Myynti liigaseuroissa on raakaa työtä, jossa tällainen mesenaattien mahdollistama "vain helpot pois kuleksimasta" -toimintamalli johtaa lähes sataprosenttisella varmuudella Bluesin kohtaloon talouspuolella.
Siellä pitäisi olla 3-10 myyntihessua soittelemassa ja kontaktoimassa Varsinais-Suomen PK-sektorin yrityksiä, myyden lippupaketteja, kausikortteja, köykäisiä yhteistyöverkostokumppanuuksia (esim. Ässillä Pataverkosto, jossa on neljättäsataa yritystä, joiden pakettiin kuuluu X määrä lippuja sekä nimen näkyminen matsin aikana rullaavissa listoissa ja kotisivuilla) sekä aitioita/VIP-palveluita.
Kynnys ostamiseen pitää pitää matalalla ja kun se kumppani on saatu matsiin sekä tyytyväisenä ulos, voi seuraavalla kaudella tarjota taas kalliimpaa settiä tai vähintään jatkoja.
Nopealla kotisivujen tsekkaamisella Tepsillä näkyy yhteistyökumppaneiden listassa sellaiset 100 yritystä, kun esimerkiksi Ässillä on yhteistyökumppaneita noin 250 firmaa ja Pataverkostoissa sellaiset 400 firmaa päälle.
Usein kun firman ei tarvitse elää tulorahoituksella käy juuri näin, eikä myynnissä käännetä niitä kaikkia kantoja.
Jos olisin Supercell-veljet, niin ensimmäisenä käskisin laittamaan myyntiorganisaation kuntoon ja puhelimet kuumiksi.