En silti sanoisi, että juuri Suomen äärioikeistoa mitenkään yhteneväisesti määrittelisi venäjämyönteisyys, varsin sekalaista sakkia.
Suomessa on venäjämyönteistä äärioikeistoa. Kuten monissa muissakin Euroopan maissa, näen nimenomaan tälle ryhmälle valitettavasti melko paljon hyvää kasvualustaa.
Vaara se ei toki vielä pitkään aikaan yhteiskunnalle ole.
Suomessa on erittäin vähän venäjämyönteistä äärioikeistoa, suurimmat ns. äärioikeistolaiset liikkeet ovat tiukan nationalistia joilla ei ole juuri mitään ihailua Venäjälle. Poikkeuksen tekee islamia ja homoja koskevat linjaukset, muuten ollaan aika tiukasti Venäjää vastaan, kiitos historian.
Suomen Venäjämyönteiset "äärioikeistolaiset" ovat näitä Bäckmaneja jotka heiluttavat antifasistisia lippuja Venäjän nimissä (ja ohjeistuksella ilmeisesti), näiden äärioikeistolaisuudesta voi olla montaa mieltä. Tässä joukossa on valikoitu porukka russofiilejä, esim. demareista löytyy muutama aika pelottava tapaus (esim. entinen kansanendustaja ja Porin valtuuston pj. Mikko Elo jonka Tarja Halonen nimitti valtiopäiväneuvokseksi kautensa lopussa).
Minusta on lähtökohtaisesti omituinen tilanne, jos lainoittajat kertovat itsenäiselle maalle tarkasti, mitä pitää tehdä. Tällöinhän on kiistatta se tilanne, että demokratiaa ei kunnioiteta. Sen ymmärrän, että lainoittajat asettavat määrällisiä raameja leikkauksille ja budjetin alijäämälle, mutta kyllä se pitää olla Kreikan kansan valitsemilla päättäjillä oikeus valita leikkauskohteet.
Ei siinä ole mitään omituista. Joko teet kuten lainoittajat sanovat tai lainahanat menee kiinni. Jos lainanottaja on toistuvasti vältellyt sovittuja asioita, perunut vanhoja sopimuksia ja muutenkin ollut epäluotettava, jäljelle jää enään suora sanelu. Kreikalla oli mahdollisuus, se ryssi sen täysin.
Heh, toivottavasti tämä oli ironiaa. Siitähän tässä on monta vuotta juuri keskusteltu. Kerrotaan nyt varmuuden vuoksi se taloustieteellinen tosiasia, että taantumassa ne menot kasvavat automaattien kautta, vaikka uusia menopäätöksiä ei tehtäisikään. Tämä johtuu esimerkiksi työttömyysmenojen kasvusta, kun työttömyys kasvaa.
Niin tapahtuu jos näille automaateille ei tehdä mitään. Eivät ne ole mitään perustuslakiin hakattuja annettuja suureita vaan niihin voidaan vaikuttaa ihan normaalilla lainsäädäntömenettelyllä.
Eikä raju säästöpolitiikka ole muutenkaan laskusuhdanteessa millään tavoin järkevää, kuten Kreikan kohdalla on nähty (kysyntä romahtaa, työttömyys kasvaa, yritykset joutuvat vaikeuksiin jne.).
Rajua säästöpolitiikkaa voi ja pitää harjoittaa silloin kun on rakenteellisia ongelmia, ihannetilanteessa ne rakenteelliset uudistukset tehdään hyvän sään aikaan mutta poliitikot eivät oikein kykene siihen. Eli säästöjä voi tehdä rakenteita uudistamalla, näiden lyhytaikaisia negatiivisia vaikutuksia voi paikata tekemällä strategisia investointeja esim. infran aikaistettuun korjaamiseen (jotka pitäisi tehdä joka tapauksessa joskus).
Ja Suomen joutuminen tukipakettipolitiikan kohteeksi nähtävissä olevassa tulevaisuudessa on niin voodoota, etten taida viitsiä sitä sen enempää kommentoida.
Samaa mieltä olivat kaikki poliitikot vuonna 1990. Kummasti 1992-93 tämä oli jo sitten ihan realistinen tilanne Suomen kohdalla.
E: Ja lisätään nyt vielä se, että esim. julkisten menojen BKT-suhteen kasvu riippuu talouskehityksestä, ei niiden absoluuttisesta kasvusta. Kreikastakin nostettiin jossain vaiheessa esille se, kuinka esim. eläkkeiden osuus BKT:sta on suuri, onhan se kun talouskehitys on, mitä on.
Kreikassa eläkemenot ovat olleet Euroopan huippua jo ennen kriisiä, syynä Euro-alueen alhaisin eläköitymisikä, järjettömät eläkkeet tietyille ryhmille, rakenteellinen korruptio yms.
Nyt näitä virheitä yritetään pakolla korjata.
