Lainaanpa itseäni tästä ketjusta sivulta viisi.
"Täti pisti paletin uusiksi. Avasi hermon ja sanoi että:"En ihmettele jos sulla on ollut kipuja. Tän hermon kun avasi, niin sieltä tuli paineella mätää. Ja sitä oli paljon"."
Näin siis toukokuussa 2005. Hampaan juurikanava keräsi mätää ja siitä päästiin eroon. Loppuvuodesta 2006 tuli syötyä vanhoja kunnon merkkareita, ja eikös se paikka pamahtanut siinä rikki. Pala lähti kulmasta, mutta ei niin pahasti etteikö sitä olisi voinut käyttää normaalisti. Sitten keväällä 2007 mietin että parempi se on hoitaa jossain välissä. Juurihoitoa hampaalle samalla ja paikka kuntoon.
Kunnes...
Nyt joskus lokakuussa alkoi samaa hammasta keskellä yötä särkemään. Eiku buranaa naamaan ja takas nukkumaan. Aamulla ei ollut mitään kipuja. Samoja kipuja tuli sitten pari viikkoa sen jälkeen, taas hetkeksi.
Kunnes viimein marraskuun viimeisellä viikolla jälleen sama hammas alkoi vaivaamaan. Silloin oli pakko soittaa hammaslääkäriin. Parin viikon jono, just. Noh, eiku päivystykseen kunnalliselle. Eivät ne pysty oikein mitään tekemään sen ajan puitteissa. Antibioottiresepti kouraan ja kehoitus mennä avaamaan juuri siellä missä se on tehty. Seuraavana maanantaina soitto omalle hammaslääkärille. "jouluviikolla löytyy aikoja". Sanoin että särkee. Viikon päästä sain ajan. Pakko se oli vaan kestää, vaikka välillä oli tuskaista olla.
Maanantaina sitten tällä viikolla lekurille. Paikka irti, ja juuren täyte pois. Kummeli-sketsin sanoin:"Kyllä täällä tosiaan jotain pientä on."
Lääkäri sanoi, että "täältä tulee mätää ja verta. mätää ja verta." Se sama juuri oli alkanut taas tulehtumaan, onneksi se päivystävän lääkärin antibiootti auttoi hieman.
Ei sitä juurta pystynyt hoitamaan heti. Paikka jäi laittamatta ja uusi aika keskiviikolle. Samalla tulisi mätää ulos, jos sitä vielä siellä olisi. Oli aika jännä tunne kun kielellä tunsi hampaan sisällön. Keskellä reikä ja jotain pehmeätä siellä oli. Keskiviikkona sitten lekurille, juuren puhdistus ja antibiootit juuren sisään. Paikka päälle, kiitos ja näkemiin.
Tammikuussa uudestaan, varmaan katsotaan mitä siitä tulee. Lääkäri sanoi että puolen vuoden homma tää juuren hoito on. Hoidon jälkeinen yö oli kyllä tuskainen. Nukuin ehkä neljä tuntia koko yönä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa ottaa 600 mg tulehduskipulääkettä. Se auttoi. Mutta ei kaksi 400 mg Buranaa tehonnut mitenkään.
En ole siis vieläkään oppinut harjaamaan hampaita. Hitto, se on tärkeä homma, ellei pidä kivusta. Minä en pidä. Mutta kärsittävä tätä vaan on, kun on itse aiheutettu. Nyt hammas on ollut pari päivää ihan ok. Tätä kirjoittaessa vähän kolottaa, mutta aika sen korjannee taas.
Muistakaa nyt lapset edelleen pestä ne hampaanne!
"Täti pisti paletin uusiksi. Avasi hermon ja sanoi että:"En ihmettele jos sulla on ollut kipuja. Tän hermon kun avasi, niin sieltä tuli paineella mätää. Ja sitä oli paljon"."
Näin siis toukokuussa 2005. Hampaan juurikanava keräsi mätää ja siitä päästiin eroon. Loppuvuodesta 2006 tuli syötyä vanhoja kunnon merkkareita, ja eikös se paikka pamahtanut siinä rikki. Pala lähti kulmasta, mutta ei niin pahasti etteikö sitä olisi voinut käyttää normaalisti. Sitten keväällä 2007 mietin että parempi se on hoitaa jossain välissä. Juurihoitoa hampaalle samalla ja paikka kuntoon.
Kunnes...
Nyt joskus lokakuussa alkoi samaa hammasta keskellä yötä särkemään. Eiku buranaa naamaan ja takas nukkumaan. Aamulla ei ollut mitään kipuja. Samoja kipuja tuli sitten pari viikkoa sen jälkeen, taas hetkeksi.
Kunnes viimein marraskuun viimeisellä viikolla jälleen sama hammas alkoi vaivaamaan. Silloin oli pakko soittaa hammaslääkäriin. Parin viikon jono, just. Noh, eiku päivystykseen kunnalliselle. Eivät ne pysty oikein mitään tekemään sen ajan puitteissa. Antibioottiresepti kouraan ja kehoitus mennä avaamaan juuri siellä missä se on tehty. Seuraavana maanantaina soitto omalle hammaslääkärille. "jouluviikolla löytyy aikoja". Sanoin että särkee. Viikon päästä sain ajan. Pakko se oli vaan kestää, vaikka välillä oli tuskaista olla.
Maanantaina sitten tällä viikolla lekurille. Paikka irti, ja juuren täyte pois. Kummeli-sketsin sanoin:"Kyllä täällä tosiaan jotain pientä on."
Lääkäri sanoi, että "täältä tulee mätää ja verta. mätää ja verta." Se sama juuri oli alkanut taas tulehtumaan, onneksi se päivystävän lääkärin antibiootti auttoi hieman.
Ei sitä juurta pystynyt hoitamaan heti. Paikka jäi laittamatta ja uusi aika keskiviikolle. Samalla tulisi mätää ulos, jos sitä vielä siellä olisi. Oli aika jännä tunne kun kielellä tunsi hampaan sisällön. Keskellä reikä ja jotain pehmeätä siellä oli. Keskiviikkona sitten lekurille, juuren puhdistus ja antibiootit juuren sisään. Paikka päälle, kiitos ja näkemiin.
Tammikuussa uudestaan, varmaan katsotaan mitä siitä tulee. Lääkäri sanoi että puolen vuoden homma tää juuren hoito on. Hoidon jälkeinen yö oli kyllä tuskainen. Nukuin ehkä neljä tuntia koko yönä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa ottaa 600 mg tulehduskipulääkettä. Se auttoi. Mutta ei kaksi 400 mg Buranaa tehonnut mitenkään.
En ole siis vieläkään oppinut harjaamaan hampaita. Hitto, se on tärkeä homma, ellei pidä kivusta. Minä en pidä. Mutta kärsittävä tätä vaan on, kun on itse aiheutettu. Nyt hammas on ollut pari päivää ihan ok. Tätä kirjoittaessa vähän kolottaa, mutta aika sen korjannee taas.
Muistakaa nyt lapset edelleen pestä ne hampaanne!