Mielestäni jokaisen TPS-kannattajan olisi syytä olla kiitollinen meidän mesenaateille, ilman heidän rahojaan oltaisiin melko paljon syvemmässä kuopassa. Selvää on ettei ilmaisia lounaita ole loputtomasti tarjolla, vaan toiminta pitää saada terveelle pohjalle ja seisomaan omin jaloin.
Tämä kiitollisuusasia on myös vähän monitahoinen.
Mielestäni riippuu hyvin pitkälle siitä mihin tämä tarina johtaa.
Futispuolelta on nähtävissä esimerkki, missä voidaan pahimmillaan olla tällaisen jälkeen. Vuosikausien limbo. En kovin kiitollinen osaa sinne ex-massikeisarille olla.
Siinä kohtaa oltaisiin vain siirretty vääjäämätöntä ja leikitty isännättömällä rahalla saavuttaen kuitenkin hyvin vähän. (Olen vahvasti sitä mieltä, että käytetyllä summalla olisi pitänyt saada enemmän urheilullista menestystä. Vähemmän tingeltangeleihin ja enemmän itse joukkueeseen, niin varmasti olisi jo osunut.)
Mä olen kiitollinen sitten kun tämä loputon pelastusretki päättyy siihen, että TPS on taas vakavarainen ja menestyvä seura. Menestyksellä tarkoitan TPS mittakaavan menestystä eli pysyvää paikkaa mitalitaistossa. Riittää toki pelkkä urheilullinenkin menestys, jos kaverit haluaa sitä omilla rahoillaan hamaan tappiin asti rahoittaa.
Ja tottakai hienojakin juttuja on matkalle saatu, menestystäkin. Siltikin TPS on edelleen jatkuvassa kriisitilassa. Itse kriisin aihe voi vaihtua, mutta aina jostain nousee savua.
En mä tässä silti jaksa uskoa mihinkään salaliittoihin. Eiköhän nuo massimiehet ihan kirkkain otsin ja hyvin aikein lähteneet ainakin alussa liikkeelle. Sitä voi toki kyynistyä matkan varrella kun asiat ei mene niinkuin ruusuisissa kuvitelmissa ajatteli ja kiitosta ei satelekaan automaattisesti jne.
Kiittelen sitten, kun nähdään mihin tämä laiva näiden johdolla lopulta seilasi. Tässä kohtaa on vielä aika monta avointa kysymystä.
