Se on selvää, että todelliset työtä vieroksuvat tekevät näennäishakemuksia, mutta en usko näiden määrä olevan kovin suuri. Niitä tosin on paljon, jotka eivät pysty tekemään esimerkiksi fyysistä työtä, mutta eivät silti ole oikeutettuja sairas- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska ovat kykeneviä tekemään jotain työtä. Mielestäni työttömyyden oheessa pitäisi keskustella myös siitä, miten paljon tässä maassa on turhaa työtä. Minusta se ei ole työllistymistä, että joku joutuu kauppaamaan provisiopalkalla kaikenlaista kusetusta, joiden takia kuluttaja joutuu myöhemmin vaikeuksiin. Esimerkkinä nyt vaikka sähkösopimukset.
Parhaassa tapauksessa hallitukselle avautuu viimein, että kaikki hitsaajat eivät saa oman alan töitä ja vikaa on muualla kuin työttömissä. Kouluttaminen maksaa yritykselle, joten siksi töihin otetaan sellainen, joka vie mahdollisimman vähän ylimääräisiä resursseja. Harmi vain, ettei hallitus voi laittaa työnantajia vastuulle siitä, miksi sama työpaikkailmoitus on jatkuvasti auki vaikka parissa kuukaudessa saa varmasti kelpo määrän hakemuksia. Enkä nyt tarkoita mitään aivokirurgia tai timanttiporauksen insinööriä, joita ehkä joutuukin etsimään pidemmän aikaa.
Kovasti hallitus kehuu työttömyyden vähentyneen, mutta ei työllisyys kovin hyvältä näytä pääministeripuolueen koko Suomi asuttuna -periaatteen näkökulmasta.
Meillä on muutama vuosi sitten lopetettu työkkärin kautta ilmoittelu sillä sen verran paljon tuli turhia hakemuksia. Kun tulee 300 hakemusta joista yksikään ei täytä pienintäkään kriteeriä niin aika turhauttavaa. Uskon että sama ilmiö käy nyt vaan ilman mitään ilmoituksia. Porukka tehtailee hakemuksia sinne sun tänne jotta saavat kiintiösä täyteen. Sinne samaan massaan hautautuu ne oikeasti töitä hakevat tai tiedustelevat ammattimiehetkin. Onneksi sentään eivät keksineet että ihmisten pitää kahdellatoista työpaikalla käydä kuukaudessa tiedustelemassa töitä...