Tämä on todennäköisesti suurin vaara. Toinen on mm. Vapaavuoren esille nostama perusongelma: yksityistä sektoria pitää osata hyödyntää antamatta sille kuitenkaan perusteettomia rahastusmahdollisuuksia. Näinhän sen kuuluu mennä ja ilman yksityiskohtia - jotka eivät ole vielä ainakaan ulkopuolisten tiedossa - on mahdotonta sanoa, millainen sote on.
En pysty sanomaan syytä, mutta kenties ideologiset tekijät estävät tekemästä vertailuja jo yksityistetyn erikoissairaanhoidon tehokkuuden, laadun ja kustannusten osalta vertaamalla niitä aiempiin julkisen sektorin tuottamiin palveluihin saman erikoissairaanhoidon osalta. Kenties ongelmana on, että yksityistäminen on säästänyt merkittävästi veronmaksajien rahaa?
Valinnanvapauden suurin vaara on se, ettei julkisen puolen kapasiteettia kukaan halua käyttää ja se lojuu sitten jossain käyttämättömänä, eikä sitä voida alasajaa, kun rakennukset ovat olemassa jne. Tällöin sotemenot nousevat. Toinen vaara on se, että annetaan mahdollisuus nostaa hintoja, kun viulut maksetaan kuitenkin. Sekin johtaa menojen kasvuun.
Perusidea on erinomainen. Yksityiselle puolelle pääsee nyt lääkärin heti eli siellä on runsaasti kapasiteettia. Sen sijaan julkiselle puolelle ei pääse, vaan joutuu odottamaan. Kansalaisen on turha joutua odottamaan, jos hän on sairas, joten käytetään sitä olemassaolevaa kapasiteettia ja hoidetaan ihmiset kuntoon. Nyt pitäisi vain pitää huoli siitä, ettei ala liikaa keskity parille toimijalle kuten Mehiläiselle, vaan siellä säilyisi aito kilpailu ja julkinen valta pitäisi tiukasti kiinni siitä, että palvelut eivät saa maksaa liikaa, mutta tietty ongelma esiintyy toki siinä, että miten voidaan edellyttää yksityistä puolta tuottamaan joku palvelu halvalla, jos se itse tuotetaan kalliilla. Pitäisi keksiä tapa, jossa kapasiteettia olisi juuri sopivasti. Ei liian vähän, muttei liian paljonkaan, jotta se olisi kustannustehokasta.
Hoitoketjut ja potilastiedot ovat tietysti jonkinlainen ongelma. Siinäkin auttaisi paljon jos se miljardin tietojärjestelmähanke olisi saatu joskus valmiiksi. Itse kun sain sydänlihastulehduksen, niin Diacorissa otettiin jo keuhkokuva ja se katsottiin nopeasti. Kun jouduin sieltä Meilahteen, niin keuhkokuva piti kuitenkin ottaa uudestaan, kun ei ollut mahdollsuutta päästä Diacorin järjestelmään. Siinä sitten venasin monta tuntia, että röntgenlääkäri ehti lausua siitä jotain. Eli siis on valtavasti asioita, joita tehdään nyt moneen kertaan sen takia, kun ei ole kunnollista yhtenäistä potilastietojärjestelmää.
Osaaminen yliopistollisissa keskussairaaloissa on Suomessa kuitenkin kunnossa, joten tuskin tähän tulee jatkossakaan muutosta. Sitä mitä ei osata tai haluta tehdä paikallisesti, tehdään sitten keskitetysti jatkossakin siellä, missä on maan parhaat osaajat eli vaativimmat hommat sinne. Sen sijaan perusleikkaukset kuten päiväkirurgisella puolella tehdyt käsileikkaukset voidaan jatkossa ihan hyvin toteuttaa yksityisinkin voimin ja varmaan säästää rahaa. Kaikki säästää rahaa, missä päästään sairaalassa makoilusta pois.