Ylen kritisoijat näyttävät jakautuvan kolmeen leiriin. Yhteen kuuluvat he, joiden mielestä Ylellä on vain tiedotustehtävä. Siis uutisia ja yhteiskunnallisia aiheita ja niitäkin harvakseltaan ja vain valtakunnan tasolla, ei paikallisesti.
Toiseen kuuluvat he, joiden mielestä Ylen täytyy näyttää sitä, mitä muut eivät näytä eli sitä, millä ei ole katsojia. Tällaisia ovat esimerkiksi taide-elokuvat.
Kolmannen porukan mielestä Ylen tulee näyttää paljon katsojia kerääviä lähetyksiä kuten suuria urheilukilpailuita eikä mitään marginaalipaskaa.
Ennustukseni (mutta ei toiveeni) on se, että oikeistolaisempaan suuntaan kulkevassa yhteiskunnassa Yle ajetaan vähitellen alas, jotta kaupallisille toimijoille jää enemmän tilaa. Kaupalliset toimijat eivät kuitenkaan tule täyttämään edes auttavasti sitä paikkaa, joka Ylellä on, koska
ne eivät pyri tiedonvälitykseen ja sivistämiseen vaan rahan tekemiseen.
Toisin sanoen Suomi tulee liittymään niihin lukemattomiin muihin maihin, joissa TV-tarjonta on käsittämätöntä roskaa.