tant gredulin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Mulla on myös ollut huono vuosi hampaiden suhteen: joulunpyhinä alkoi jumalaton hammassärky ja poski turposi niin, että se peitti näkyvyyden oikealta puolelta. TV:tä pystyin katsomaan vain pää veikeästi vinossa. 27.12. pääsin sitten lääkäriin, joka määräsi alkuun sekä V-pen että antibioottikuurin ennen kuin viisaudenhampaisiin päästäisiin käsiksi. Tammikuun alussa suoritettiin itse operaatio, alaleuka leikattiin ja ylhäältä poistettiin normaaliin tyyliin. Kummallista kyllä kehitin sillä kerralla aivan hillittömän pelon puudutusta kohtaan - osaltaan tietenkin johtui siitä, että kitalakeeni, poskiini ja ikeniini iskettiin kuutisen piikkiä. Olo oli melkoinen vielä parikin viikkoa tapahtuman jälkeen...
Viime viikolla olin pitämässä presentaatiota Ruåtsissa, ja hymy oli hippasen keinotekoinen. Hillitön särky oli alkanut taas, tällä kertaa jossain päin alaleukaa. Tuntui, että puoli päätä oli tulessa. Perjantaina yksi hammas 'avattiin' ja todettiin sen olevan juurihoidon tarpeessa. Eilen koitti sitten se suuri päivä, mutta kun lääkäri ehdotti puudutusta, menin aivan voimattomaksi ja olin varma, että pyörryn siihen paikkaan. Pyysin, ettei minua puudutettaisi, johon lääkäri vastasi selkeästi artikuloiden: 'se on
j u u r i h o i t o'. Aikani jankattuani lääkäri sanoi 'ok, kokeillaan miltä se tuntuu puuduttamatta'. Kokeiltiin. Kynteni irtosivat ja juoksivat kirkuen ovesta ulos. Rukoilin puudutusta.
En ole koskaan aikaisemmin juurihoitoa kokenut, toivoakseni ei enää tarvitsekaan. Jopa puudutettunakin se oli maata järisyttävä kokemus, kun teräaseilla kaivettiin elävää kudosta ja hermoja. Nyt täytyy vain odottaa, että pulssi palautuu normaalitasolle ennen viikonloppua - sittenhän kausi jo alkaakin, ja sen myötä toisenlainen 'ahistus'.
Viime viikolla olin pitämässä presentaatiota Ruåtsissa, ja hymy oli hippasen keinotekoinen. Hillitön särky oli alkanut taas, tällä kertaa jossain päin alaleukaa. Tuntui, että puoli päätä oli tulessa. Perjantaina yksi hammas 'avattiin' ja todettiin sen olevan juurihoidon tarpeessa. Eilen koitti sitten se suuri päivä, mutta kun lääkäri ehdotti puudutusta, menin aivan voimattomaksi ja olin varma, että pyörryn siihen paikkaan. Pyysin, ettei minua puudutettaisi, johon lääkäri vastasi selkeästi artikuloiden: 'se on
j u u r i h o i t o'. Aikani jankattuani lääkäri sanoi 'ok, kokeillaan miltä se tuntuu puuduttamatta'. Kokeiltiin. Kynteni irtosivat ja juoksivat kirkuen ovesta ulos. Rukoilin puudutusta.
En ole koskaan aikaisemmin juurihoitoa kokenut, toivoakseni ei enää tarvitsekaan. Jopa puudutettunakin se oli maata järisyttävä kokemus, kun teräaseilla kaivettiin elävää kudosta ja hermoja. Nyt täytyy vain odottaa, että pulssi palautuu normaalitasolle ennen viikonloppua - sittenhän kausi jo alkaakin, ja sen myötä toisenlainen 'ahistus'.