Mä katson kiekkoa sellaisten värilasien läpi, että se on joukkuepeli, jossa lopulta vain joukkueen voitto merkkaa. Parhaita ovat ne pelaajat, jotka pystyvät tekemään eniten joukkueensa voiton eteen.
Tässä on kyse vähän samasta asiasta kuin siinä, että Suomella ei kuulemma ole hyviä pelaajia, mutta suomalaisista kasattu joukkue pärjää aina arvokisoissa. Joku arvostelma on silloin väärin. Samaten venäläisillä kuulemma on hyviä ja taitavia pelaajia, jotka aina floppaavat.
Ihan kenen hyvänsä sohvaperunan on helppo hahmottaa sellaista taitoa, jota näytetään hidastuksissa. Kun pelaaja harhauttaa toisen, luistelee ohi, laukoo riman kautta häkin tai heittää rystylätyn maalin kulmalle. Vaikeampi sohvaperunoiden on hahmottaa sitä, että joku sijoittuu aina oikein, voittaa kaksinkamppailuja huonoista lähtökohdista tai tekee hyökkäyspäässä oikean ratkaisun heittämällä kiekon ränniä pitkin eteenpäin. Kuitenkin voi aika perustellusti väittää, että voiton saavuttamisessa auttaa ihan yhtälailla, ehkä enemmänkin, se taito, jota ei näytetä hidastuksissa.
Crosby on taitava pelaaja, mutta jos pelaisin kupista, niin kyllä minä senttereistä esimerkiksi Toewsin tai Datsjukin ensin ottaisin. Mutta ihan ensimmäiseksi ottaisin oikeastaan kenet hyvänsä liigan eliittiin kuuluvan ykköspakin. Doughtystä voisi aloittaa.
