Itse olen vältellyt useamman vuoden hammaslääkäriä. Vuodenvaihteen tietämillä oli pakko, ylhäältä vasemmalta alkoi jokin hammas vihloa. Tilasin n. 3 viikon vitkuttelun jälkeen tammikuussa ajan. Puhelimen toisessa päässä ollut neitihenkilö sanoi:"Tässä on sitten puolen vuoden jono." Mit vit?
Kunnallisella eivät näemmä ne jonot ihan helposti lopu.
Noh, jäädään sitten jonoon. Pienellä ahkeralla pesemisellä se vihlonta loppui.
Sitten talven kuluessa hampaitten pesu jäi aina välillä. En ole ikinä ollut mikään hyvä pesemään hampaita. Jää todella helposti, mutta jossain vaiheessa sitten se pesemättä jättäminen tulee vastaan. Nyt se tuli.
Vappuaattoaamuna alkoi pikkasen tuntumaan että nyt on jotain vikaa.
Hammasta särki hieman, mutta se meni hampupesulla ohi. Illalla oltiin juhlimassa ja siellä jomotusta oli jo havaittavissa. Otin yhden särkylääkkeen, (joo joo..meni sitä olutta sitten ennen ja jälkeen, ei hjuva) ja tunne meni ohi. Tosin taisin syödä ns. väärällä puolella suuta. Pikkasen tuntui ikävältä. Yöllä sitten heräsin siihen että hammasta särki. Koko ajan ollut siis kyseessä vasemman puolen tokavika hammas. Viisauden hampaani ovat siis poistettu jo amatsu-iässä. Niistä myöhemmin lisää.
Kipu lähti ja sain unta. Aamulla aamukahvin jälkeen kipu alkoi palailemaan, otin lisää särkylääkettä. Ei oikein tuntunut toimivan. Iltapäivällä lähtö appivanhempien kanssa vappulounaalle. Pyysin anopilta särkylääkettä, hän antoi Burana 600:sen. En ottanut heti vaikka suussa alkoi jomottamaan enemmän ja enemmän. Söin ruuankin toisella puolella suuta. Jossain vaiheessa Burana vatsaan - ei mitään vaikutusta. Mietin että ompas nyt kova homma kun ei tääkään tehoa.
Illansuussa oli jo veemäinen olo, kun hammasta särkee ja veto vähän poissa. Ei oikein jaksanut mitään tehdä. Jäin sitten rouvalle yöksi ja napsin tuplana 300 mg Dexitiä. Vei ehkä pahimman kivun pois, mutta ei kaikkea. Kymmeneltä nukkumaan. Nukuin viime yönä noin reilun tunnin. Kerran olin nukkunut kun rouva oli hereillä. Muuten olin koko ajan hereillä. Yksi tuskaisimmista öistä ikinä. Koskaan. Missään.
Aamulla kuudelta ylös, vähän aamukahvia, leipää ja lähtö kohti Tamperetta. Kipu ei oikein tuntunut autolla ajettaessa, tiedä mistä johtui. Pääsin töihin myöhässä ( jouduin pitstopille ekaa kertaa elämässäni matkan varrella) ja heti soittelemaan hammaslääkäriä. Jostain syystä en edes soittanut kunnalliselle. Koskikeskuksessa ei ollut tälle päivälle aikoja. Seuraava numero. Sieltä löytyi, klo 11 oli vapaa aika. Ikinä ennen en ole ollut yksityisellä ennen tätä.
Kymmenen maissa oli olo aivan tuskainen, ei mitään pystynyt tekemään. Kylmänhiki virtasi päästä ja päässä heitti. Viimein kello tuli sen verran että pääsin lähtemään hammaslääkärille.
Odottelin hetken, täytin kaavakkeen henkilötiedoistani. N. 40-vuotias rouva tuli päästämään huoneeseen ja ensimmäisenä silmäni kiinnittyivät n. 25-vuotiaaseen Riikkaan. Aikamoinen pakkaus, vaikkakin vaaleassa hoitopuvussa. Tollasia harjoittelijoita lisää!!
Noh, lääkäritäti otti ohjat käsiin. Kyseli mihin sattuu, paineli hammasta ja varmisti että oli oikea hammas. Vanhan paikan alta sattui. Pikaröntgen päälle ja kuvanottoa. Kuvaa ei ollut tullut niin täti sanoi että kaipa tässä voi aloittaa. Ja että jos menee juurihoitoon, niin 100 ecua maksaa. Siinä vaihessa rahanmeno ei ollut mitään, kun sitä kipua oli n. 40 tuntia tuntenut.
Ei muuta kuin puudutuspiikkiä ikeniin ja hommiin. 25 minuuttia sillä meni siinä hommassa. Paikka helvettiin, juuret auki ja juurihoito päälle. Nyt tiedän miltä se tuntuu. Ilman puudutusta sitä ei voine toivoa edes pahimmille vastustajilleenkaan. Aika jännän oloista kun lääkäritäti hinkkaa niitä hermoja jollain välineellä ja väristykset menee läpi kropan. Hermoon osumalla tekee kaikkea kivaa...just joo.
Täti pisti paletin uusiksi. Avasi hermon ja sanoi että:"En ihmettele jos sulla on ollut kipuja. Tän hermon kun avasi, niin sieltä tuli paineella mätää. Ja sitä oli paljon". Huikeata. Sitä mätää on nyt sitten kertynyt siitä vuodenvaihteesta lähtien. Mut kipu lähti kyllä pois.
Pari kertaa joutunee käymään vielä juurihoidossa, mutta tällä kertaa tää on helppoa.
Olen varmaan junnarina saanut jonkinlaisen hammaslääkärikammon kun eihän peruskoulussa paljoakaan puudutettu. Moralisaarnaa tuli sitäkin enemmän. Se on muuten ehkä alistavinta mitä voi maailmassa olla. Hammaslääkäri vittuilee sulle, kun on jotain jäänyt tekemättä.
Yksityisellä eri juttu. Ei mitään moraalisaarnaa. Päinvastoin. Hammas kuntoon 25 minuutissa, kirjoitti reseptin ja sanoi että soittele jos kivut tulevat. Taskussa on nyt antibioottiresepti ja samoin resepti Burana 600:lle. Olin ilman särkylääkettä iltapäivän ja illansuun. Ei mitään. Jossain vaihessa Suomen pelin aikana tuli sellainen olo, että nyt voisi ottaa. Mut sitä 600:sta en ole hakenut, tavallista buranacapsia vain. Kyllä se auttoi. Vähän on välillä arka tuo hammas ja muistuttelee varmasti. Tarvii katsoa nyt mitä tapahtuu.
Tämän reissun jälkeen kyllä jatkossa käytän vain yksityistä. Kunnalliselta puolelta ei yleensä kuin vittuilua, pitkän odotusajan sekä paskaa työtä.
Olen kuitenkin vähän vältellyt vielä toisella puolella suuta syömistä, josko huomenna.
Tän kuun lopussa seuraava aika ja sitten jatketaan. Ai niin, 63 euroa plus rapiat maksoi koko homma. Siitä on siis jo vähennetty Kelan osuus. Tekevät senkin mun puolesta, tästä mää diggaan. Lähti kyllä hammaslääkäripelko pois aika nopsasti.
Ai niin, amatsuikäisenä tosiaan revittiin multa kaikki ne neljä viisaudenhammasta irti. Kaikki kasvoivat vinoon. Kolme niistä on edelleen tallella pöytälaatikossa. Se yksi on kyllä tyylikäs. Juuret kasvaneet ristiin keskenään. Joo, kaikki hampaat ovat lähteneet kokonaisina. Muistaakseni leikattiin. Ehkä.
No enivei, nyt on hyvä olo. Kipua ei ole, ja se on tärkeintä. Vittumaista on kyllä kun ei saa nukuttua hammassäryn takia. Muut säryt kyllä vielä menee, mutta hammassärky...
Muistakaa lapset pitää huolta hampaistanne!!
