Mitenpä muiden jatkoaikalaisten kausi meni?
Aivan uskomaton kausi, joka jää omalla kohdallani historiaan yhtenä kaikkien aikojen jännittävimmistä.
Kausi alkoi kohtalaisesti 2-1 voitolla yhdestä sarjan keskikastin joukkueista ja niukkaakin niukemmalla 0-1 voitolla cupin toisella kierroksella. Tappio siitä olisi ollut varsinainen katastrofi. Tuon jälkeen vaikeudet liigassa alkoivat. Lohkoni on erittäin tasainen ja toisaalta, koska pelasin tuossa vaiheessa paljon rentoja pelejä niin tuosta alkoi alamäki. Vierastappiot 2-0 ja 1-0 sekä tappio kotona 0-3 eivät jättäneet selittelyille sijaa. Lisäksi yllättävän tiukat pelit cupissakin saivat jatkoa voittaessani neljännen kierroksen pelini vasta rankkareilla ja lopulta kärsiessäni kirvelevän 2-1 -tappion viidennellä kierroksella.
Tuossa vaiheessa olin siis sarjassa toiseksi viimeisenä, mutta sitten kohtasin sarjani botin ja kaikki muuttui. 11-0 voittoa seurasi vierasvoitto sarjan toisesta vahvasta putoajaehdokkaasta numeroin 0-2 ja seuraavana minulla olisi vastassa sarjan ylivoimainen voittajasuosikki kahdesti peräkkäin.
Ensimmäinen kohtaamiseni oli veraissa enkä tietenkään uskonut minulla olevan mitään mahdollisuuksia joten tein niin kuin monta kertaa aikaisemminkin vastaavassa tilanteessa: Lähdin peliin rennolla asenteella ja painostaen jotta pystyisin edes minimoimaan tappionumerot mahdollisimman tehokkaasti.
Itse pelissä ei paikoilla juhlittu, kiitos taktiikkavalintani, ja nähtiin vain kolme maalintekopaikkaa (2-1), joista syntyikin kaksi maalia. Ensin oikea laitahyökkääjäni pääsi hyödyntämään vastustajan suhteellisen heikkouden vasemmalla laidalla (hyökkäävä joukkue ensin: erinomainen-häikäisevä) ja puoliajan lopulla vastustaja onnistui tasoittamaan niin ikään laitahyökkäyksen päätteeksi. Toisella puoliajalla nähtiin vain yksi paikka, jonka vastustaja jätti käyttämättä ja näin ollen pelin loppulukemat yllättäen 1-1.
Sitten toiseen osaotteluun kotikentälläni. Lähtököhdat itselleni olivat samat kuin edelliseenkin otteluun, koska olin varma, että kyseessä olisi ollut vain ainutkertainen hyvä onni joten pelitaktiikkana oli edelleenkin painostus ja asenteena rento peli. Pelitapahtumiltaan peli ei juuri eronnut edellisestä paitsi, että vastustaja oli entistäkin parempi arvosanoilla mitattuna. Pelissä nähtiin vain neljä maalintekopaikkaa (2-2) ja vain yksi niistä johti maaliin, kun 10. minuutilla joukkueeni tuore erikoistilannemies (myyttinen) antoi kulman, josta pääpelitaitoinen vastaanottaja ei voinut erehtyä. Näin pelin loppulukemat olivat 1-0 enkä voinut uskoa sitä todeksi. Näistä peleistä lienee maininnan arvoista myös, että vastustaja pelasi vastahyökkäystaktiikalla, vaikka hallitsi keskikenttää selvästi. Kuinka tyhmästi sitä voikin pelata?
Tässä vaiheessa olin liigan kärkeä perässä kolme pistettä. Seuraavat viikot olivat minulle erittäin haastavia ja tähdin/arvosanoin mitattuna voittajan ennustaminen niistä peleistä olisi ollut melkohaastavaa. En pureudu noihin peleihin sen tarkemmin, mutta kiitos joukkuehenkeni joka oli tapissa alkukauden lukuisten rentojen pelien ansiosta voitin jokaikisen pelin ennen runkosarjan päätöskierrosta, ja kun samaan aikaan divarin kärkijengi kärsi yhden yllätystasapelin lähdin päätöskierrokselle 2 pistettä kärkeä perässä.
Päätöskierroksella kohtasin vieraissa sarjan toiseksi viimeisen joukkueen, joka olisi tarvinnut voiton säilyttääkseen sarjapaikkansa, kun samaan aikaan divarin kärkijengi kohtasi sarjataulukossa kolmantena olevan joukkueen.
Pääsin katsomaan pelitilanteita ensimmäisen kerran vasta, kun noin puolituntia pelejä oli pelattu ja tässä vaiheessa kilpailijani oli omassa pelissään tappiolla 2-0, mutta tunnelmaa latisti oman joukkueeni tappiotilanne samoin numeroin.
Sitten kun 31 minuuttia oli pelattu joukkueeni vastahankittu hyökkääjä kavensi pelin tilanteeksi 2-1, josta tilanteesta lähdettiin myös tauolle. Toinen puoliaika olikin sitten varsinainen jännitysnäytelmä. Peliä oli pelattu 71 minuuttia, kun pääpelitaitoinen topparini viimeisteli tasoituksen kulmapotkusta ja vain kaksi minuuttia myöhemmin nopea laiturini kirmasi karkuun vastustajilta tehden minulle 2-3 johtomaalin. Tässä vaiheessa sarjakärki oli kaventanut oman pelinsä tilanteeksi 2-1, mutta olin siltikin noussut virtuaalisen sarjataulukon kärkeen.
Sitten 79. minuutin kohdalla virtuaalinen maailmani näytti synkkenevän, kun vastustajani pääsi tekemään 3-3 tasoituksen oikealta laidalta tulleen hyökkäyksen päätteeksi. Joukkueeni ei kuitenkaan luovuttanut ja laitahyökkäykseni, jotka olivat tähän otteluun nousseet jumalaiselle tasolle, näyttivät vaarallisuutensa vielä kerran. 82 minuuttia oli pelattu, kun oma junnuni ja joukkueen timantti, Jukka Unkuri, pääsi karkuun oikealta laidalta ja viimeisteli tärkeän 3-4 johtomaalin. Tämän jälkeen vastustajalla oli vielä erinomainen paikka tasoittaa ottelu seuraavan minuutin hyökkäyksestä, mutta laukaus suuntautui onnekseni hieman yli maalin.
Samaan aikaan kilpailijani pelin tilanne pysyi muuttumattomana joten edessä olivat Hattrick-urani pisimmät seitsemän minuuttia, mutta lsiämaaleja ei nähty enää kummassakaan pelissä, ja näin olin noussut aivan katastofaalisen alkukauden jälkeen karsijan paikalle nelosdivariin.