Yritin pitää pitkään mielessä Presidentti Mauno Koiviston ohjeen, että jos provosoidaan, älä provosoidu.
Se on kultainen neuvo, mutta nyt on ylitetty raja, jossa sitä ei voi enää noudattaa.
Se raja ylittyi kun erehdyin lukemaan nettikommentteja Harri Haataisen karsiutumisesta. En uskonut ensin silmiäni, sitten tunsin vain syvää myötähäpeää nimimerkkien takaa viikatetta heiluttavien ”miehisten miesten, siis peräkammarien poikien” puolesta.
Ajattelin, etteivät nämä kirjoitukset voi olla peräisin suomalaisten näppäimiltä, mutta lopulta oli pakkoa uskoa.
Joskus urheilijat sanovat, etteivät osaa sanoin kuvailla tunteitaan, nyt voisin sanoa samaa. Tunnen vain häpeää niiden ihmisten puolesta, jotka herjaavat Haataista.
Nämä ihmiset eivät tietenkään ole koskaan nähneet Haataista ”livenä”, saatikka keskustelleet hänen kanssaan. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä millaisen pirunpellon läpi Harri on Barcelonaan tullut.
Harri Haatainen joutui kahdeksan vuotta sitten sellaiseen selkäleikkaukseen, jonka seurauksena hän olisi voinut menettää myös liikuntakykynsä. Hän olisi voinut elää normaalia elämää ilman leikkausta, mutta ei olisi voinut heittää keihästä.
Harri päätti ottaa riskin ja se oli todellinen. Selkä saatiin kuntoon ja sen jälkeen alkoi ankara kuntoutus. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Harri on vuodattanut yksinäisillä harjoituskerroillaan verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta ei ole koskaan valittanut.
Urheiluliitto tai yhteiskunta ylipäätänsä ei ole tukenut häntä eurollakaan, hänen ainoat tukijansa ovat olleet äiti ja isä. Harri ei siis ole ollut yhteiskunnan ”elätti”, vaan on saanut tukea kotoaan ja käynyt tietenkin töissä.
Harri on työskennellyt erityisopettajana, siis sellaisten lasten tukena, jotka eivät ole sopeutuneet normaaliin luokkaan. Tehtävä on siis erityisen vaativa, kuluttava mutta myös paljon antava ja palkitseva.
Harri itse on sanonut, ettei vaihtaisi päivääkään tuosta työstä pois, eikä aio luopua opettajan tehtävästään jatkossakaan, vaikka tähtääkin tosissaan Lontoon olympialaisiin.
Haatainen lunasti EM-paikkansa Pihtiputaalla voittamalla kisan, joten siitäkin on turha urputtaa.
Barcelonassa hän oli unelmansa ääressä. Toisella heitolla tuo unelma olisi toteutunut, jos heitto olisi pysynyt sektorissa. Ei pysynyt ja Harri putosi finaalista.
Hän oli tehnyt kahdeksan pitkää vuotta yksinään työtä tuon unelman saavuttamiseksi, kun unelma murtui, avautuivat padot, eikä Harri pystynyt pitämään tunteita sisällään. Kyyneleet ja silmät kertoivat siitä tuskasta, jota hän sillä hetkellä tunsi.
Kaiken tämän jälkeen peräkammarien sankaripojat ottavat oikeudekseen herjata Haataista nimimerkkien suojasta tavalla, josta normaalisti joutuisi leivättömän pöydän ääreen.
Peräkammarin pojat hoi, kun muorinne seuraavaksi koputtaa oveen ja kysyy mitä haluaisit iltapalaksi, pyydä ihmeessä uusi lääkitys tai hanki elämä, ei se niin vaikeaa ole.