Jos googlaa kyseistä sanaa, huomaa sen esiintyvän usein vasemman laidan lehdistön otsikko- ja ingressimateriaalina. Ymmärrän Ahoa, jos hän on halunnut keskusteluissa ohittaa tuon kiusallisen sanan. Työreformi-sanasta onnistuttiin todellakin valamaan sellainen vasemmiston leimakirves, että myös Keskustalla oli kiire haudata termi hyvin syvälle (puna)multaan. Samaan monttuun kaivettiin Ahokin. Siitäpä yliopistojen viestinnän gradua tekevälle case-aihe miten "yleinen mielipide" syntyi ja miten se synnytetään.Ay-liikkeelle ja vasemmistolle työreformi oli enemmän iskusana jolla joukkoja valjastettiin kampanjoimaan porvareita vastaan kuin konkretiaa. Ay-liikkeen kannalta hankalimmat asiat työreformissa, yleissitovuuden löyhentäminen pienissä yrityksissä sekä kaikille yleisen työttömyyskassan perustaminen ovat ainoastaan vielä toteutumatta.
Työreformin vaikeimmin sovittavia osia on yhä toteuttamatta, kuten sanoitkin. Lipponenkaan ei ollut tarpeeksi "schröder" saadakseen AY-liikkeen mukaan koko pakettiin. Jos jatketaan ironisointia, niin Lipponen oli tosiaan isompi reformisti kuin kykypuolueen Katainen tai keppuli Vanhanen. Paikallinen sopiminenhan on nyt taas kerran framilla yhteiskuntasopimuksen kääreeseen leivottuna ja Kelan pyörittämä yleinen työttömyyskassa myös liitemateriaalissa, tai joka raflaavasti "uhkauslistana" tunnetaan. Ehkä tarvitaan Urpilainen viemään maaliin se, mikä Lipposelta jäi kesken. No, se tästä reformiasiasta...