Suomi-Salama
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Viestin lähetti The Original Jags
Eli Puolustusvoimien teettämät tutkimukset ja niiden tulokset ovat kai pelkkää propagandaa.
En näe Suomen puolustusvoimilla mitään hyödyllistä tarkoitusta olemassaololleen juuri nyt.
Kehottaisin kiinnittämään huomiota sanaan velvollisuus. Suomessahan on yleinen asevelvollisuus. Se ei siis ole sama asia kuin vapaaehtoisuus. On harhaanjohtavaa vetää yksioikoisia johtopäätöksiä suomalaisten maanpuolustustahdosta sen perusteella, että vapaaehtoisena armeijaan ei enää mentäisikään. Tuskinpa moni menisikään, sen verran itsekkäitä ja omasta mukavuudestamme kiinnipitäviä me olemme. Velvollisuuden sen sijaan useimmat hoitavat, joko asepalveluksessa tai siviilipalveluksessa.
Esimerkiksi reserviläistutkimuksia on aika vaikea kääntää pelkäksi propagandaksi, koska ne tehdään nimettömänä ja vastausvaihtoehtoina on aina laaja skaala tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen. Ehkä Jagsin kannattaisikin nyt keskittyä niiden syiden pohtimiseen, miksi ko. tutkimukset kuitenkin kerta toisensa jälkeen antavat todella korkeat prosentit sillekin seikalle, että reserviläisten mielestä Suomen kannattaa puolustautua aseellisesti, vaikka tulos olisi epävarma.. Mielestäni tuo jos mikä kuvaa korkeaa maanpuolustustahtoa.
En minäkään näe _tällä hetkellä_ puolustusvoimille akuuttia käyttöä. Siis jos unohdetaan kriisejä ennaltaehkäisevä aspekti, koulutustehtävä ja ihan puhtaasti työllisyysvaikutus. Mutta armeijan paradoksi piileekin juuri tuossa: mitä paremmin armeija kykenee täyttämään tehtävänsä sitä helpompi se on kyseenalaistaa. Eli toisin sanoen, mitä syvempi rauha maassa vallitsee, sen enemmän kuuluu vaatimuksia koko armeijan lakkauttamisesta turhana. Unohdetaan se, että armeija on olemassa kaiken varalta, syvän rauhan aika ei ole itsestäänselvyys, sen eteen on tehtävä lakkaamatta työtä ja yksi sen työn tekijä on puolustusvoimat itse. Vanha kliseinen mutta paikkansapitävä totuus on, että ellei maassa ole omaa armeijaa, on siellä joku toinen armeija.
Toivon, että kirjoitukseni ei poikisi vastakommentteja henkilöiltä, jotka ovat turhautuneet omana inttiaikanaan, kun "se ei antanut mulle mitään, en hyötynyt siitä mitenkään, se oli mulle täysin turha". Olen yrittänyt nyt unohtaa yksilön "minä minä"-ajattelun ja ajatella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Totta on, ettei armeija ole jokaista varten, mutta yhtä totta on, että armeijan voimavara on joukossa, ei yksilössä. Jos siellä siis itse on turhautunut, kun alunperinkin motivaatio on ollut huono, eikä ole halunnut hakeutua itselleen sopiviin tehtäviin, olkaa ystävällisiä älkääkä vaivautuko vastaamaan.