Tämä tie on kuljettu
Kuten monesta kirjoituksesta on jo käynyt ilmi, tämä nykyinen tie on kuljettu loppuun. Ei tähän enää auttaisi se, että rakennettaisiin seisomakatsomo toiseen päätyyn, tai että Kurvissa sallittaisiin mennä oluen kanssa istumapaikoille (mikäköhän helvetti siinäkin muuten on, ettei saa mennä???) Sinänsä hyviä ajatuksia, mutta perimmäiset syyt tuskinpa näillä tai lukemattomilla muilla tässäkin ketjussa esitetyillä parannuksilla poistuisivat.
Ajatellaanpa oikeasti missä ollaan oltu ja mihin tultu:
Tepsi kulki voitosta voittoon 90-luvulla ja tämän aikakauden hintaa maksetaan nyt harmillisen raskaasti. Tepsissä totuttiin näkemään sen ajan suurimmat supertähdet Suomen mittakaavassa. Keskinen, Mäkelä, Summanen, Koivu, Vilander, Virta, Titov, Jalonen ja Nummelin olivat liigan ehdottomasti parhaita pelaajia. Mäkelä ja Virta olivat NHL:stä tullessaan harvinaisuuksia, pelaajia, jotka olivat olleet vuosia suuressa ja mahtavassa, tarunhohtoisessa NHL:ssä. Muilla joukkueilla ei juuri ollut tällaisia aikansa suuruuksia, jotka voittivat ottelun toisensa jälkeen ja olivat kaiken sen päälle persoonia, joiden luistelutyyli ja muut ominaisuudet näkyivät jo kaukaa. Totuttiin siihen, että pistepörssin viiden kärjessä oli tepsiläisiä kaksi, kolme tai neljäkin pelaajaa. Otteluissa nähtiin maaleja yleensä 7-10. Lisäksi oli uusi, upea halli, joka mittakaavassaan oli ainutlaatuinen Suomen oloissa. Ihmiset kaukaakin tulivat ihailemaan olosuhteita ja pelaajia, jotka olivat häivähdys suuresta maailmasta. Joukkue itse taisteli karismaattisen kapteeninsa Virran johdolla sydämellä ja Turkuhallissa totuttiin siihen, että joukkue nousi kanveesistakin aina voittoon. Tämä kaikki koettiin vieläpä aikana sen jälkeen, kun Tepsi oli ennen vuotta 1989 voittanut tasan yhden mestaruuden viimeisen 32 vuoden aikana. Nälkä menestykseen oli siis hurja. Suomi voitti kaiken kukkuraksi jääkiekon maailmanmestaruuden 1995 ja Tepsin kultapoikia oli tässä kansanjuhlassa useita pääosassa. 1990-luvun lopulla ei enää tällaista tähtiloistoa nähty, mutta joukkueen jatkuva menestys, voittamisen kulttuuri ja mestaruudet toimivat yhä magneettina niin yleisölle, julkisuudelle kuin yhteistyökumppaneille. Jääkiekko oli muutenkin lajina 1990-luvulla suosionsa huipulla. Ottelut olivat värikkäitä ja hurmoksellisia. Turun Palloseurassa menestys ruokki menestystä.
Nyt, vuonna 2007 ollaan tässä: Tepsi on keskinkertaisuus muiden liigajoukkueiden joukossa. Otteluita voitetaan kohtalaisesti, mutta toisaalta koska tahansa voidaan myös hävitä jopa liigan huonoimmille joukkueille, jopa Turkuhallin kotikentällä, mikä aikanaan tiesi varmaa tappiota mille tahansa vierasjoukkueelle. Pelaajakokoonpano on siedettävä, mutta todellisia tähtiä ei ole. Maalivahti Hurme on ainoa tähtipelaajan statuksella oleva pelaaja, joka pitääkin usein joukkuetta pystyssä, kun esim. Lappeenrannan ylpeys Saipa antaa kyytiä Palloseuralle. Toki entisiä NHL-pelaajia on useita, itse asiassa jopa seitsemän (McDonell, Ulmer, Kiprusoff, Hurme, Berg, Nurminen, Alatalo). NHL kuitenkin on menettänyt tarunhohtoisuutensa, kun sen joukkuemäärä on kasvanut kolmanneksella ja eurooppalaisia on sarjassa valtavasti. Nämä pelaajat eivät muutenkaan suuremmin kiinnosta yleisöä, koska hukkuvat lopulta massaan. Kaikki pelaajat toki ovat atleettisia, urheilullisia ja hyvin käyttäytyviä. Nämä piirteet vain eivät satu kiinnostamaan juuri ketään katsojaa/lehdistöä. Mielenkiintoisia omia kasvatteja tulee säännöllisesti, mutta heihin ei yleisö ehdi "juurtua", eivätkä he ehdi "aueta kukkaansa" kun NHL vie miehet keskimäärin 21-vuotiaina. Silti pelaajien palkkiot myös SM-Liigassa ovat kasvaneet huimasti, vaikka heidän viihdyttävyysarvonsa ja tasonsa on laskenut räjähdysmäisesti. Tästä on seurannut se, että seurat (ja ennen kaikkea TPS) joutuvat yhä mahdottomamman tilanteen eteen taloudellisesti. Pelaajakulut vievät yhä enemmän rahaa seuralta, mutta pelaajien vetovoima hiipuu vuosi vuodelta.
Otteluissa nähdään nykyään yleensä maaleja 3-5. Normaali ottelutulos Turkuhallissa on 1-2, tai 2-3. Viimeisen 3 kauden aikana Tepsi on (näppituntumalta) tehnyt kotipeleissään yli 5 maalia noin 5 kertaa. Joukkueen pelityyli on puolustava ja riskejä välttävä. Lisäksi todellista voittajan asennetta ja voitontahtoa nähdään aniharvoin. SM-Liiga omalta osaltaan on karsinut kaikki yleisöä innostavat tekijät (tappelut, voimakkaat taklaukset, suunsoiton) minimiin, koska se haluaa mukailla yhteiskunnassa vallitsevia normeja. Play-offeihin pääsee joukkue jopa sijalta 10, joten keskinkertaisellakin joukkueella pääsee edes koettamaan mahdollisuuttaan ja ottamaan osan play-offsien rahapotista.
Summa summarum: Vanhat ajat eivät enää palaa ja tämänhetkinen tyyli johtaa mieron tielle. Uusi aika on vihdoin löydettävä. Tepsin on aika mennä nöyrän miehen tielle. Pelaajabudjettia on karsittava aivan radikaalisti. Omiin nuoriin on satsattava. Värikkäisiin, mutta halpoihin pelaajiin on myös satsattava. Vuorineuvosten aika on ohi. Jo nyt otteluissa käyvät ihmiset ovat suurimmaksi osaksi ns. tosifaneja, jotka eivät käännä takkiaan sen perusteella, menestyykö joukkue vai ei. Heitä harmittaa menestymättömyys, mutta he käyvät silti hallilla. Ei tämä sillä muutu, tuleeko tänne yksi barrett vai ei. Lisää katsojia ja tuloja saadaan tekemällä asiat asenteella.
Uusi nälkä on kaivettava pohjalta. Talous on saatava kuntoon, kun SM-Liiga sentään on vielä suljettu. Joukkueesta on saatava taisteleva, tappiota vihaava ja eteenpäin pyrkivä. Tepsin on samalla löydettävä itselleen kokonaan uusi imago, joka imee itseensä magneetin tavoin taas yleisöä. Tämän hetkinen imago ei toimi, ei lainkaan. Seuraavan parin kauden ajan toivon Tepsin olevan todella pohjalla, mutta vain siksi, että se tuo mukanaan uuden menestyskauden. Nimittäin: Muutaman vuoden kuluttua sille saattaa taas olla tilaus!