Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

[FlaPa]

Menin suihkuun ja vedin luonnollisesti suihkuverhon kiinni. Jossain vaiheessa kuulin kolauksen ja avasin verhon. Lasiovi löylyhuoneeseen oli kiinni. Vähän aikaa katsoin sitä kummissani ja sitten älysin/uteliaisuuttani vilkaisin lattialle. Se saakelin rätti oli seinän vieressä.

En tiedä muiden reaktiota.. Itsellä meni kyllä vuoden 2006 kylmät väreet!! Itselläni olisi myös suhteellisen kummallinen juttu, ei kyllä itse koettu vaan siskon kertoma.. Eli siskoni asui kerrostalossa miehensä ja n.1 vuoden ikäisen lapsensa kanssa. Siskollani oli tapana nähdä painajaisia hieman omituisen oloisesta talonmiehestä joka asui heidän "yläkerrassa".. Unet liittyivät aina siihen että talonmiehellä on avaimet joka asuntoon ja tuli aina unissa "kyläilemään".. Yhtenä yönä kun hänen miehensä oli lähtenyt viihteelle ja hän tiesi olevansa kahdestaan lapsensa kanssa, hän havahtui yöllä siihen että aivan kuin joku olisi tökännyt kylkeen ja kutsunut siskoni nimeä muutaman kerran hieman hätääntyneen oloisella äänellä.. Siskoni ei kuitenkaan jaksanut ääneen kummemmin kiinnittää huomiota koska ajatteli että miehensä siinä juovuksissa oli tullut kotiin.. Kun siskoni ajatteli kuitenkin ottaa miehensä kainaloonsa niin huomasikin että ei helvetti! Eihän sängyssä olekaan ketään! Tästä hätääntyneenä siskoni laittoi valot päälle ja tarkisti että lapsi ja kaikki olisivat kunnossa ja kyllä he olivat, (mutta yläkerrassa taisi olla joku hätänä..) No seuraavana päivänä siskoni kertoi yöstään miehelleen joka veti vähä kalpeaksi, yläkerran talonmies oli muuten kuollut viime yönä yläkerran asunnossaan..

 

[Lexa]

Muistan kouluajoilta erään erikoisen näköisen tytön, jolla oli kyky saapua paikalle lähes huomaamatta. Monta kertaa tuli kavereiden kanssa ihmeteltyä miten hän vain oli ilmestynyt tunnille tms. ilman että hänen saapumistaan oli mitenkään huomannut.

Pari kaveria kertoivat joskus kävelleensä tätä kyseistä tyttöä vastaan kadulla ja olivat muutama sekunti kohtaamisen jälkeen katsoneet molemmat yhtäaikaa taakseen ja huomanneet hänen olevan n. 100metrin päässä. Molemmat olivat sitten ihmetelleet että miten tämä oli mahdollista, koska tyttö jatkoi matkaansa kävellen.

Kylmät väreet hiipivät selkäpiihin viimeistään siinä vaiheessa, kun astut tyhjään bussiin ja hetken päästä tajuat että takanasi olevalla penkillä istuukin joku...

 

[Pykmi]

Itseäni on jo kauan askarruttanut tällainen The Grudge, elikkäs Kauna-tyylinen ''yliluonnollinen'' kokemus, jonka koin joskus muutamisen vuotta sitten, eli jo ennen Kauna-elokuvan ilmestymistä. Tuo elokuva ei sinänsä liity kertomukseeni mitenkään, mutta kunhan nyt käytin ko. leffaa vertauskuvana.

Eli eli, olin tosiaan jokunen vuosi sitten pelaamassa tennistä parin kaverini kanssa kesäkuumalla, ja tietysti hikisenä kovien matsien jälkeen suunnistin kotiin suihkuttelemaan. Aikani siinä suihkuteltuani koin jotain todella aavemaista, nimittäin tunsin, miten veren haju täytti sieraimeni, ja pian katsoin rintaani, jossa näin verivanan, joka tuli päälaeltani(ilmeisesti). Veri haisi, tuntui ja näkyi aivan selvästi, mutta muutaman sekunnin kuluttua ikään kuin ''havahduin'' tuosta erikoisesta, ilmeisesti näyksi osoittautuneesta tilasta.
En ollut lyönyt päätäni mihinkään, tai saanut minkään muunlaisiakaan vammoja, varsinkaan pääni seudulle, joten tuossapa minulle varmasti riittää ihmeteltävää loppuelämäkseni. Aika creepy-kamaa siis täälläkin.

 

[Dante]

Sulla on tullu nenästä verta..

Itse kävin eilen hakemassa apteekista ANOPILLE e-pillerit..

 

[HemmoP]

Eräänä krapulaisena aamuna kauan sitten heräsin omasta sängystä hiestä märkänä ja huomasin, että vatsan päällä ja käsissä vilistää jotain muurahaisen näköisiä ötököitä. Niitä sitten hätistelemään kylppäriin ja kas, mitään ei enää näykkään. Ei edes sängyssä. WTF ?


Ilmeisimmin silmät harittivat siinä heräillessä sen verran, että lakanan/päiväpeiton kuviot "siirtyivät" iholle. Kylläpäs nauratti.

Tämä tarina on tosi.

 

[Pottakameli]

Yöllä tosiaan sattuu ja tapahtuu...

yhtenä yönä tapahtui kaksi sellaista juttua, että unet meni totaalisesti.
Menin noin kahden maissa nukkumaan, mutta en saanut nukuttua. Jossain vaiheessa yötä kuulin ääntä lattialta. Ajattelin, että koira oli tullut nukkumaan sänkyni alle/eteen kuten sillä on usein tapana. Katsoin lattialle, mutta siellä ei ollut koiraa...siinä makasi selvästi pieni poika selällään. Säikähdin aivan saatanasti ja menin melkein peiton alle piiloon. Sitten katsoin nopeasti uudelleen, mutta nyt sillä oli silmät auki. Sitten se aivan yhtäkkiä imeytyi sänkyni alle. En uskaltanut liikkua enää minnekkään vaan vedin peiton pään yli ja valvoin koko yön.

Hiukan myöhemmin (en tiedä aikaa) kuului outoa rätinää. Sen rätinän jälkeen kuului sellainen ääni kuin mikä lähtee kajareista, kun ne laitetaan päälle.
Sitten kuului helinää ja se helinä liikkui selvästi ympäri taloa. Pystyin kuulemaan kuinka se kiersi keittiön kautta olohuoneeseen ja sitten takaisin huoneeseeni, kunnes taas kuului sellainen kajareiden käynnistys ääni. Tämän jälkeen oli taas aivan hiljaista.

Saattaa kuulostaa, että kärsin jostain sairaudesta tai että olin nuollut sammakoita, mutta tuo on totista totta.

Yhtenä yönä kuulin myös pianon sointia. Ajattelin, että joku soittaa naapurissa. Sitten tajusin, että kello oli kolme yöllä ja että naapurit olivat muuttaneet jo pari viikkoa sitten ja että naapuri asunto on tyhjä

Ja minä EN ole vainoharhainen!

 

[wilco]

Eräänä krapulaisena aamuna kauan sitten heräsin omasta sängystä hiestä märkänä ja huomasin, että vatsan päällä ja käsissä vilistää jotain muurahaisen näköisiä ötököitä. Niitä sitten hätistelemään kylppäriin ja kas, mitään ei enää näykkään. Ei edes sängyssä. WTF ?


Ilmeisimmin silmät harittivat siinä heräillessä sen verran, että lakanan/päiväpeiton kuviot "siirtyivät" iholle. Kylläpäs nauratti.

Tämä tarina on tosi.

Eivätkös nuo huumeiden käyttäjät ja juoppohullut viiltele itseään, kun luulevat että kuoriaiset menevät ihon alla...

Että silleen...

 

[scholl]

Niin. Suomalaisethan matkustavat niin harvoin italiaan, että sikäläisiä euroja tarttuu harvoin mukaan.

Käytännössä ihmiset kuljettavat matkustaessaan huomattavasti enemmän seteleitä maasta toiseen kuin kolikoita. Siis moni lähtee matkalle niin että tyhjentää taskuistaan kolikot ja ottaa tukun kahisevaa mukaan. Eri asia on maat, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan eli joissa rajaseuduilla vieraillaan lähes päivittäin toisen maan puolella. Siellä kolikot sekottuvat paljon paremmin. Suomi on niin erillään muista Euro-maista, kun Ruotsi eikä Viro ole mukana niin ulkomaalaisten kolikoiden määrä on täällä selvästi pienempi.

Italian Euroihin ei todellakaan usein Helsingissä törmää.

 

[Ziggy]

Tää on ihan unohtunu laittaa tänne...

Tapahtui joku aika sitten Kolmannella linjalla Helsingissä.

Huomasin jo jonkun matkan päästä että vastaan on tulossa näkövammainen. Eli valkoinen keppi kopisi puolelta toiselle asfalttiin.

Kun tulin miehen kohdalle, niin huomasin että hänellä oli Jokerit-paita päällä.

Tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Vieläkin naurattaa...:)

Uskomatonta mutta totta. Olen myös itse nähnyt saman tapauksen viime syksynä! Mietin hiljaa mielessäni että siinä taittaa kävellä Jokereiden uusi scoutti =) Osuttiin paikalle samaan aikaan tai sitten kyseinen herra asuu jossain tässä lähellä. Asun myös itse Kolmannella linjalla.

 

[Dynamo]

Yöllisiä tapahtumia.

Tästä on jo vuosia, mutta menköön. Oli tapaninpäivä, tai itseasiassa sen jälkeinen yö. Naapurilla oli isot kännibileet kämpässään. Meteli oli aikamoinen, mutten viitsinyt mennä valittamaan, olihan minulla tuoreita kirjoja joulupukilta luettavanani, kun ei siinä melussa oikein unikaan tullut. Kello oli about kaksi yöllä, kun bileet loppuivat, tai ainakin meteli loppui. Siispä nukkumaan. Noin puolituntia myöhemmin herään selkäpiitä karmivaan, ihon kananlihalle saavaan huutoon (AAA-AAA), josta tuli mieleeni, että nyt naapurissa tapetaan sikaa tai ihmistä. Mitä helvettiä? Sitten se huuto loppui ja toinen karjaisu tuli samantien, ja sekin hirveällä volyymilla. Naapurin isäntä vaimolleen vessasta: "Leena, mun muna jäi vetskarin väliin"!!! Vittu, mikä herätys, mutta kyllä tosta hyvät naurut sai.

 

[Cougar]

Eivätkös nuo huumeiden käyttäjät ja juoppohullut viiltele itseään, kun luulevat että kuoriaiset menevät ihon alla...

Että silleen...

Anteeksi Off-Topic, mutta yleensä tuo viiltely johtuu siitä, että halutaan lievittää henkistä tuskaa fyysisellä sellaisella. Osa toki noinkin luulee mitä mainitsit, mutta ei edes suurin osa.

Cougar.

PS. Toinen syy on se, että halutaan herättää huomiota läheisissä kun he huomaavat nuo viiltelyt. Aina ei se juominen sitä hädän huomaamista saa aikaan kun se on niin yleistä.

 

[Groove Armada]

Yöllä tosiaan sattuu ja tapahtuu...

...

Saattaa kuulostaa, että kärsin jostain sairaudesta tai että olin nuollut sammakoita, mutta tuo on totista totta.

Kyseessä voi olla ns valveuni.

Itse olin kerran valvonut melkein kaksi vuorokautta putkeen, ja nukahdin äitini
luona sohvalle keskellä päivää. Kun heräsin parin tunnin päästä, lattian läpi
tuli vihaisia kissanpentuja seinän vierestä. Hieraisin pari kertaa silmiäni, eivätkä
nuo näyt mihinkään kadonneet. Jumalauta että pelotti, muistan ajatelleeni että
tältäkö tuntuu tulla hulluksi :) Nopeasti parvekkeelle, puhelin käteen ja soitin
kaverille "ihan muuten vaan", oli vain pakko saada puhua jonkun kanssa. Hetki
tästä menin sisälle ja näkyjä en enää nähnyt..

 

[Timbit]

Valveunet ovat kyllä pelottavia eikä vähiten siksi, että ne ovat niin todentuntuisia. Isänmaata palvellessani aikanaan eräällä pikku kävelyretkellä näin itse mm. susia juoksemassa rinnallamme pellolla, autoja tulevan jonossa vastaan ja vieressä kävelevän kaverin repun päällä julmetun suuren käsivarren. Sen verran olin tolkuissani että jotenkin ymmärsin noiden olevan vain väsyneen mielen tuotoksia eikä todellisia asioita. Mainittakoon, että olin ollut kolmatta vuorokautta putkeen hereillä.

 

[Germanicus]

Joku kävi kylässä

Valveunet ovat kyllä pelottavia eikä vähiten siksi, että ne ovat niin todentuntuisia. Isänmaata palvellessani aikanaan eräällä pikku kävelyretkellä näin itse mm. susia juoksemassa rinnallamme pellolla, autoja tulevan jonossa vastaan ja vieressä kävelevän kaverin repun päällä julmetun suuren käsivarren. Sen verran olin tolkuissani että jotenkin ymmärsin noiden olevan vain väsyneen mielen tuotoksia eikä todellisia asioita. Mainittakoon, että olin ollut kolmatta vuorokautta putkeen hereillä.

Terve, kaveri. Minullakin on yksi kokemus, joka pelottaa vieläkin. Tähän kokemukseeni annettiin silloinkin muistaakseni selitykseksi juuri tuo valveuni, mutta itse en siihen usko. Tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten, jolloin olin poikamies. Olin tullut aamuvuorosta himaan ja mulla oli silloin tapana mennä suoraan sänkyyn lukemaan.

Silloin oli todella lämmin kesäpäivä ja junnut leikkivät siinä ikkunan alla. kävin hakemassa mukillisen mehua ja menin sänkyyn lukemaan. Kyseessä oli joku jännityskirja, jota luin ahmien. Välillä hörpin sitä mehua ja nautin olostani. Hetken aikaa luettuani, jokin seikka rupesi häiritsemään minua. Tuli vain sellainen tunne, että joku seisoo siellä takanani sängyn päässä.

Käännyin katsomaan sinne, eikä siellä tietenkään ketään ollut. Naurahdin itselleni moista tuntemusta ja jatkoin lukemista. Hetken aikaa luettuani tämä tuntemus palasi, mutta entistä voimakkaampana. Ihokarvani nousivat pystyyn ja minulle tuli vilunväristyksiä, vaikka ulkona oli tosi lämmin ilma. Kirjan lukemisesta ei tullut enää mitään, sillä kaikki ajatukseni olivat keskittyneet tähän tapahtumaan.

Nyt olin täysin varma, että siellä sängyn päässä seisoi joku. Tätä tuntemusta on todella vaikeaa selittää, mutta tilanteeseen oli tullut muutos. Minä tunsin joka solullani, että "se" joka siellä sängyn päässä katselee minua, on paha. Olen sellainen kaveri, joka ei helposti hätkähdä mistään, enkä myöskään ole perääntynyt koskaan tukalasta paikasta (eli turpaan on tullut välillä kohtuullisesti), mutta silloin olin pelosta jäykkänä.

Katselin sitä kirjaa, mutta kaikki ajatukset olivat keskittyneet tähän outoon tapahtumaan. Pihalta ei kuulunut enää mitään, skidit olivat varmasti menneet himaan syömään. Tämä hiljaisuuskin lisäsi tapahtuman aavemaisuutta. Tilanne tavallaan seisoi hetken aikaa paikallaan, kunnes tein ratkaisuni. Puristin käteni nyrkkiin ja kierähdin siinä sängyllä ympäri. Eihän siellä ketään ollut ja tuntemuskin häipyi samantien.

Lähdin tämän jälkeen välittömästi läheiseen pubiin vetämään pari stobea, sillä himaan en halunnut jäädä. Tämä kaikki voi kuullostaa teistä todella typerältä, enkä itsekään usko mihinkään kummituksiin, mutta tuota tunnetta en unohda koskaan. Minulle ei ole ennen tuota tapahtumaa, eikä sen jälkeen tapahtunut mitään vastaavaa. Kyseessä voi toki olla valveuni, mutta itse en tuohon selitykseen usko. Luin sitä kirjaa nimittäin todella keskittyneesti ennen tätä tapahtumaa.

P.S. Olen kirjoittanut tämän saman jutun aiemminkin tälle saitille, mutta halusin sen kuitenkin tuoda uudestaan julki.

 

[Elrith]

Minulle ei ole ennen tuota tapahtumaa, eikä sen jälkeen tapahtunut mitään vastaavaa. Kyseessä voi toki olla valveuni, mutta itse en tuohon selitykseen usko. Luin sitä kirjaa nimittäin todella keskittyneesti ennen tätä tapahtumaa.

Itselle on käynyt ainakin kaksi kertaa aikamoisia hallusinaatioita.

Ensimmäinen oli todellinen valveuni, Sandiksessa tetsatessa. Oltiin kaverin kanssa vastaosastossa, vahtimassa tietä. Toisella oli valonvahvistin jolla tähysti, minä katselin ihan omilla silmillä. Siellä tiellä ja viereisissä lepiköissä rupesi näkymään aivan älyvapaita juttuja, ja joka kerta kun joku tuulenvire kävi jossakin, niin joko siellä oli maastopuku tai neonjänis tai jotain siltä väliltä. Ne olivat ihan selkeitä valveunia, koska samana yönä tuli parikin kertaa vain nukahdettua tajuamatta sitä ollenkaan. Sitä näkee friikkejä asioita kun nukahtaa eikä tajua sitä.

Toinen kerta ei todellakaan ollut mikään valveuni. Tuli tuosta Germanicuksen jutusta nimittäin mieleen oma kokemus teinivuosilta. Tämä tapahtui täysin selvin päin, ei erityisen hirveässä väsymys- tai tunnetilassa. Oltiin jollain koulun reissulla Kisakalliossa (vai mikä sen yhden urheilukeksuksen nimi on), ja siellä oli mökki jossa oli jotain häppeningiä. Mankka soi ja porukkaa meni ja tuli. Käväisin sisällä nurkan takana olleessa huoneessa, ja jotenkin heti kun menin sinne sisään niin iski aivan hirveät kylmät väreet ja rupesi pelottamaan. Huone oli joko ihan tyhjä tai sitten siellä istui muina miehinä pari tyyppiä. Mitään syytä tällaiseen fiilikseen ei ollut, enkä ikinä aikaisemmin ollut käynyt edes siellä päin. Jotenkin päähän pinttyi sellainen fiilis, että siinä huoneessa oli jotain helvetin pahaa ja sieltä piti lähteä pois. En voinut muuta kun painua ulos.

Tuli niin elävästi mieleen tuosta Germanicuksen jutusta että piti jakaa. Oma "kokemukseni" ei missään nimessä ollut samanlainen valveuni kun poikkiväsyneenä nukahtamisen partaalla koettu, eikä ole toistunut ikinä. En ollut kännissä, aineissa, väsynyt tai mitään muutakaan. Yksi kaveri jolle kerroin asiasta myöhemmin sanoi että oli itsekin fiilistellyt jotain outoa siellä, mutta se saattoi vaan kompata säälistä. Piti kuitenkin hulluna.

Älytön juttu, joka jollain lailla puistattaa vieläkin.

 

[er_bai_wu]

Nämä valveunet ovat erittäin mielenkiintoisia, vaikka omalle kohdalle niitä on aika vähän jos ollenkaan sattunut. Itse olen kokenut nukkuessani sen sijaan voimakkaita paniikkihäiriön omaisia tuntemuksia, jotka herättävät nukkujan kauhunomaiseen paniikkiin, sydämen raivokkaaseen tykytykseen ja suoranaiseen kuolemanpelkoon. Hengitys on lähes lamaantunut, tunnelma kuin maailmanloppua edeltävä. Rytmihäiriöitäkin saattaa esiintyä. Elimistö käy karhunvoimilla.

Itse unissa tapahtumat ovat täysin järkeviä ja tilanteet eivät sillä tavalla ole äkkiseltään ajateltuna pelottavia. Normaali kesäpäivä, kaunis kukkaketo; yhtäkkiä kaiken murtaa tietoisuus jostain käsittämättömän pahasta, joka on tapahtumaisillaan. Kuin tietäisi ydinräjähdyksen tulevan vailla mahdollisuutta siihen vaikuttaa. Tätä on vaikea selittää sen paremmin, mutta tuntemus on erittäin voimakas. Pelottavaa.

Ihmeellisiä nämä unet ovat siksi, että en yleensä muista uniani, paitsi sitten ne koiranunenomaiset liskodiskot, joissa Timo Jutila ryömii pitkin seiniä. Pelottaviahan nekin ovat, mutta absurdius aiheuttaa sen, että ymmärtää ja tietää näkevänsä vain unta. Näissä toisissa tilanne on toinen. Fantastinen tämä ihmismieli.

Edit. Ai niin. Katsokaapa joskus ihmistä, joka näkee onnellista unta. Suu hymyssä, tyytyväistä yninää. Siihen tilaan itsekin halajan.

 

[FlaPa]

No tässäpä tarina joka ei ole niin aavemainen, ikimuistoinen kylläkin..

Olin silloin pieni pojankoltiainen ja olin vierailemassa mummolassa. Mummallani oli silloin lehmiä ja tykkäsin silloin käydä navetassa niitä aina morjestamassa. Siellä oli silloin sellainen vasikka, jota aina tapasin vierailullani kiusata, pyörittelemällä sormellani sen pieniä sarven nysiä, josta se ei selvästikkään tykännyt.

Yhtenä aamuna lehmät oli päästetty pellolle ja ajattelin mennä niitä katselemaan. Puin päälleni ja jalkoihini laitoin papan, varmaan n.15 numeroa liian suuret kumpparit jotka ylsivät juuri mukavasti tuohon puoleen reiteen. (Siis todella hyvät juoksu kengät).

No menin pihalle ja en päässyt pitkällekkään kun siskoni koputtavat sisäpuolella lasiin ja osoittivat sormella taakseni. Katsoin taakseni ja en unohda ikinä sen, jostain syystä aitauksesta ulos päässeen vasikan tuimaa katsetta n.5 metrin päässä minusta.

Siihen sitten jämähdin paikalleni katsomaan tuota otusta silmästä silmään. Se ei selvästikään ollut unohtanut minun härnäämisiäni ja rupesi kuopimaan maata toisella jalalla, aivan kuin jossain tv:ssä.

Silloin minä poika otin sellaisen spurtin vasikka kannoillani kohti ulko-ovea edeltäneitä portaita! Ehdin juuri ja juuri sinne portaille ennenkö tuo pieni, ilkeä lehmä olisi minut saavuttanut. Onneksi pysyin pystyssä sen n. 10 metrin spurtin ajan, olisi voinut käydä huonostikin!

 

[Pottakameli]

Kyseessä voi olla ns valveuni.

Voi ollakkin...olin myös nukkunut kovin vähän, mutta mikä sitten olikin niin hyvin todelliselta se tuntui.

Joskus, kun on juuri nukahtamaisillaan, tulee sellainen olo kuin tippuisi jostain. Sitä säikähtää kuollakseen ja säpsähdän aina niin kovaa, että herään siihen.
Myös tuollaiset ahdistumiset jossain paikoissa on tuttuja. On vain pakko päästä pois sellaisesta paikasta.

Elämä on outoa...

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

Lyodaan tanne kun tuntuu parhaiten sopivan. Vuosi sitten syksylla (-04) kun saavuin tanne montrealiin osui hauskin (?) tapahtuma omalle kohdalle. Ensimmainen ilta "koulussa" eli frosh (kaytannossa kannia viikko tutustumisen varjolla).

Aamiainen koostui kolmesta oluesta. Sen jalkeen lahdettiin keskustaan scavenger huntiin eli etsimaan satunnaisia paikkoja satunnaisiin tehtaviin. 10.30am ja jain auton alle. Melkein selvinpain eika ollut edes oma vika. Kavelin vihreisiin. Auto ei. Pamautti oikeaan reiteen. Kuulin takaa jarrujen kirskunaa ja tajusin mita tapahtui kun iski. Mitaan ei sattunut, oikea nilkka oli vaan vahan kipea laskeutumisen takia. Kuski pahoillaan ja pelkasi oikeusjuttua. Nauroin pois. Oli kiire juottopisteelle.

Terveena jatkoin ryyppaamista. Sitten illalla sitten n. 11pm loi ampiainen joille olen allerginen. Ja sairaalaan. Puhalsin 3.2 promillea. Selvittivat pari tuntia ja antoivat laaketta. Eipa ollut vaikea tutustua ihmisiin sen jalkeen. Kaiken lisaksi olen isomman kokoinen kaveri. Kanukit sun muut nareskelivat (ja vielakin kun tulee asia esille) etta kaveri selviaa autosta mutta pikku amppari hoitelee sairaalaan.

Suomikuvaa maailmalle.

 

[Anton]

Ötököitä täälläkin. Eipäs tämä niin omituinen tapahtuma ole, eikä ehkä niin hassukaan.

Paikka oli Beira, Mauritanian rannikolla. Olimme fiksuina varanneet huoneen kahdelle paikallisesta moottorimajasta, joka oli meikäläisten motellien karvalakkiversio. Onnettomat, saidat matkakaverimme olivat ottaneet huoneet majatalosta, joka näytti siltä, että se on pystyssä hilseilevän maalinsa turvin. Olimme kuulleet, että majatalojen juomavesi sisältää muutakin kuin poreita ja seurauksena saattaa olla tavallista ruokamyrkytystä rajumpi versio, neljän metrin päähän roiskuvan verisen ripulin kera. Naureskelimme illalla juodessamme juuri korkatuista vesipulloista takuupuhdasta vettä, että siellä naapuritontilla kaverit hankkivat arvokkaan matkamuistotippurin pelkästään koskemalla porraskaidetta.
Yö kului, ja aamulla tuli syötyä vain edellispäivän kuivia eväsleipiä. Tavatessamme muun porukan he kertoivat uskomattomista haudutetuista lihakasvispadoista, tuoksuvasta cous-cousista ja halvasta paikallisesta oluesta.
Illallakin matkakumppaneilla oli suolet yhä kropan sisäpuolella ja olimme kaverini kanssa jo hieman pettyneitä. Silloin meidän kyllä piti itse mennä käymään lääkärihoitajan luona, koska ilmeisesti auringon aiheuttama ihottuma, jota olimme jatkaneet hillittömällä kynsimisellä, oli äitynyt liian pahaksi. Saimme lääkärin antamat ranskankieliset paperit, joista emme ymmärtäneet mitään. Jonkin aikaa keskusteltuamme sekakielillä lääkärimme kirjoittaa paperille sanan ”flies”. Tarkemmin toisia ihasteltuamme huomaan matkakumppanini paidansaumojen ja hiusten aivan kuhiseva ötököitä, ei mitään pikkukärpäsiä, vaan oikeita kunnon kirppuja. Kutinasta päätellen niitä oli minunkin päällä useampi kilo. Salvat, täi/kirppu- shampoo, karvojen leikkaaminen kokonaan ja lukuisat peräkkäiset pesut helpottivat hieman oloa.
Viidennen miljoonannen kerran sanottu hokema ”mies on terve, jos ei ole kuppaa kummempaa sairautta, eikä oravaa isompaa syöpäläistä”, ei jaksanut enää naurattaa.

Kirjoittaminen aiheutti psykosomaattista kutinaa ympäri kroppaa.

 

[ervatsalo]

Parkettien partasuti

Niin, itse villiinnyin tanssimaan eräillä nimeltämainitsemattomilla syntymäpäivillä niin lahjakkaasti, että eräs kimalainen tuli ihan tosissaan kysymään, että harrastanko oikein vakavissani ja enemmänkin tanssia?

Korostettakoon vielä, että ikinä en ole selvinpäin tanssinut, enkä tanssi.

Ja kyllä, olin aika päissäni.

Täältä tähän

 

[JuVii]

Enpä tiedä kuuluisiko tämä tänne, mutta menkööt.
Olikohan 5 kesää sitten, silloin 11-vuotias. Vuotta vanhempi kaveri oli saanut käytetyn Honda Monkeyn jolla ajeltiin metsissä ja pikkuteillä, tämä siis tapahtui maalla. Noh, jossain metsässä pyöriteltiin mopedia ja jossain vaiheessa takalamppuun menevä sähköjohto meni poikki ja osui ketjuihin ja löi kipinää. Vielä hurjemman tarinasta tekee sen, että bensatankki vuosi hieman. Silloin oli kyllä hauskaa kun kipinöitä lenteli. Pari päivää sitten tuli ko. juttu mieleen ja hieman säikäytti kun ajattelee kuinka lähellä mahdollinen hengenlähtö oli.

 

[koo]

Olenkohan jo montakin kertaa tämän kertonut

Gagarinin viesti Tappara-Pelicans ketjuun toi muistoja mieleen ja koska tuo, kaikesta huolimatta ihan mukava tyyppi ei ole enää ”luukulla” uskallan kertoa muistoni.
Lauantai-iltapeli ja Muzzatti ensi kertaa Tapparan maalissa. Olin käynyt kampaajalla aiemmin päivällä ja hiukseni oli aikas hienon väriset. Niinpä Hakametsään mennessäni olin olevinani kovinkin hienoa entistä blondia, varsinkin kun pelin jälkeen olin menossa ”jonnekin ?”.
Hyvissä ajoin hallille saapuneena en nähnyt järkkäriäkään luukulla. Istuin tutulle paikalleni ja silmäilin otteluvihkosta kun olkapäähäni kopautettiin ja samalla kuului ”onko teillä lippua, tämä on kausikorttipaikka”. Käännyin katsomaan järkkäriä ja samassa hetkessä hän näytti kauhistuneelta. Syykin selvisi kun järkkäriltä pääsi ”kauheaa miltä sää näytät” …
...no hän ei tainnut pitää bruneteista.

Mutta Muzzatti oli hyvä.

Terveisin koo

 

[Bone]

Olen viikon sisällä herännyt kolme kertaa samaan kappaleeseen kelloradion soittamana. Aika on täysin sama, 07:20. Ihmettelen että miksi Radio SuomiPop soittaa samaa kappaletta samaan aikaan. Tämä kanava sen takia että kelloradio ei jaksa hakea Cityltä tarpeeksi vahvaa lähetystä.

Kappaleen nimeä ei tässä nyt viitsi kertoa, kädestä kiinni pitämisestä siitä kerrotaan joka tapauksessa.

 

[1936]

Olin jokunen vuosi sitten treffeillä kauniin ja fiksun naisen kanssa. Täysin seurustelumateriaalia.

Kävimme ensin juomassa muutaman oluen ja keskustelimme mukavia. Illalla menimme elokuviin. Tein pahan mokan. Laitoin purkan suuhun ennen elokuvan alkua. Kuten arvata saattaa, olivat laksatiiviset vaikutukset sen mukaiset.

Pystyin kuitenkin koko kaksi ja puolituntisen olemaan pierimättä. Kiemurtelin tuolilla kyllä siihen malliin, että likka kysyikin välillä onko kaikki kunnossa. Elokuvan loppupuolella en pystynyt enää liikkumaan, koska peräsuoli oli sen verran hellänä pidättelystä. Pienikin muutos asennossa...Osaatte varmaan kuvitella loput.

Voi sitä helpotuksen tunnetta kun elokuva oli loppu. Ilta oli mennyt hyvin ja likka oli todella mielenkiintoinen. Kuitenkin ajattelin vain, että pakko päästä kotimatkalle ja päästämään pidätetyt kaasut ulos. Sitten hän kysyi sitä, mitä olisin missä muussa tilanteessa toivonutkin:" Voinko tulla sun luokse?"

Puntaroin siinä tuskissani eri vaihtoehtoja. Toisaalta houkutteli ihan älyttömästi lähteä jatkamaan iltaa kauniin naisen kanssa, mutta sitten mietin kestänkö lyhyttä kävelymatkaa pierimättä kotiin asti. Tähtisilmäisen tytön kutsu vei voiton. Lähdimme luokseni todella ripein askelin.

Rappukäytävissä alkoi jo sattumaan niin paljon, että pahaa teki. Nopeasti ohjasin likan sohvalle ja laitoin musiikkia soimaan. Menin nopeasti vessaan.

Silloisessa yksiössäni vessan sijainti oli keskeinen. Sieltä kuuluivat äänet jokapuolille kämppään. Istuessani pytyllä koitin saada kaasut pois mahdollisimman vähä-äänisesti. Niin sanotusti tuhnuttaen.

Epäonnistuin täysin! Ilmoille pääsi aivan järkyttävän kova, palosireenimomainen, pitkä ja vetelä pieru-ääni. Siinä häpeän tilassa minua alkoi aivan hysteerisesti naurattaa. Ajattelin, että jos nyt vielä alan nauramaan hysteerisesti oman pierun päälle, niin lupaavasti alkanut ilta saattaisi saada uuden käänteen.

Otin sitten nopeasti käsipyyhkeen ja purin sitä niin kovin kuin pystyin pidättääkseni naurua. Kyyneleet valui ja mahaa kouraisi. Hetken aikaa pystyin, mutta sitten repesin niin totaalisesti. Tiedättekö hetkiä, jolloin ei todellakaan saisi nauraa ja mitä enemmän pidättelee..Nauroin vessan lattialla varmaan 5 minuuttia hysteerisesti, samalla miettin mitä helvettiä aion likalle sanoa kun astun ulos.

Naama punaisena ja selkä suorana avasin vessan oven. Tyttö kysyi hieman vaivaantuneena mikä nauratti, johon en keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Vanhasta vitsistä mainitsin, jonka tyttö tietysti halusi kuulla. :)

Loppujen lopuksi ilta päättyikin hyvin, vaikka tuo episodi saattoi hieman hänen käsitystään minusta muuttaa.

ÄLKÄÄ SYÖKÖ PURKKAA TREFFEILLÄ ELLEI OLE ESTEETÖNTÄ PÄÄSYÄ VESSAAN!