Oli pakko tarkistaa Tuomas Veturin väri. Siniseksi olisin sitä veikannut, koska Tuomas on poikien leluhahmo. Chinaskin olisin tiennyt, ainakin kun on vaihtoehtoja esillä. En erityisesti jaksa Bukowskia, Henry Milleriäkin luin aikoinaan vain teinipoikana runkkausmateriaalina kun ei muutakaan silloin ollut käytössä ankeilla menneillä vuosikymmenillä. Eli
@Noitarumpu on siinä mielessä tässä oikeassa, että mahdollisista muista elämänviisauksistaan huolimatta ei Bukowskia ja/tai Milleriä niin paljon suosittaisi ilman tätä "elämänmakuisempaa" sisältöä.
Vaikka sitä samaa Hannu Salamakin kirjoitteli Juhannustansseissaan, ja kyllä Bukowski, Miller yms. sentään ihan oikeaa kirjallisuutta ovat. Juhavuorisista voi olla montaa mieltä, mutta ennemmin paljon veroja maksava ja paskaa suoltava menestyvä kynäniekka kuin apurahoilla yhteiskunnan elättinä roikkuva paskalla tuhertava Kiasman käsitetaiteilija, josta ei ole kuin elatus- ja siivouskuluja.
En kuitenkaan näitä nykyisiä miljonääri- tai tietovisoja katso, koska ennen oli Erik Toivanen, Suomen tietoviisas -ohjelma ja kaikki oli paremmin.
Ja miksi oli paremmin? Siitä syystä, mikä tässä
Hesarin kolumnissa 28.2.2016 kiteytetään:
"Muistatteko Erik Toivasen? Hammaslääkäri Mikkelistä tiesi kaiken. Toivanen aloitti visailun jo 1960-luvulla ja voitti Suomen tietoviisas -tittelin seitsemän kertaa putkeen. Muutos kiteytyy Toivasessa.
Ennen tietovisoja katsottiin, koska eriktoivasia ihailtiin. Miten joku voi tietää noin paljon! Nykyisin Miljonääriä katsotaan päinvastaisista syistä. Miten joku voi tietää noin vähän?
Kotisohvalta on helppo parjata tyhmiä kilpailijoita. Itse olisin kyllä tiennyt. Jaajo auttaa kilpailijoita liikaa! Miten se ei tuotakaan tiennyt? Helppo!
Siinä missä ennen vanhaan televisiovisat saivat katsojan tuntemaan itsensä tyhmäksi, nykyään ne kasvattavat egoa entisestään."
Siihen on siis syynsä, miksi nykyään saatetaan kysyä todella hankalia kysymyksiä äkillisesti helpompien lomassa: jotta saadaan lisättyä nöyryytyksen tunnetta, kun joku odottaa helpohkoa alkukysymystä ja saakin jonkun "kuka oli Kiinan sisäministerinä 1978"-tyyppisen kysymyksen. Ja kisoihin ei enää eriktoivasia valitakaan, vaan otetaan ihmisiä joiden toivotaankin mokaavan.
Minä jätän egonkasvatuksen väliin. Ennemmin haluaisin nähdä eriktoivasien loistavan tietämyksellään kuin katselen peruspösilöiden epäonnistumisia kysymyksissä, jotka jostain syystä satun tietämään (ja jotka näin ollen kuuluvat välittömästi siihen kuuluisaan yleissivistykseen joka
kaikkien kuuluu tietää).