljon niitä ja puhkutaan kumoon, tehdään se yhdessä.

Kuiskaan sen teille; Poler vastaan Jeff Laamanen, Midget matsi Hamiltonissa, Toronto Red Wings vastaan Rayside Balfour Tigers, 1992-93.

 

[HardCore Hooligan]

Ratsastelimme tuossa tuossa vähän luudanvarrella ja lusikoimme sitten iltapaa suoraan laskiämpäristä.

Näin vetäisimme sen yhteen ja pistetäänpä jalalla koreasti.

Jo pauhaa, isot tanssiaiset, ilotulitusta sekä hahmoja.

Sitten vetäydytään, kahdestaan.

Kietoudutaan, kiehnataan.

Sähäkästi ja sähisten, säkkiä ja ripaus Jevtušenkoa.

Kiirjoitimme niitä joskus ylös ja halusimme muistaa, emme unohtaa.

Kärsin, olen.

Ei näille vesille vaan lähtöpitoisuuksiin, pyöräytämme sen huuleen.

Onko halukkuutta aikamatkailuun?

Entäs seikkailuun?

Sirkutuksesta irvistelyyn ja Laamanen Centsin campilla syksyllä 1994.

Kylläpäs siellä köhitään ja lava on teidän, silpokaa itseänne.

Tämä performanssi ja aina tuo sama jätkä, vertavuotavana taiteen nimissä.

Ollut vähän kuoppaista taival ja puemme sen sanoiksi, riisumme runoksi.

Ruvet, revitään.
Mikään.
Ei kestä.

Me keitämme täällä saippuaa, on rasvaa ja aromina pihlajanmarjaa.

Häivytämme tuoksun rikoksen ja hytkymme ääressä ,mieliteon kielteisen.

Olisiko kummitustarinoita ja annamme vihjeen kysymykseen, haetun nimen veli ohjasi sen.

Lähtömatkailija, juuri me ja sukellamme syvyyksiin synkeisiin.

Taimet lantun ja niiden viholliset, vitsaukset viheliäiset ja lehtiä nakertavat kirpat.

Mustakirppa sekä juovakirpat, te vesitätte ylevät aikeemme.

Kaikki lanttulaatikot luomuksi!

Niillä on visiirit, niillä syöpäläisillä on ja tekisi mieli niitata, antaa HCH:ta

Avartaa, on menohaluja sekä vimmaa, vatkaa sekä vispaa.

Laamanen, yli 100 lähtöä NOJHL:ssä ja se itse väittää 121 sekä 203 kehistä kehiin.

Pyllähdimme juuri alas laudalta ja raaputetaan vähän sitä kutinaa, hirnutaan päälle.

Campilla hanskaton sessio McLarenin kanssa ja perkeleelliset moukut sisään, kahdella kädellä.

Sitä ei äärilaidalla muistella ilolla ja siihen oli syynsä, kaikkeen on.

Pieni leppäkerrtu töpötti pitkin etusormea, kädessä oikeassa ja silläkö olisi pitänyt nuijia, maailmassa runojen?

 

[HardCore Hooligan]

Terapeuttini, joka on kentauri, käski meidän etsiä kiinnekohtia elämäämme.

Harhailu menneisyydessä, aikamatkailu lähtöpöllyissä ja se ei kuulemma ole tervettä.

Vähän tuhahtelimme ja kuitenkin haravoimme sekä tutkailimme, kirjoitimme lapulle nimen Daniel Pugliese.

Teraupeutti tutkaili meitä terävästi, porkkanaa järsien ja se on meille arvoitus, uhkaa jäädä sellaiseksi.

Iso sikapossu, edellytyksiä ja ajatus kiehtoo, mutta ajan kahleet painavat ja rumuus jyllää.

 

[HardCore Hooligan]

Varasimmepa seuraavaa sessiooon pussin kauroja, siinä se rouskutti ja rohkaisi avautumaan.

Kerroimme pelkotiloista sekä painajaisista, yöllisistä hikoiluista ja olemme eksyneet Jr.A matsiin pohjoisessa.

Olemme muukalainen, tekemässä huomioita ja se mitä näemme, täysin hengetöntä sekä seesteistä.

Yököttävää ja heräämme aina omaan huutoomme, vielä pahempaa ja joskus olemme Jr.A matsissa Thunder Bay´ssa.

Koko ilta lähdöttömyydessä, harmauden kietoutuessa ja me odotimme, että siellä pannaan.

Luodaan hillitöntä sessiota, hulluna hurjastellen ja sen sijaan, näyttämöllä jotain vierasta.

Ei, meidän on ajateltava hyviä asioita ja vispipuuroa, kuohkeaksi vatkattua ja maidolla nautittua.

Puolukasta; me vaahtoamme, sormi pystyssä.

Ei mitään sumennettua ja tälläistä sen pitäisi olla, intohimoista sekä intomielistä.

Puuskaista ja jo porautuu, kentauri steppaa ja me heittelemme viherkasveja ulos ikkunasta.

Sitten painitaan ja avartuu, miten se avartuukaan ja pois tieltä, siirtyy vuoria.

Ehkä ensi yönä rauhallista ja aamulla kevyt biitivana poskella, tyyni liplatus ja raukea soljunta.

 

[HardCore Hooligan]

Onhan se aivan kauheaa, kun tutkailee poimintakierroksia sekä lähtölistoja.

Sydäntä raastaa ja mikään ei herää, ei tuoksuja tai värejä.

Puuskaisen kampanjat, Payette kaupataan pohjoisesta K-Towniin ja se heittäytyy villksi.

Emme voi olla tempautumatta mukaan, pelkkä ajatuskin ja meillä on taas uskoa elämään.

Se ei hyväksynyt ketään lähelleen, vihainen ilmestys ja veti OA-kautta ympyröissä, haistakaa paska- asenteella.

Kehässä velloon, siellä kuohuu ja O, 1996-97 ja maailma uomissaan.

Fronts Bellevillessa ja Payette repii itsensä irti tuomarin otteessa, ottaa kiimaisen spurtin ja operoi kilahtaneessa tilassa.

Jahtaamme täällä kärpäsiä näkymättömiä ja viuhdomme vimmatusti, johdamme tätä orkesteria hulluuden.

Syviin onkaloihin, sopukoihin sekä sfääreihin, olisi mieliteko kalvaa ja nakerramme pöydän jalkaa.

Värikylvyt ja sähköisistä sähköisin, sihahduksista suhinaan.

Jotkut jätkät killuvat siinä yllä pleksin, Payette heittää railakkaan hyppypommin lasiin ja murtuu, se valuu pihalle meistä.

Yksi elinvoimaisimmista hetkistä koskaan, runoutta ja Payette oli kiistaton viihdemaestro, hehkui haluja sekä äijäili iltojen loisteessa.

 

[HardCore Hooligan]

Ja mikä onkaan parasta, ne polteet sekä tärinä.

Askelmerkit kohdallaan, ponnistat ja leiskautat.

Vedät square offia ja yllättäen et enää vapise, tuskin edes hengität.

Ja seuraavassa luvussa, käsittelemme valotustekniikoita.


Sitten möyritään sekä pöyhitään, mitäs sieltä löytyykään?

Paljon lähtötietoutta ja mittaillaampa pitoisuudet, miten se koliseekaan.

Poikiiko leimauksia nerouden tai virtaa tajunnan, Laamanen preseasoniin 1995-96 elossa.

Havinasta vavahteluun ja silmänräpäysessä, yksi ilta kotona North Bay`ssa.


Vetoaa meihin ja suoraan aloitusesta, kädet rennosti siinä sivulla.

Katsellen sitä toista ja tykkäämme esiintyvistä, heittäytyvistä.

Sellaisista, jotka eivät kätke kipeyttää huomioon ja kantavat jotain tyyliä.

Se oli preseasonin avausmatsi, pääsääntöisesti nimettömillä ja vastassa 67´s sekä Eddie Weir.


Mielemme on niitä tulvillaan, sydän valmiina synnyttämään ja koska leijaillaan.

Siinä iltamassa Ottawalla myös Chad Gagnon riveissä ja tilttasi Herb Bonvien kanssa, jokin heräsi sekä hyrräsi.

No, samoista rooleista ja olisi Gagnon saanut hoidella, se oli aika vaisu tuossa ja Bonvie sen vei räpellyksen.

Centsin listalta Derrick MacCormick otteli myös ja se 67´s sotilas, Bill Blair ja epäjumalan palvontaa jossain kulmauksessa.


Päästää höyryjä, tuutata sekä tuupata, kuin kaiken poltellessa ja siipien kantaessa.

Olemme lähes siinä pisteessä, että meitä pitäisi ulkoiluttaa ja nostaisimme jalkaa.

Weir, se painoi lopulta sopimuksen ja ne pitivät sen alhaalla Central A:ssa, kunnes sekoili siellä huolella.

Aikaiseen hautaan ja musiikkiterapiaa, Misfits soimaan ja se oli hyvä tulitus, viihdearvollisista nyrkkihenkevyyttä kanssa Weirin.

 

[HardCore Hooligan]

Se on mytologiaa sekä mystiikkaa, Cocteaun runoutta sekä Proustin menneisyyden kaipuuta.

Siinä tajunnanomaisessa hetkessä, suuressa sekä pyhässä.

Miten se väreileee ja koskettaa, työntyy sekä katsoo.

Helmeily ja ne parhaat hetket, ne tulevat suihkussa jälkeen sen ja olemme avautuneet.

Istua siellä lattialla ja emme istu enää koskaan, täristen ja kananlihaisuudessa kylpien.

Matkat, syvät ja itsensä löytäminen sekä kadottaminen.

Mike Bajurny, se oli vastaus kysymykseen ja otti kylvyt WOHL:ssa.

Kyydit, aina nautinolla ja keskikaistaa välttäen, intohimoisesti.

Laidassa nelosen naulittuna, pari vaihtoa sekä koppia, ehkä onnelisten tähtien alla lähtemistä.

Aina ikuisuuteen, kohdallamme ja emme kaipaa pelastusta, iskemme takaisin.

Sopukuissa, olemme hamunneet sitä omaa teosta ja tytöt kopissa, siinä yhdistävässä suihkussa.

Se lähtee vielä eteenpäin, suihkut ja HCH, runoutta.

Tämä teema, ydin ja mitä tavoittelimme, Jordan Shine.

Emme hylkää koskaan, rakkaita ja sen olisimme halunneet ottaa, ilolla.

Juuri oikea, ei mikään mörkö tai pölkky vaan viihdyttäjä, aktiivinen ote ja pilke silmäkulmassa.

Suoraan aloituksesta, meillä kädet rennosti roikkumassa ja kaukana ankeudesta, jostain suojelusta.

Ja arvatkaa mitä nautintoa koimme, vielä Shinerin vetäessä ja siinä oli yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä olla.

 

[HardCore Hooligan]

Kun lähdet kerran viimeisen, onhan se syöksy ja jos lähdet paukkuen, se kalvaa.

Herb Bonvie, elinkelpoisuutta O:ssa ja elinkaari vain ei ollut kovin pitkä.

Kohokohdat, varassa niiden ja kaikkien olemassaolo, perustuu niihin.

Cents syksyllä 1995 Soo´ssa ja olimme todistamassa näytelmää, bongailemassa pois.

Kutitteli, kyllä ja tuskin pysyimme aloillamme, nyki vimmatusti.

Kiehtoi ja olisimme halunneet olla mukana, siellä lähdettiin ja ne olivat lähtöbileet.

Payette naulaa Bonvien, se puhisee ja mellakoi nyrkeillään yli.

Villi aallokko, se tuntui pohjassa vatsan ja se oli teos oikeaoppinen, suoraan aloituksesta.

Buckets off sekä Square off, taisi nousta nyrkit leukaan ja pää vähän keikkua.

Illan ohjelmistoon pureutumista ja Houndsin Blaine Fitzpatrick myrskyää, se kayttää intohimoisesti hyväkseen Peter McCagueta.

Ilmiselvää pieksemistä, nielemistä sekä moukkua kupoliin, runollista ydintä.

Likoon heittämistä McCaguelta ja sireenit sekä pillit, Lee Cole sekä Kam White aloituksesta.

Tuoksut sekä värit, egot ja statukset.

Räksytämme, suuntaan jos toiseen ja sähäkästi sekä sihisten, halkoo ilmaa.

Se oli maraton, hikinen piehtarointi ja uupui vain kliimaksi, avautuminen sekä sydänveri.

Hahmojen kirjo, Houndsin keitoksessa tuolloin paljon värityskuvia sekä hekumaa, aina kukassa.

Illan lopussa, Payette pistää tarinaan öykkäriä ja keinuu vähän kattokruunussa, kuitenkin vain kaaoksen esiasteita ja poreita.

Hyvää vipinää sekä vilskettä ja tässä tuskin edes kehtaa, katsoa Houndsin nykyistä listaa, se tuntuu pahalta ja sattuu.

 

[HardCore Hooligan]

Me, lassoamme sen ja tuo tunne, se avautuu sanoina.

Siinä on kaipuuta, paha sivumaku menetyksen ja jäimme paitsi.

Juuri nyt, meillä on pakkomielle siihen ja Bryce Davidson, toistelemme sitä tauotta.

Piilouduimme ja se seurasi meitä sinne, tuli ulos huulilta ja täytti taivaan.

Mielleyhtymät ja aivan pitelemätön mielipuoli, näimme sen tekevän pahojaan luistimilla sekä boxlassa.

Aistit äärimmilleen virittyneinä ja huippuelämyksiä, halkeaa sekä pakahtuu.

Aivan lääpällään ja sessioissa aspekteja, äärilaidan paronin fantasioista

Sikaili ja puri, tämä jätkä, se sikaili ja puri.

Ne olivat bakkanaaleja, ne olivat ja Davidson manasi sekä paukutti rumpua

Esiintyi huikealla viihdearvolla ja uraputkessa, Bezeaun sekä Evansin poluilla ja hillitöntä kulttisuosiota.
Näin maalailimme ja se jättäytyi leikistä, meni syksyllä 1997 rikki ja se oli päätepiste.

Nyt me täällä, sen poltteen vallassa ja tekisi mieli tehdä jotain hullua, Davidsonin hengessä.

 

[HardCore Hooligan]

Hullunmyllyssä, hurjaakin hurjemmissa pyörteissä ja valojen vilkkuessa.

Me tiedämme asioita, hallitsemme tietoa ja siksi meitä vainotaan.

Visiireitä sekä euroja, kaikkialla.

Tyylivirheitä, se aiheuttaa pahoinvointia ja saa meidät hokemaan näitä nimiä, helpotusta tuovia.

Davidson, Davidson, Davidson...

Entäs sitten aamut, takaa sohvan löytyi taas LeCoure ja siellä se venytteli, oli spagaatissa.

Innostuimme ja se kuvasti aikaa, jolloin iskijät olivat ne notkeimmat ja punaviiva opetti, se pakotti venymään.

Poler, ennen erien alkua aina siinä Knightsin penkkin edessä ja mitä ihmeellisismissä asennoissa.

Esittelemässä itseään, näyttämässä läsnäoloaan ja siitä strippariksi, loogista.

Mielikuvat, ne tuoksahtavat hyviltä ja saattaa seassa olla orastavaa kanalihaa, hyppysellinen vapinaa.

LeCoure, boxlanekkaaja Bramptonista ja Wolves nosti sen 1993-94 ylös, pari matsia kirjoissa elävien O:ssa.

Sitä pidettiin maisemissa ja se esiintyi hetken NOJHL:ssä, metsästi itse ruokansa ja paini kanssa jääkarhujen.

Espanola Eagles ja kaiken lisäksi, se oppi tuolla pohjoisen keikalla puhumaan Espanjaa.

Annetaan sen revetä, katsellaan ryöpsähdystä ja kellutaan mukana, lillutaan huolella.

Sydämellä, nautintojen äärellä ja intohimolla, vastassa Rayside-Balfour Canadians.

Punaviivalla sovitusti ja lähtee ensimmäisestä yhteisestä, suoraan aloituksesta se lähtikin ja hetki hytkyi hurmiota.

Tenhoavaa kisailua, opinkappaleiden nojalla ja ei tyylivirheitä, ei koskaan roolissa.

Kulmista ei tulla, ei koskaan ja se on rumaa, tökeröä sekä moukkamaista

Hetki tuo ja Laamanen roikotti käsiään sivulla, Lecoure tuimaili nyrkit edessä kasvojen ja yllätyittekö, kuka suoritti?

Nyt spagaatissa tuossa ja vain Espanjaa heittää meille, kun kalastelemme tarinoita Davidsonista ja tiedämme niiden kohtaamista, sessioista.

 

[HardCore Hooligan]

Laamanen, numerolla 227 O:n 1993 Draftissa ja ensimmäinen Camp tuona syksynä, havisee ja humisee.

Vähän jopa kolisee ja Spits varasi numeroa aikaisemmin jonkun, kuka olikaan ja joskus sitten tuntui, ettei ollut ketään ottamaan Poleria.

Se camp, vähän pläräämme ja jo kirkastuu, suin päin ja taas boxlaan.

Kaartuu hymyyn ja ilonaiheet, ne ovat tässä olleet todella vähissä.

Surua synkkää ja multaa, hapanta.

Rob Strk, siellä taistelemassa elinkelpoisuudesta, todistamassa käyttökelpoisuuttaan ja tämäkin, boxlanekkaaja Bramptonista.

Pari sessiota, yhteistä tuokiota ja tarjottiin hanskatonta läheisyyttä, toisilleen.

Toki ymmärrättiin, leikin luonne ja tanssimatta, ei kukaan selviydy.

Varsinkin se jälkimmäinen, se oli hyväntuntuista ja siihen olisi voinut takertua, iäksi.

Se oli Campin eka viikonloppu, eli treenit sekä scrimmage päivään ja sunnuntaina leikkuri.

Maanantaina varsinainen Camp ja sinä viikonloppuna, siellä mätettiin ja hehkuttiin, huomionkipeydestä.

Paukkui ja hykertelemme täällä,kädet kohti taivasta ja jokaisessa puussa.

Rikasta kukintaa ja runollista luonnetta, esiintymistä ja Strk selvisi, Laamanen ei.

Ehkä se oli se, Derek Lahnalammen läsnäolo ja yhden nimen kiintiöllä, se oli tuleva O:n mestarijengi.

 

[HardCore Hooligan]

Sama juttu, Ricky ja aina spagaatissa punaviivalla sekä penkin edessä.

Se penkillä istunut, kutsua odottanut ja pelitaidoton, viihdeartisti.

No, juoksihan se square offeissa luistimilla, steppasi ja teki temppuja, Rickylle pelkkää rakkautta.

Oli treenattu, otettu haltuun ja roolin mukaan, ylpeydellä.

Tulee herkkä, hellivä ja Ricky Soo´ssa, olisitte halunneet olla siellä.

Suoraan aloituksesta, kanssa Payetten ja kutsu seikkailuun, me olemme mukana.

Pelkkää kuolaa ja tämän me haluamme, himolla sekä halulla.

Ricky juoksee, heittää lentokonetta ja vetää kättä lippaan, juuri kun se on ottamassa kuvaa ja linjurit uivat sisään.

Täällä poltetaan kirjoja!

Se sai ottaa Sugdenista, kun se poseerasi siinä nyrkit pystyssä ja tuossa hetkessä, ei.

Lipui käsistä ja olsimme halunneet bongailla ne jälkeiset, kylvyt sekä tunnemyrskyt.

Olisimmeko nähneet uintiliikket tai liukumiset polviasennossa, kädet levitettyinä ja vinkki kaikille, turha pahastua mistään.

Ricky teki sen jo O:ssa, syöksyi omalle penkilleen hurmoksessa ja emme ole koskaan olleet niin tiiviisti mukana, Rickyn sekä Sugdenin rivalryn viimeisimmässä teoksessa.

Se sai sen, se on luotettavissa huulilta ja sitten ohjuksen omalle penkille, perkele intohimoinen O ja me nyljimme itseämme.

Olisimme halunneet olla sillä penkillä, halaamassa sitä ja nyanssit, näimme sen vetävän spagatin punaviivalla Soo´ssa, sydänverellä.

Kyyneleitä, nyt niitä.

Ricky sekä Boulton, ymmärätte yskän ja se poseeraus vedettiin yhdessä, molemmilta lähti ja O:n gladiaattoreita, aina Boultonin kulmauksessa.

 

[HardCore Hooligan]

Kun se tuntuu oikealta, vetoaa, puhuttelee sekä puree.

Kun on kaikuja, on sisäistetty ja hahmossa on tuoksuja, hahmojen päiviltä.

Frontsin Caron, katoavuuden symboli ja punaviivan viimeisiä.

Egot sekä statukset, tuhannen ja yhden tiltin lähtötarinat.

Pysähdyksestä pysähdykseen, kilpeen tulee kaikenlaista ja keskellä harmauden, aiheita hysteriaan.

Sunnuntaina tulitettiin, Caron vastaan Gensin Riley Stillman ja 17-vuotias itsensä mainostaja, casting couchilla.

Näin aina, tuossa ikäsaumassassa ja huomionkipeyden konkreettista ilmennystä, vastassa primeikäinen leimoilla.

O:n näyttämöllä, juhlallista sekä suurta.

Stillmanin kupoli iskeytyy jäähän, pimeys laskeutuu ja korppikotkat leijailevat, sitä palailevat valot.

Yksi lähtö, tiltattuna pankkiin ja seilaaminen lähtövirrassa, niissä tyrskyissä ja se on kovaa.

Ollut aina ja yllättäen huomasimme, takertumista yksittäiseen ja hyi hyi, hoiteliko ammattijätkä Caron Stillmanin pipon pois.

 

[HardCore Hooligan]

Kitukasvuista ja sytymme kuitenkin ajatukselle, nimi huulille ja halua vimmaista.

17-vuotiasta ja HCH kaivoi ankeudesta, Wolvesin Nicholas Romero ja antoi hanskattoman elonmerkin sunnuntaina.

Vastassa Hamiltonin Jesse Saban, kahleiden kilistetessä ja suitsia tiukemmalle, ennen kuin intoudutaan hurjastelemaan.

Vetämään niitä 30 lähdön rupeamia, kuten menneisyyden puutarhoissa ja venyttelemään punaviivalla, edessä penkin.

Pitämään hihoja ylhäällä, kypärää takaraivolla ja aivan sykimme, näille mielikuville.

Paljon on patoutunut, iloa hukkunut ja kuvaan astunut haikeus.

Erikoisosaamisalueemme ja iglukiekkoa pohjoisessa, väreileekö siellä ja poltteeko lupaus seikkailusta?

Wolvesin listoilla, Drake sekä Darian Pilon ja kaksi 17-vuotiasta, nyt NOJHL:ssa.

Tuntemuksien nojalla, erityisesti Drake ja kiimainen tikkaaja, vimmainen toe-to-toe maestro.

Olosuhteiden suosiessa, O:n kukkiessa ja askelmerkkien osuessa, puhuttaisiin 40 lähdöstä ja huikeasta heittäytymisestä.

Syvemmälle maaperään, siinä on kasvun edellytyksiä ja saattaisi versoa jotakin, Kendall Huckins ja pohjoiseen eksynyt kiertolainen.

NOJHL, Soo Eagles ja ehkä se kartoittaa markkinoita, valojen palaessa vaunussa läpi yön.

Jenkkipoika pohjoisessa, meillä on kuitenkin uskoa ja sen tunnustuksena, silkkana rakkauden osoituksena.

Olemme kiinnostuneet nimestä ja haluaisimme elää mukana, kun mennään pesuvesien mukana ja otetaan kakkua, rähinä-moodissa.

 

[HardCore Hooligan]

Osaamme säväyttää, loihtia lähtöpölyä tyhjästä ja kaikki vaappuu, intohimoa tihkuen.

Räjähdyksiä, kuvittellimmeko ne ja syleilemme teitä, kiitos tästä.

Hanasta tippuu hiljalleen ja vajoamme mietteisiin syviin, unohdumme unelmien utuun ja sitten pomppuista, saatana.

Vedämme pahveja ikkunoihin, pimeässä ja näin tapahtui eräässä talossa Livelyssa 1970, Tornadon iskiessä.

Takautumia ja viihdymme muistelupiireissä, lähtöpitoisissa ja hahmokeskeisissä.

Sudbyryn Tornado, mistä kaivoimme sen ja miksi, onko se olennaista ja emme tiedä, emme koskaan.

Katselemme uinuvaa taivaankanta ja niitä pilkahduksia, niiden leikkiä luovaa ja hukumme yöhön sysimustaan.

Mieli matkaa, se kiitää rekivaljakossa ja edessä timanttiset vetohuskyt, jo soittaa kelloja.

Sima and Salmon, Sima and Salmon!

Rehevää, hyvin värittynyttä ja ehdottomasti, pois keskikaistalta.

Ja sitten lauletaan, kuorossa ja kuka on puikoissa, kuka viuhtoo?

1992-93 O:ssa, Wolves vastaan Royals Sudburyssa, ei minkään varjossa ja aivan vauhkona.

Ideologisesti rikasta, henkeäsalpaavaa materiaalia ja rönsyillen ryöpsähdellen, takiaisena tarttuen.

Ensin Coupal sekä VandenBussche sessiossa, siinä jo kuohuu ja myöhemmin, Coupal iskeytyy penkiltä.

Vetää poikkarilla tauluun, nakkaa kintaat ja nuijii, antaa polvea ja iskee jäässä makaavaa uhria kyynerpäällä, se oli VandenBucche.

Kansantarut ja se oli Gagnonia uudestaan, 1992 Wolvesin campin hekumalliset laineet ja siniset hiukset, sillä oli siniset hiukset.

Äijä oli tosissaan, jatkotarinassa ilman paitoja hallin pihassa ja tuossa Royals matsissa, siellä se paiskoi roskiksia ja potki seiniä.

Oliko siinä kaikki?

Ei, meillä on enemmän annettavaa.

Jeremy Stevenson sekä Dennis Maxwell, hanskaton julkilausuma ja coast-to-coast, pelkkää pamppua.

Kihelmöivä tiltti ja Maxwell puskee sitä, tämä sama jätkä ja tuplakeskeskarit Barnissa, pelkkää rakkautta.

Villi ilmestys, tunnetta tykillä ja Pam, sitten ykköstä ja taas Pam.

Bongailit sen alkulämmön touhuja, niitä rituaaleja sekä venyttelyä ja lähti taju, tuli hyvä mieli.

 

[HardCore Hooligan]

Otoksia, välähdyksiä sekä kietoutumista, sitten havinaa ja vajoamista.

Olisipa lunta, tekisin lumilinnan ja kaivaisin tunneleita.

Joku köhisee, aivan hämähäkinseittien peittämänä ja muuttuu kosketuksesta tomuksia, pöydälle jää avoin kirja.

Ei, se on vihko ja täynnä raapustuksia; Major Midget 1992-93 ja GNML, Great North AAA.

Huomioita, tuntemuksia sekä sanoiksi puettuja tuoksuja, tulvahtaa lähtöpölyä ja ne ovat polkuja, miten nerokasta.

Kuohahduksia, rönsyillen sekä taivaita hipoen, joulukuussa räjähti ja Rayside-Balfour Sabrecats vastaan Kirkland Lake Legion 87's.

Bench clearing brawl, haalittiin 343 minuuttia.

Kirkland Lake, Earl Heiskala ja näin?

Siellä oli musta jätkä puikoissa, Zambonin ja kaukana hyytävässä pohjoisessa, annoin sille peukkua.

Tuollainen nielu, sinne kadottiin ja siellä pelatessa, aina pari jätkää jäi jälkeen ja kimallus kullan houkutti.

Isolla kauhalla, väriloistoa ja tammikuussa, Rayside-Balfour Sabrecats vastaan North Bay Trappers ja täyttä hönkää.

Bench clearing brawl, kerättiiin 325 minuuttia.

Sähäkästi, tuhisten sekä puhisten, paimenlankaa ja pakko koskea, sihinää.

Midget kiekko tuolloin, se oli game lähdöstä ja ilman kakkua, 20-30 lähdön potit olivat yleisiä, tavoiteltuja.

Taputamme täällä, olemme mukana ja vähän tanssahtelemme, käsiä yhteen lyöden ja materiaalin innostavuudessa, ei ole kyseenalaistettavaa.

Showcase, sieltä on jo nostettu Laamanen vastaan Poler ja sielläkin oli kymmeniä, tapahtumassa suuren näkyvyyden.

1993, Leo Boivinia kunnioittavat lähtökekkerit ja silloin neljä viiden lohkoa, voittajat jatkoon ja tapahtuman kääri Markham Thunder.

Helmiä ja Mississauga Senators vastaan Thunder Bay Kings, Marc Moro vastaan Shawn Sobush ja otetaan siihen näkökulma.

Moro vetänyt paljon, äijäillyt sekä sykkinyt ja Sobush istunut penkillä, odottanut kopautusta tulevaksi.

Se tuli ja kylmiltään suoraan aloituksesta, matsin loppupuolella ja mikä työnäyte, mikä tiltti.

Toki Moro moukaroi, kuten sitten O:ssa ja kova oikean käden pommikone, mutta Sobush heittäytyy ja veren maku sen suussa, aistimme sen.

Pelkkää kananlihaa, hurmioitunutta värinää ja pappilan tai kartanon, puutarhaa.

Sobush, verinaamarissa...sille myös peukkua.

Se veti 1995-96 NOJHL:ssä Rayside-Balfourin jengissä ja O:n preaseasonilla kauden alla, loi lähtötarinaa Wolvesin paidassa.

Sessio Houndsin Kevin Murnaghanin kanssa ja se oli tikittävä, se oli nakuttava sekä naulaava toe-to-toe.

Hyvin tulista ja Bling, olemme valmis.

 

[HardCore Hooligan]

Sitä vähän ärhennellään, ollaan niin äreitä ja luen teille nyt ääneen De Beauvoirin Mandariinit, molemmat osat ja eiköhän tehdä se, kuin yhteisestä sopimuksesta?


Tympeää näivettymistä ja taas värjötellään, yritetään kuvitella tämän ajan Showcase ja heti yököttää sekä inhottaa.

Varmasti sitä, outoa versiota ja istuvasti, siellä vetää nykyään jotain eurojengejä.

Mitä siitä, me teemme täällä kaivauksia ja tongimme, kärsällämme.

Röh ja matoja, mennään ongelle ja verrattomia muistoja, syöksähtelyn säväyttämänä.

Miltä tuntuu?

Hyvältä tuntuu.

Entäs nyt?

Yhä paremmalta.

Bantam Major, Thunder Bay Kings, WBAAA, 1989-90 ja otetaan kiinni nimistöön, hihkutaan.

Gary Ricciardi, Jeff Laamanen sekä Kris Sawicki, sitten maiskutellaan ja katsotaan mitä mielleyhtymiä se poikii.

Jo tulvii, pulppuaa valtoimenaaan ja tämän Ricciardin veli, Jeff ja aina sen lähtiessä, olimme yltiöpäisen rikkaita.

Rikkaita, sisällöstä ja se oli kultaa.

Nyökyttelemme tyytyväisenä, väliin lähtee iskusarjaa ja taas nyökyttelyä, vimmaiset teokset ja joko May tai McCarthy?

Erittäin oivaltavaa, hyvät herrat.

Punnitsemme ja kyllä se Mayn kanssa otettu timanttinen iskumyrsky on aivan taivaallinen tuotos, loistaa ehkä kirkkaimpana pysähdyksenä koskaan ja mikä vimmainen neljän käden iloittelu.

Ricciardi, pamppua sekä moukkua ja sitä bongailessa, pelkkää läähätystä sekä kuolaa.

Äärilaidan ylimyksellinen katse, se yltää varjoihin ja Manitoba Jr.B, puhutaan mahtipontisista ja Sawicki nuijii boksissa toimitsijan.

Tuollainen jätkä siellä ja niillä ei ole lamaannuttimia, aivan retuperällä touhu Manitobassa.

Se nakataan ulos rähisemästä ja Manitoba Jr.B, tajutonta väkivaltakiekkoa ja vain hulluista hulluimmat, syvästi oireilevat.

Tavoitatteko sen, ajatuksen ja meitä se ainakin kiehtoo?

Vähän myös huippaa, ponnahdellessa ja ihan tässä, ottaa sydänalasta.

Laamanen ja tulkitsemme savumerkkejä, niiden mukaan esiintyi MJHL:ssä 1996-97 ja teki sen St. James Canadiansin paidassa.

Operoi siellä oikean ranteensa jänteet risaksi ja ei lähtenyt enää, terävästi säkkiin.

Ei siinä pysynyt, edes sulkakynä.

 

[HardCore Hooligan]

Miten on, syyhyääkö ja kutitteleeko jo?

Petes sekä Gens vetävät tänään ja me olemme täällä aivan täpinöissämme, meillä on tuossa monta matsia pohjustukseksi.

Nostalgiasta ja useammassa tyhjenee penkit, nostamme poltteen huippuunsa.

Päällä hartiasuojat ja niissä pelkät kupit olkapäissä, kaikki muu revitty pois.

Kädessä hanskat ja sivusaumoista auki leikattuna, olemme elementissä.

Hyvässä järjestyksessä, tabut, vaseliini sekä ranneteipit.

Kiertyy ranteisiin ja ilmestyy runoja Simonelle, intohimoisella otteella.

Aivan hikisenä sekä mustelmilla, huohotamme ja odotamme illan kylpyjä.

Herätyskellosta, lähtee vapina ja nakkelemme kintaita, vedämme mielikuvissa square offia.

Right off the draw, me hoemme ja tivaamme hahmoilta näkymättömiltä, halukkuutta lähtemiseen.

Sinkoudumme ulos, kadulle ja kerromme ihmisille tulemisesta.

Viuhdomme vauhkona, sateessa kirmaten ja taso tämä, sitä ei voi kukaan muu saavuttaa.

 

[HardCore Hooligan]

Se on hetki tilinteon ja haluaisimme kiittää, kaikesta hyvästä.

Te, hyvät jätkät.

Tämä päätös, "I'd rather be fishing".